Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muusikoiden puolisoita? Miten kestätte sitä rokkarielämää?
01.04.2023 |
Täällä pikkukaupungin julkisuus pikkubändille on nostanut jotain liriä päähän ja nelikymppinen mies on heittäytynyt ihan rokkarielämään.
Ensin olin ihan iloinen miehen innostuksesta mut nyt näyttää vaan kovasti siltä että musiikki on tekosyy dokailla.
Jotenkin olen mielessäni aiemmin glorifioinut tuota boheemielämää, mutta rahanmenoa, baarissa kukkoilua ja kolmen päivän ryyppyputkia tuo elämä nyt näyttää enemmän olevan.
Mietin miten vaimon osaa voi helpottaa.
Jätän sen possun jos ihan lapasesta lähtee touhu. Mutta kannattaako luovaa ihmistä kannustaa ja tsempata vai ruveta justiinaksi.
Mikä teillä on toiminut parhaiten että kotielämä pysyy balanssissa?
Tää on minulle ihan täysin uusi elämänkokemus.
Kommentit (7)
Äkkijulkisuutta paremmin yleensä toimii, jos on ollut nuoremmasta pitäen noissa rokkihommissa ja elellyt siinä sivussa yhtä aikaa sen orastavan julkisuushuuman ja nuoruuden. Silloin se rokkielämä on enemmän työksi muuttunutta ja vaikka alko maistuukin ehkä edelleen niillä reissuilla, niin pahin julkisuuden aiheuttama kusi on jo vähän laskeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaattessa puolison pitää saada elää kuten itse haluaa. Mutta sinulla on oikeus kertoa hänelle miten se vaikuttaa sinuun. Keskustelkaa.
Hyvin kestin ja oikeasti tykkäsinkin, että tuo rokkari lähti joskus radalle pidemmäksikin ajaksi. Nyt hänellä on jo harmaat hiukset ja tykkää makoilla sohvalla.
- mummeli -
Näköjään muusikkous tarkoittaa toisille eri asiaa kuin toisille. Kyllä keikalla on usein tarjolla alkoholia, mutta seuraavana päivänä mies on ihan normaalisti arjessa mukana ja tekee osansa lasten hoitamisesta, ynnä muuta. En tiedä sitten, olisiko tilanne erilainen, jos olisi vasta aloittanut soittelun ja kokisi olevansa "ihan oikea muusikko". Ei se ole niin kovin kummoista ihmiselle, joka on tehnyt sitä työkseen koko aikuisikänsä. Minun miehelleni muusikkona olemisessa on selvästi tärkeintä itse musiikki. Koti on myös täynnä erilaisia kitaroita ja se oman instrumentin ja soinnin saaminen mahdollisimman täydelliseksi on intohimo. Kaukana tämä mistään boheemista on.
Minun mieheni kohdalla hommasta on tullut arkea. Ei hän, eikä juuri kukaan hänen kollegoistaan, elä mitään dokataan ja pokataan -elämää. Ehkä näin oli vähän aikaa joskus ihan alussa parikymppisenä, mutta se muuttui - täytyikin muuttua.
Suurin osa on pitkäaikaisessa parisuhteessa ja ylläpitää säännöllisiä elämäntapoja. Raiderissa arvostetaan enemmän maukasta ja terveellistä ruokaa kuin jallua.
Kukaan ei yksinkertaisesti jaksaisi ammattiaan, eikä voisi siinä kehittyä, jos elämä olisi pelkkää biletystä ja draamailua.
Hommassa on lopulta hyvin vähän glamouria. Tai on sitä ehkä pikkuisen silloin kun pääsee katsomaan jotain isoa keikkaa lavan reunasta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On raskasta enkä oikein meinannutkaan kestää. Mun mies innostui hommasta keski-iässä ja tuntui, että se lähti ihan käsistä. Ajauduimme asumuseroon ja se sai miehen korjaamaan asennettaan, koska päätti että haluaa jatkaa yhdessä. Nyt pystymme elämään jotenkin tasapainossa sen kanssa.
No tietysti kannustat.