Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ja sukuni riidoissa.
20.07.2010 |
Siis mieheni ei siedä äitiäni eikä nykyään isäänikään vissiin vaikka muuta väittää. Johtuu siitä että kun mieheni on suuttunut niin olen ottanut lapset ja mennyt mummolaan. Olen paljon purkanut huonoa oloani myös äidilleni joka ei piä miehestäni mutta aina on ystävällinen ja koettaa ymmärtää hänenkin kantaansa. Olen solmussa mieheni käytöksen takia. Ei sano hei vanhemmilleni ja jos vanhempani tulevat meille niin ei tule samaan huoneeseen. Tulee tunne että vanhempani eivät saisi tulla. Mieheni haukkuu riidoissa äitiäni lehmäksi ym. Olenkin miettinyt eroa, koska meillä muitakin ongelmia ollut. Mies riitautui lopullisesti kun asuimme rakennusaikana vanhemmillani ja isäni rakensi taloa. Yritän olla että asia ei vaikuttaisi minuun ja tiedän että olen tervetullut vanhemmilleni mutta olisihan se ihanaa jos mies olisi mukana!!
Kommentit (9)
Aikuiseksi? Olisiko?
Minusta mies taas kuulostaa valtavan lapselliselta, ei niinkään ap. Vaikka en kyllä minäkään tykkäisi jos mieheni purkaisi ongelmamme äidilleen. Mutta tuollainen murjotus, ettei tule samaan huoneeseen heidän kanssaan on kyllä aika outoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi tehnyt jotain niin pahaa, että et ole pystynyt asioita hänen kanssaan kahden selvittämään. Jos mun mieheni menisi kertomaan meidän riidoistamme omille vanhemmilleen, kokisin sen melkoisena loukkauksena.
Joskus toki vanhempien tukikin on tarpeen, jos puoliso on kertakaikkiaan huono; hakkaa tai on juoppo esimerkiksi.
Kun olet mennyt lapsesi kanssa vanhemmillesi miehen suuttuessa? Jos olet mennyt murjottamaan, voit katsoa peiliin ja selvitellä vähän omia parisuhdetaitojasi. Jos olet mennyt turvaan/lohtuun kun kotona on vaarallista tai henkisesti kestämätöntä, kannattaisi ottaa ero eikä jäädä pohtimaan miehen mökötyksiä.
En mennyt alunperin itse vaan mies rupesi haastamaan riitaa silloin kun vanhempani paikalla,pakostikin sotkeutuivat ja ilman omaa syytä! Tottakai jos äiti kyselee ja on huolissaan kun näkee miten huonosti voin joskus, niin tulee kerrottua. En usko että hirveän moni on kovinkaan erilainen siis äiti-tytär suhteessa. En minäkään moneen vuoteen kertonut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun kyse meidän parisuhteesta niin mies sotkee siihen vanhempani tai sanoo ilkeitä asioita heistä. Vanhempi lapsi ei halua kysyä isältään mitään vaan minun pitää kysyä, on iloinen jos isäkin on jne. Pelkää isän suuttumista. Eroa on pohdittu mutta tietenkin kun pienet lapset niin sitä ei haluaisi tehdä. He ovat niin ihanan avoimia, että mietin miten ero olisi rankka heille ja miten he lopulta kärsisivät siitä. Toisaalta en valitse puolisoa vanhemmilleni mutta tietynlaista käytöstä ja kunnioitusta odottaisin. Itsekin kohtelen hyvin hänen vanhempiaan. Äitinsä kanssa olen ollut paljonkin tekemisissä.
Niin ja mieheni ei eroa aio ottaa sen tiedän! Joten minun se pitäisi tehdä. Mikään pariterapia tuskin auttaa koska aina on hetkeksi muuttunut ja sitten palaa vanhoihin tapoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi pelkää isänsä suuttumista ja kyselee tämän mielialaa, muttei uskalla kysyä isältä suoraan. Onkohan arkenne lapsille sen elettävämpää kuin eroaminenkaan.
Aikuiseksi? Olisiko?