Lue keskustelun säännöt.
Onko totaaliyksinhuoltajuus ja kaksi neurokirjon lasta hyvä syy kieltäytyä 100% työajasta?
28.03.2023 |
Tänään minulle soitettiin ja tarjottiin pitkää sijaisuutta 100% työajalla. Jouduin kieltäytymään, koska tiedän etten tule jaksamaan raskasta hoitotyötä täydellä työajalla tässä tilanteessa. Molemmilla lapsilla suht tuoreet diagnoosit alla, eli ekalla lapsella add+autismi ja toisella lapsella melko vaikeaoireinen asperger. Elämä on täyttynyt palavereista, tuen ja avun etsimisestä ja löytämisestä, kaavakkeiden täyttämisestä, lääkekokeiluista, ja matkoista hoitotahoihin jotka pidemmän matkan päässä. Tukiperhe on nyt myös haussa koska verkostoni on pyöreä nolla.
Olen aina ollut kiltti ja tunnollinen työntekijä. Syyllistyn helposti jos pyydän itselleni jotain ja olen aina pyrkinyt olemaan reipas, ahkera ja valpas. Nytkin tuo osastonhoitaja joka soitti, sanoi että haluaisi minut kovasti töihin pitkän kokemukseni ja luotettavuuteni takia. Tuntui hirveältä sanoa että en lasten haasteiden ja oman jaksamisen takia kykene täyteen työaikaan, mutta olisin iloinen jos voisin tehdä osaprosentilla, esim. 50-70%. Oikeasti tarvitsen töitä, pakko jollain elää. Osastonhoitaja sanoi että koittaa järjestää asian. Tuostakin tuli huono omatunto, koska vaatimuksillani aiheutan nyt vaivaa.
Työnteko on ollut mulle ainoa asia tässä elämässä missä olen pärjännyt ja mistä olen saanut hyvää palautetta. Lasten diagnoosien takia monet ymmärtämättömät ihmiset ovat lyöneet äitiydenkin lyttyyn joten positiivista palautetta ei oikein mistään muualta tule.
Kommentit (31)
Minulla on 2 aspergeria. Toisella myös add. Olen totaali yh ja käynyt töissä koko ajan 100% työajalla.
Mutta minulla lapset eivät ole olleet kurittomia tai pärjäämättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku pakkohan sun on tehdä 100%. Mitä se mitään muuttaa, jos et?
On hyvä syy pyytää osa-aikaista. Itse en ole edes totaaliyh vaan vuoroviikkovanhempi. Ja vain yksi nepsylapsi kotona. Mutta jo hänenkin kanssaan paljon aikaa ja energiaa menee noihin lasu/sosiaalityö-koulu-sairaala-käynteihin ja huoliin. Kun lapsi ei voi olla koulussa täyttä päivää, on vanhemman pakko joustaa vaikka toimeentulon ehdoilla. Vaihdoin äskettäin työpaikkaa, koska tilanne lapsen kanssa ja ylityöpakko ajoivat minut loppuun. Nyt suunnittelen osa-aikaisuutta. Ei lastaan jaksa hoitaa tarpeeksi hyvin, ellei jaksa edes itsestään huolehtia.
Älä nyt itseäsi ainakaan soimaa. Minä olen myös kahden nepsy- lapsen totaaliyksinhuoltaja ja tiedän mitä se vaatii. Vaikka omat lapseni ovat jo isoja, niin yhä joudun heidän tukenaan olemaan. En halua pelotella tuolla, mutta säästä itseäsi, jos voit, vaikka sitten sillä lyhyemmällä työajalla. Kukaan ei hyödy siitä, jos poltat itsesi loppuun, ei työnantaja, ei yhteiskunta,ei lapset tai sinä itse. Tsemppiä!
Ihan hyväksyttävä syy. Paljon tsemppiä sulle ap, yksinhuoltajana oleminen on varmasti rankkaa ja kannat vastuusi toisin kuin lasten isä/isät, älä kuuntele ihmisten arvostelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 aspergeria. Toisella myös add. Olen totaali yh ja käynyt töissä koko ajan 100% työajalla.
Mutta minulla lapset eivät ole olleet kurittomia tai pärjäämättömiä.
Wau!! Kerro salaisuutesi, miten energia ja aika riittää? Olet kyllä ihan supernainen! Kaikki valittajat saisi ottaa oppia sinusta.
Onko noille lapsille mahdollista ryhtyä omaishoitajaksi tai vastaavaksi? Onko lapsille tällä tavoin mahdollista saada rahallista tukea? Voisiko ap. yksinkertaisesti vain jättäytyä työelämän ulkopuolelle ja alkaa suosiolla elämään yhteiskunnan tuilla? Jos irtisanoutuu itse ja ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi niin karenssihan siitä aluksi erittäin todennäköisesti tietysti seuraa. Ap:n tilanteessa työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ja yhteiskunnan tuilla eläminen olisi mielestäni täysin hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa harvinaisen asiallinen ketju yhtä törkeää kommenttia lukuunottamatta. On lasten, työnantajan,potilaiden ja yhteiskunnan etu, että sinä voit hyvin. Sinulla on hyvä syy osa-aikaisuuteen ja saat olla täysin vapaa omantunnontuskista.
