Lue keskustelun säännöt.
Pojasta polvi paranee, onko pitänyt paikkansa?
07.04.2023 |
Mietin vaan, kun omat lapset mielestäni paljon fiksumpia, sosiaalisempia ja kaikin puolin reippaampia kuin vanhempansa. En tiedä onko vaan jotain harhaa tai muuttuuko se sitten kun aikuistuvat..
Kommentit (9)
Edelleen reistaa polvi vaikka poika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi on parempia ja yksi, no en sano mittään.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen reistaa polvi vaikka poika on.
En ole koskaan ymmärtänyt tällaista huumoria
Isäni oli työmies, itse olen opistoinsinööri ja poikani on DI, joten on pitänyt paikkansa ainakin tässä suhteessa.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että vanhempieni kolmesta pojasta ovat ihmisinä samalla tasolla vanhempien kanssa, mutta minun kohdallani kaikki meni pieleen niin että ei ole pojasta polvi muuta kuin huonontunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin sanoa, että vanhempieni kolmesta pojasta ovat ihmisinä samalla tasolla vanhempien kanssa, mutta minun kohdallani kaikki meni pieleen niin että ei ole pojasta polvi muuta kuin huonontunut.
Mitä tarkoittaa ihmisenä olemisen taso? Miten sitä mitataan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin sanoa, että vanhempieni kolmesta pojasta ovat ihmisinä samalla tasolla vanhempien kanssa, mutta minun kohdallani kaikki meni pieleen niin että ei ole pojasta polvi muuta kuin huonontunut.
Mitä tarkoittaa ihmisenä olemisen taso? Miten sitä mitataan?
Annapa kun arvaan: koulutusnimikkeellä, rahamäärällä ja itsensä hukuttamisella työhön. Niillä asioilla, joita kukaan ei kuolinvuoteella ainakaan positiivisesti mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin sanoa, että vanhempieni kolmesta pojasta ovat ihmisinä samalla tasolla vanhempien kanssa, mutta minun kohdallani kaikki meni pieleen niin että ei ole pojasta polvi muuta kuin huonontunut.
Mitä tarkoittaa ihmisenä olemisen taso? Miten sitä mitataan?
Annapa kun arvaan: koulutusnimikkeellä, rahamäärällä ja itsensä hukuttamisella työhön. Niillä asioilla, joita kukaan ei kuolinvuoteella ainakaan positiivisesti mieti.
Miten olisi vaikka hyvä vanhemmuus? On oikeasti antanut aikaa lapsilleen?
Kyllä se minun tapauksessani näin on jos vertaan sitä miten tietämättömiä vanhemmat olivat persuduuneissa. Itse tosin en koskaan lapsia edes halunnut, mitä helvettiä minä niillä tekisin?