Lapsen kasvun kommentointi

Kolmasluokkalainen oli taas käynyt kutsuttuna pituus- ja painomittauksella terveydenhoitajalla koulupäivän aikana. Hän on aina ollut normaalipainoinen ja normaalin pituinen, mutta kasvu spurttailee eli välillä pituuskasvu näyttää kiihtyvän ja välillä hidastuvan (ja vastaavasti suhteellinen paino laskevan ja nousevan). Sellaista pientä siksakkia on ollut välillä ihan taaperosta alkaen. Itse kyllä olen sitä mieltä että ihan aina ei edes ole kyse kasvun muutoksista vaan pituusmitassa venkoilevasta lapsesta ja kokemattomasta harjoittelijasta. Joka tapauksessa ymmärrän mittausten perusteet ja arvostan että ne hoituu näppärästi koulupäivän aikana.

Se mitä en arvosta on se miten tästä kasvusta puhutaan lapselle. Nytkin lapsella oli käsitys että on "lihonut" mutta "ei ole kasvanut" (koska pituutta on tullut rauhallisemmin kuin viime mittausvälillä ja suhteellinen paino on noussut -9%:sta -7%:iin). Lapsella on tunne että hän kasvaa väärin ja on jotenkin väärän kokoinen eikä ole suoriutunut yhtä hyvin kuin ennen. Vaikka viimeksi se kiihtyvä pituuskasvu oli huomioitavaa ja osasi kertoa olevansa "liian pitkä", niin se kuitenkin välittyi jotenkin ylpeyden aiheena, että on "jo niin iso" ja "kasvaa reippaasti". Tiedän että kasvusta arvottamatta puhuminen samalla lasta ihastellen ja motivoiden ei ole aina ihan helppoa (olen tehnyt sitä työtä itsekin), mutta jos on terveydenhoitajaksi ryhtynyt niin voisiko opetella?