Mitä mieltä olette työkaverista, jota joutuu pelkäämään

Kuulostaa karmealta, mutta kaipa sitäkin oppii sietämään jos on pakko.

Voin kertoa, että tuollaisen ihmisen kanssa työskentely on karmivaa.

Jos aggressiivisuusen näyttää noin että huutaa ja kiroilee niin toihan on helppo. Työyhteisössä on selvät syyt puuttua asiaan ja rajoittaa henkilöä.

Voi saada varoituksen tai potkut tms tai voidaan käsitellä asiaa työyhteisössä.

Pahempi on jos on myrkyllinen näyttämättä sitä selvästi. Jos vain jättää tärkeät asiat kertomatta tai jättää jotkut ulkopuolelle niin sellaista huonoa käytöstä on paljon vaikeampi osoittaa tapahtuvaksi.

Ihan kuin entinen työkaverini.

Moni vaihtoi meillä työpaikkaa ja itsekin sitä harkitsin melko vakavasti. Lopulta tyyppi lähti itse räyhäämään muualle.

Ai mitä mieltä? En tykkää. Yhdistettynä pelkuripomoon nämä on aika ikäviä, koska pomo ei sitten uskalla puuttua.

Minulla on juuri tällainen tilanne. Olen lähdössä pian muihin hommiin, joten en myöskään pelkää hullun huutoa. Sehän vain peittelee omaa epävarmuuttaan ja ammattitaidottomuuttaan.

Up

Kannattaisi kehoittaa ko. henkilöä hakeutumaan asianmukaiseen terapiaan ja hoitoon.

Sairaspersoonainen.

Älkää missään tapauksessa lähtekö vain sietämään ja "kai tähän tottuu" linjalle ihan heti 1.esihenkilön puheille ja pyytäkää että puhuttelee ko räjähtelijän jos homma jatkuu, menkää työsuojeluvaltuutetun pakeille.

Jos mahdollista yrittäkää nauhoittaa huutaminen kännykällä. Salaa nauhoittaminen ei kai ole oikein sallittua mutta mitä siitä, se on teidän oma turva siinä kohtaa jos hän kiistää tehneensä noin.

Kenenkään ei tarvitse sietää nykypäivänä huutamista ja kiroilua työpaikalla, se oli -90 lukua kun tällainen tuökulttuuri oli valloillaan. Eikä kellään ole oikeutta aukoa tuöpaikalla päätään muille ja ihan alkaa huutamaan. On eri asia jos sanoo napakasti mutta pysyy kuitenkin asiassa ja adiallisena.

Noihin pitää suhtautua kuin raivoaviin lapsiin

Että kun rauhoitut niin tuu juttelemaan

Jätä yksin se

Vierailija kirjoitti:

Ai mitä mieltä? En tykkää. Yhdistettynä pelkuripomoon nämä on aika ikäviä, koska pomo ei sitten uskalla puuttua.

Minulla on juuri tällainen tilanne. Olen lähdössä pian muihin hommiin, joten en myöskään pelkää hullun huutoa. Sehän vain peittelee omaa epävarmuuttaan ja ammattitaidottomuuttaan.

Tai laiskuuttaan. Kokemusta on eräästä ravimtolan keittiöstä.

Jok lisäksi pomo ja työsuojelu mukaan

Ei tartte sietää

Kuvaa tapaukset ta kitjoita edes ylös tarkasti ja kirjaa syy, aika ja mitä tapahtui

Muuten nuo kieltää

Jos hän ei ole pomosi, kun alkaa huutamaan ja mesomaan niin hymyile ymmärtävästi pyöritä päätäsi ja käännä vaan selkäsi ja lähde menemään.

Ingnooratkaa hänet oikein porukalla.

Porukasta eristäminen (edes hetkeksi) on hyvä metodi.

Voi vaikka sanoa kuten lapsille kotona että jatketaan juttua kun osaat käyttäytyä ammattimaisesti.

Valmistauduin aikanaan henkisesti tuollaiseen tilanteeseen siten, että olisin soittanut 112. Kyseinen henkilö on selvästi vaarallinen ja henkisesti epätasapainossa, joten harkitkoon häkessä, minkä värisen pilliauton lähettävät noutamaan.

Kyseessä oli tosin pomo, joka ei koskaan huutanut minulle. En sitten päässyt kokeilemaan, miten olisi käynyt.

Vinkki: häken puhelut nauhoitetaan.

auotko itse päätäsi alentavasti,nöyryyttävästi vai muuten ammattitaidottomasti? uhoat jo ennen kuin dialogia edes mitenkään syntyy.

tulkitset aina asioita sen mukaan miten vinksallaa tai ei oma pääsi on. monet selittävät ettei omassa alku"johdatuksessa" ole tehnyt mitään "väärää" vaan puuttuu ne taidot ja muut sieltä. riitaan ei tarvita kuin yksi, pieni nyanssi. jota sitten tietyntyyppinen paisuttelee joko ihan provosoidakseen kuten kakara.

Vierailija kirjoitti:

Ai mitä mieltä? En tykkää. Yhdistettynä pelkuripomoon nämä on aika ikäviä, koska pomo ei sitten uskalla puuttua.