Hittoako tässä oravanpyörässä tarvii aina suorittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi nepsylasta ja olen totaaliyh. Minulla ei ole ollut varaa olla osa-aikainen, mutta 100% työaika on asettanut aika paljon haasteita. Joudun toisinaan ottamaan lomapäiviä, jotta saan kaikki palaveret yms hoidettu. Lasten koulussa on myös vaikeaa ymmärtää, että en pysty yhtäkkiä seuraavana päivänä tulemaan kesken päivän johonkin, vaan tapaamiset täytyy olla ajoissa tiedossa.
Kiitos rohkaisevasta tsempistä. Toivon myös teille muillekin paljon voimia!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko noille lapsille mahdollista ryhtyä omaishoitajaksi tai vastaavaksi? Onko lapsille tällä tavoin mahdollista saada rahallista tukea? Voisiko ap. yksinkertaisesti vain jättäytyä työelämän ulkopuolelle ja alkaa suosiolla elämään yhteiskunnan tuilla? Jos irtisanoutuu itse ja ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi niin karenssihan siitä aluksi erittäin todennäköisesti tietysti seuraa. Ap:n tilanteessa työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ja yhteiskunnan tuilla eläminen olisi mielestäni täysin hyväksyttävää.
Työ antaa tarpeellista vastapainoa ja muuta ajateltavaa kuin lapsien ongelmat. Siksi sopiva työ helpottaa selviytymistä lasten kanssa. Etenkin jos sattuu olemaan alalla tai paikkakunnalla, jossa työllistyminen on hankalaa, irtisanoutumista kannattaa välttää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 aspergeria. Toisella myös add. Olen totaali yh ja käynyt töissä koko ajan 100% työajalla.
Mutta minulla lapset eivät ole olleet kurittomia tai pärjäämättömiä.
Mikäli lapsillasi kaikki on suhteellisen ok niin teillä on käynyt valtavan hyvä tuuri, koska ilmeisesti olette saaneet diagnoosit hyvissä ajoin. Esimerkiksi meillä meni siihen 13 vuotta, vaikka tietyt piirteet näkyi todella aikaisin. Tuohon 13 vuoteen mahtuu niin valtava määrä avun hakemista ja vaatimista eri kanavista, istumista päivystyksessä, osastohoitoa, jatkuvaa valvomista jne, etten todellakaan olisi kyennyt enkä edes ehtinyt kokopäivätyöhön.
Ap, voit todellakin hyvillä mielin tehdä lyhennettyä päivää tai jättäytyä kokonaan pois työelämästä, jos se on taloudellisesti mahdollista. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikku pakkohan sun on tehdä 100%. Mitä se mitään muuttaa, jos et?
Vapauttaa aikaa ja energiaa, ehkäisee loppuunpalamista.
Vierailija kirjoitti:
Pikku pakkohan sun on tehdä 100%. Mitä se mitään muuttaa, jos et?
Ei niin mitään.
Ei kun on pakko mennä töihin. Poliisisetä antaa piiskaa, jos et mene.
No ei sitä varten lisääntyä tarvitse, että töistä voi kieltäytyä :D Ei varsinkaan serkkunsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko noille lapsille mahdollista ryhtyä omaishoitajaksi tai vastaavaksi? Onko lapsille tällä tavoin mahdollista saada rahallista tukea? Voisiko ap. yksinkertaisesti vain jättäytyä työelämän ulkopuolelle ja alkaa suosiolla elämään yhteiskunnan tuilla? Jos irtisanoutuu itse ja ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi niin karenssihan siitä aluksi erittäin todennäköisesti tietysti seuraa. Ap:n tilanteessa työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ja yhteiskunnan tuilla eläminen olisi mielestäni täysin hyväksyttävää.
Omaishoidon tuki ei kyllä riitä elämiseen. Toisaalta omaishoitaja voi käydä töissäkin.
On hyväksyttävää. Hyväksyttävä syy olisi myös oma jaksaminen, vaikka ei niitä lapsia olisikaan.
Täysin hyväksyttyä. Lapset ovat elämässä tärkeintä ja heidän hyvinvoinnin edellytys on se, että sinä voit hyvin. Järkevä ratkaisu pyytää osa-aikatyötä
Toivottavasti saat edes joskus vähän helpotusta arkeesi ja joku muu osallistuu myös lasten hoitoon . Kaikkea hyvää perheellenne.