Oma kokemuksesi lastensuojelusta?

:)

Ei myönnä virheitään. Syntipukittaa. Syyllistää. Kirjoittelee omia tekstejään joita voi vain hämmästellä kun vertaa alkuperäisiin...

Eivät noudata virkamiehen velvollisuuksia. Ei tasapuolisuutta, ei yhteistyökykyä. Happamia, huumorintajuttomia.

Kun teet vilpillisestä sossusta rikosilmoituksen, alkaa loppuelämän kostaminen.

Ainahan se vika muissa on, kun virkavalta joutuu puuttumaan.

Aiheuttavat tyhmätoiminnallaan aivan kauheaa stressiä. Stressi johtaa terveysongelmiin. Kuka korvaa?

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se vika muissa on, kun virkavalta joutuu puuttumaan.

Elä.

Jyväskylässä on osaamiskeskus.

Koppavat, umpikierot sössöt. Ei laintuntemusta tai muutakaan osaamista. Pelkkä huono harrastus. Ja tosiaan... Olettavat että ihmisten kuuluu hankkia ruskea kieli ja että mitä vaan voi tehdä "valtuuksilla".

Kyllä on täynnä sitä itseään.

Sotakin on terveempi ilmiönä. Ei uskoisi mihin noi ammattilaiset yltää.

AP.n antama lista on ihan hyvä. Jos olet lasun asiakas niin aina kannattaa hommata itselleen asianajaja. Se voi käydä sossun kanssa sähköpostilla keskusteluja ja sopia tapaamisista ja näin itsellä säästyy hermot ja on jokin ihminen aina mukana joka dokumentoi kaiken oikein ja pitää huolen siitä että ei mennä asiattomuuksiin tai lakia rikota.

Viranomainen jolla on lähes rajoittamaton valta lapsiperheiden asioihin ja joka voi tehdä puuttumisen vain sillä perusteella, että he kokevat huolta. Kaikkien muiden viranomaisten on noudatettava tarkkoja säädöksiä, mutta lastensuojelulle riittää se, että on huoli.

Ei ole mitään kokemusta, kolme lasta kuitenkin on, osa jo täysi-ikäisiäkin. Ainoa kokemus on kaverin kaverin tarina, jossa kaikki mahdolliset mielisairausdiagnoosit saanut narkki-äiti sai huostaanotetut alle kouluikäiset lapset TAKAISIN kun aikansa ruikutti. Lapset on nyt toinen jossain hoitolaitoksessa ja toinen vankilassa. Että hyvin meni.

Ap on kertonut kokemuksensa. Oletan että tulee kertomaan lisääkin. Miksi muutoin olisi ottanut asian esille?

Mitä tulee asianajajiin... Niin kenen asiaa sellainen ajaa?

Viranomaiset ei nyt vaan tunnu sisäistävän niitä omia, rajoitettuja oikeuksiaan.

Laki ja oikeus kun eivät ole sama. (Viranomaisen suusta)

Meillä on huoli.

Vaikka keksitty.

Minulla on vain positiivista sanottavaa lastensuojelusta. Saimme tukea kun sen tarvis oli. Yhteydenpito oli ystävällistä, kaikkia perheenjäseniä kuunneltiin.

Ai teimme virheen ja tuli seuraamuksia?

No, vääristelläänpäs hieman lisää.

Kyllä meitä siskoja nyt nauruuttaa.

Riippuu. Parhaat sossut ovat empatiakykyisiä ja asiakkaan, eli lapsen ja hänen vanhempiensa puolella. Useat ovatkin ennen leipiintymistään ja kyynistymistään kiireen keskellä. Osa sitten tyytyy joko epävarmuutensa tai väsymyksensä seurauksena nuoleskelmaan sijaishuoltoyksikköä, jolloin lapsi jää kovin yksin.

Lastensuojeluyksiköistä perhekodit ovat valitettavan usein helppoa bisnestä. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista mikä on kiva, mutta varjopuolena on sitten ne himputin lapset, joita pitää sietää. Jaksetaan toitottaa kun on niin raskasta olla töissä 24/7 ja niin kovin painavassa vastuussa kaikesta, samalla kun palkatut ohjaajat tekevät kaiken konkreettisen työn. Lakipykälät eivät niin kiinnosta ja jos niistä tiedetäänkin, koetaan että omassa kodissa on oikeus sooloilla.

Sen sijaan lastensuojeluyksiköt, joissa kaikki aikuiset käyvät vain töissä, ovat varmemmin hyviä. Aikuisia on erilaisia, jokaiselle varmasti joku persoonaltaan muita mieluisampi, mutta kukaan ei ole toista ylempänä ja epäreiluun käytökseen puututaan myös aikuisten kesken. Niissä myös lakien noudattaminen on tarkempaa ja tietoja päivitetään jatkuvasti.

Poikkeuksia on kumpaankin suuntaan, ihan varmasti, mutta entisen asiakkaan kokemuksella näin. Harmi sinänsä, koska tietämättä voisi ajatella lapsen edun toteutuvan todennäköisemmin perhekodissa. Toivottavasti ulkopuolinen valvonta tehostuu niissäkin ja paljon, kuten ilmeisesti tarkoitus olisi.

Henkilökohtaisesti hyvät kokemukset. Sain avun mitä tarvitsin. Toisten kokemuksista sanoisin että joskus annetaan tilanteen mennä liian pitkälle ennen huostaanottoa. Henkisen väkivallan tunnistamiseen voitaisiin panostaa. Liian vähän resursseja. Ulkopuolinen valvonta heikkoa. Raskas työ joka ei sovi kaikille.