Minulla on juuri tällainen tilanne. Olen lähdössä pian muihin hommiin, joten en myöskään pelkää hullun huutoa. Sehän vain peittelee omaa epävarmuuttaan ja ammattitaidottomuuttaan.

Rajähtelijä voi myös olla se pelkuripomo itse.

Kerro sille että pelkäät virheitä, tuskin muuten huomaa.

Mulla on kans ollu tällänen keski-ikänen yksineläjä vanhapiika työkaverina joskus. Oltiin toimihenkilöitä, toimistotyössä osa lty päällikkötasoa osa asiantuntijoita, kokulutettuja ja ois pitäny olla sivistystä (tai siis muilla oli hänellä ei).

Hän oli jo lentäny ed firmasta pihalle asiattomasta käytöksestä oli kuullemma korottanu ääntään asiakkaallekin.

Aamut alko avokonttorissa sillä että tsekattiin millä tuulella hän on. Sitten joko rentouduttiin tai hiivittiin varpaillaan. Ihan mikä äänensävy hänellä olikaan. Sai joskus suodattamattomia raivareita tai ainakin sähisi hampaidenvälistä jotain ja ihan ilkeili muille. Yrittä määräillä ja hallinnoida koko tiimiä, ihan siis siitä mihin aikaan mennään syömään ja hän yritti jopa sitä että mentäs aina kaikki yhdessä syömään 11.00 että meidän pitäs muokata kalenterit sen mukaan. Jos hänen palavari päätty 11.30 hän ilmotti että mennään sen jälkeen syömään kehoitti odottamaan häntä. Ja minä sekä eräs muu jotka ei suostuttu hänen käskytettäväksi tehtiin miten tykättiin ja mentiin oman aikataulun mukaan. No me 2 oltiin aina hänen hampaissa ja kiukun kohteena kun ei toteltu häntä. Hän yritti kerran jopa talon kahvilassa määrätä kuka istuu missäkin, kun en totellu ja sanoin että "kyllä me mahdutaan ja löydetään itse paikat, ota ihan rauhallisesti" hän räjähti ja alkoi sättiä minua. Koppasin mukini ja painelin toimistoon.

Mutta tässä oli jännä piirre ettei hän räjähdellyt tai ollut ilkeä muille miespuolisen pomonne kuullen. Sitten pystyi hillitsemään kuitenkin itsensä.

Kun hän oli poissa, työyhteisössä oli kiva ja rento fiilis. Porukat oli silminnähden rennompia. Tein joskus niin että jos hän oli yllättäin vaikka 3 pv saikulla, siirsin niille päiville sovittuja maakuntamatkoja toisern ajankohtaan ja olin sillon toimistotöissä. Kun suunnittelin maakuntamatkoja katsoin hänen kalenterinsa koska hänellä on toimistopäivä ettei mun tarvii olla hänen kanssa samassa tilassa. Samoin lomat, aina eti aikaan kun hänellä, että sai ees 3 vk tehdä rauhassa ja turvallisessa ympäristössä töitä.

Onneks hän sai sitten jossain yt:ssä kenkää joka oli ihan järjestetty juttu, toki ei hänellä ollutkaan enää sellaista osaamista mitä se työ olisi jatkossa tarvinnut. Eikä yritys tarvitse sellaista henkilä joka oli tunnettu (isossa yrityksessä) ilkeästä luonteestaan.

Aloituksesta ei selviä, että kohdistaako huutonsa muille heidän virheistään vai saako hepulin omista virheistään tai käsittelemiensä asiakirjojen esim. asiakkaiden tekemistä virheistä. Työntekijällä ei ole oikeutta moittia toista, vaan asiat hoidetaan esimiehen kautta. Jos kyse on yleisestä reagoinnista asioihin, niin  jonkinlaista sietokykyä tällaiseenkin käytökseen olisi työkavereilla hyvä olla. Me kaikki kun ollaan niin erilaisia.

Harvemmin tällaisella tunteensa näyttävällä on aihetta terapiaan vaan nimenomaan niillä, jotka eivät kestä mitään, vaan ovat pumpulissa kasvaneita ja pahoittavat kaikesta mielensä ja ovat vielä yleensä olleet takarivissä huumorintajua jaettaessa.

Sote uudistuksessa tuli uusi hyvinvointialua (mikä sinällään ihan naurettava nimi - kuka lie keksinyt).

Eräällä alueella on korkassa asemassa ihan kahjo ihminen päättävässä roolissa. Jos yhtään jokin ei mene mieleen niin alkaa heti ihan huutamaan. Whaaaaat?

Siis ei edes napakoita ääntään ja äänensävyä vaan hutaa, ku joku lapsen tasolle jääny esiteini.

Millä hitolla tämmönen käytös sallitaan nykypäivää. Ja miten itse ottaa oikeuden käyttäytyä asemansa turvin muille noin. Tämmösessä pitäs olla nollatoleranssi nykypäivänä. Tätä jatkunut jo vuoden.

Kukaan ei puutu..... ainakaan vielä.

Tokihan AVI voi josain kohtaa kontaktoida hva johtajia asiasta.