Sinun ikäsi, joka et ole asunut koskaan yksin?

39 olin kun exä lähti, siihen mennessä asuin ensin tietysti vanhempien luona, opiskeluaikana asuntolassa ja sieltä löysin tuon exäni, jonka kanssa sitten koulun jälkeen tuohon 39 ikövuoteen asti. Sne jälkeen olen asunut yksin.

32 v

Tänään tulee 55 v.

Asuin porukoilla lukion lopputtua syksyyn asti, kunnes lähdin toisella paikkakunnalle opiskelemaan. Lakkiaispäivänä tutustuin tulevaan avopuolisooni, joka lähti samaan oppilaitokseen (TTKK) opiskelemaan. Yhdessä muutimme samaan opiskelijakaksioon, ja siitä lähtien olemme yhdessä asuneet. Lapset jo maailmalla, eli palattu asumaan kahdestaan. Tuskin enää porukoille sentään muutan...

Kerkesin piirun verran yli nelikymppiseksi ennen kuin pääsin asumaan yksin, ja sekin on osa-aikaista.

42. Muutin vanhempien luota suoraan miehen luokse ja sillä tiellä. Nyt kun lapsetkin muuttaa omilleen, olen miettinyt miltä tuntuisi olla vastuussa vain itselleen

Tajusin juuri, että olen asunut täysin yksin vain vajaan vuoden eli silloin kun asuin opiskeluiden aikana yksiössä. Ensin totta kai asuin vanhempien ja sisarusten kanssa, sitten pari vuotta soluasunnossa ja sitten sinne yksiöön. Tapasin tuona aikana miehen jonka luo muutin kun tuli kesä. Saimme lapsen, erosimme myöhemmin ja yksin en ole enää asunut sen jälkeen. Olin 22v. silloin kun asuin täysin yksin ja nyt olen 43v. 

40v. Äidin helmoista suoraan poikaystävän luokse jonka kanssa menin naimisiin. Nimissäni ei ole ikinä yhtään sähkösopimustakaan ollut.

52, en ole koskaan asunut yksin.

Minä en ole asunut ihan yksin ikinä. Ensin asuin lapsuuskodissa, sitten muutaman vuoden erinäisissä soluasunnoissa. Oli siellä aikoja, jolloin olin ainoa asukas, mutta siellä piti olla koko ajan varuillaan, kun sisään saattoi tulla kuka vaan milloin tahansa. Sen jälkeen asuinkumppanina on ollut mies ja lapset. Ikää minulla on 57 v.

Sain erittäin nuorena lapsen, joten en ole pidempiä aikoja yksin asunut. Aina ollut kämppiksiä ja/tai lapsi samassa asunnossa. Nyt kolmikymppinen.

41v.

Vanhempien luota ensin asuntolatyyppiseen ratkaisuun - siellä minulla oli kyllä oma makuuhuone, mutta muuten yhteiset tilat. Sitten asuttiin kaverin kanssa kaksiossa hyvän aikaa, kunnes molemmilla oli sellaiset parisuhteet että kaveri muutti omansa luo ja mun mies meille. Siitä asti on yhdessä asuttu, lapsiakin kolme saatu seuraksemme.