Mitä tarkoittaa käytännössä syvällisistä puhuminen ja avautuminen.
Kun varsinkin esim. parisuhdetta etsivät tai pohtivat kertovat, että kaipaavat syvällisiä keskusteluja. Tai joku artikkeli kannustaa avautumaan kumppanille jotta suhde syvenee.
Niin ihan käytännössä millaisia asioita sinun mielestäsi ovat nämä syvälliset keskustelut. Tai milloin koet, että ihminen ns. antaa jotain itsestään tai ei anna.
Kommentit (13)
Tunteista, haaveista, kaikenlaisesta erittäin henkilökohtaisesta. Sellaisia joita et kertoisi edes ystävällesi ja joita voitaisiin käyttää sinua vastaan.
Esim omista tunteista ja toiveista puhuminen. Puhuminen muusta kuin vaikkapa mitä ostetaan kaupasta ja moneltako kukin menee töihin.
Entinen työkaveri kutsui näitä keskusteluja paskanvatkaamiseksi :-)
Oli muutenkin aika suorapuheinen mies.
sitä että kerrot naiselle kaikki traumasi ja epävarmuutesi. Sitten se käyttää niitä sua vastaan ja jättää, koska olet epävarma luuseri.
Olisinpa valinnut sellaisen puolison, jonka kanssa tällaiset keskustelut onnistuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kutsui näitä keskusteluja paskanvatkaamiseksi :-)
Oli muutenkin aika suorapuheinen mies.
Hän näki asian pitkälti samalla tavalla kuin minäkin: minä kutsun näitä syvällisiä keskusteluja ym. kaikenlaista höttöistä omalla älyllään (jota näillä erittäin syvällisillä ei milloinkaan oikeasti ole) briljeeraamista ulosteenjauhannaksi.
Nuo syvälliset elämän tarkoituksen miettijät ja "filosofit" ovat aina tyhmiä kuin saappaat ja falskeja teestentelijöitä.
En avaudu yhtään kenellekään. Joskus kerroin ystävälleni olevani masentunut ja käyttäväni mielialalääkkeitä. Vieraantuminen alkoi heti, kun oli hänelle niin vierasta. Olen hyvin arka kertomaan mitään syvällisempää ihmisille. Ehkä siksi olenkin tosi yksin.
Riippuu kai ihmisestä. Kaikilla on niin eri aiheet. Itse en keskustelisi toiselle epämieluisista aiheista väkisin tai haluaisi että toinen minulle. Jos osuu yhteen aiheena avaruus, henkisyys, luonto, kirjat, uutiset, ulkomaat jne. sitten kiva. Olen syväluotaava. Ihmiset voivat olla kuin yö ja päivä. Kaikki eivät kaipaa syvällisiä aiheita, vaan pintapuolisia tai ihan erilaisia. Huumorintajukin vaihtelee eri ihmisten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kutsui näitä keskusteluja paskanvatkaamiseksi :-)
Oli muutenkin aika suorapuheinen mies.
Suorapuheinen on yleensä tyhmä.
Asioiden miettimistä monesta eri näkökulmasta. Ei pelkästään että sinä ja minä ja me, vaan myös hän, te ja he. Sillooin, nyt, jatkossa. Miten, missä, miksi. Sillä tavalla että menee tunteja ja sanotaan että jatketaan seuraavalla kerralla samasta aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Asioiden miettimistä monesta eri näkökulmasta. Ei pelkästään että sinä ja minä ja me, vaan myös hän, te ja he. Sillooin, nyt, jatkossa. Miten, missä, miksi. Sillä tavalla että menee tunteja ja sanotaan että jatketaan seuraavalla kerralla samasta aiheesta.
Semmoinen syvällinen keskustelu voi alkaa aivan arkipäiväisistä aiheista eikä sillä ole mitään valmista asialistaa eli agendaa kuin jossakin taloyhtiön kokouksessa. Filosofinen keskustelu edellyttää myös tiettyä henkistä valmiutta, jossa ei puhuta vain rahasta ja eletä arkisessa "maksalaatikkotodellisuudessa" vaan tarkastellaan asioista vähän laajemmasta näkökulmasta.
Esimerkiksi jos kaksi ihmistä on nähnyt saman elokuvan ja siitä on tarkoitusta jutella, niin eipä siitä synny kummoista keskustelua, jossa elokuva on vain joko hyvä tai huono ilman sen suurempaa analysointia ja perusteluja. Kun henkilökemia ja samanlaiset mielenkiinnon kohteet kohtaavat, niin niitä syvällisempiä keskustelujakin syntyy kuin itsestään. Joskus parhaat keskustelut voivat syntyä myös tiivissä 3-4 hengen ryhmässä, jossa jokainen saa sanoa sanottavansa.
Just sitä turhaa lässytystä, sanotaan myös maailman parantamiseksi.