Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Narsisti/addikti puoliso, voidaanko keskustella?

Vierailija
24.03.2023 |

Moi,

En osaa tai halua vielä avata omaa tilannetta sen enempää, kuin että olen poistunut puolisoni luota, ja monen vuoden jälkeen tajunnut, että tuo ihminen ei ole halunnut minulle pelkkää hyvää, ei ehkä alussakaan. Vedin viimein rajat ja siitä lähti liikkeelle se, että lähdin, koska tiesin muuten tämän olevan minun loppuni, jossain kakolassa tai kuolleena oman käden kautta kärjistetysti. En siis vain jaksa enää. Onko teillä kokemuksia ja haluatteko/pystyttekö kertoa, miten narsistinen puoliso (minun puolisolla vielä päälle addiktioita, nekin kokemukset kiinnostaa,) on teitä kohdellut, ja miten huomasitte, että ette itse olekaan se syyllinen kaikkeen, vaan että toisessa on jotain pahasti vialla? Minua myös kiinnostaa, miten itse oireilitte suhteessa. Olen itse vielä niin hukassa että tunnun tarvitsevan jotain varmistelua, etten oikeasti ole se joka on sekaisin. Kiitän jo etukäteen teitä, jos jaksatte kirjoittaa.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
24.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos puhut englantia, niin Redditissä on erittäin hyviä ryhmiä aiheesta.

Vierailija
2/2 |
24.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pieni avautuminen aiheesta empatiakyvytön alkoholisti. Eli aloin seurustelemaan todella nuorena itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa, joka heti alusta asti "asetti rajat" miten eletään, eli kaikki suhteessa tehtiin hänen tavallaan tai sitten ei ollenkaan.

Olen jälkeenpäin tajunnut olevani pahasti läheisriippuvainen, olen kasvanut alkoholistiperheessä ja suhteessani tietämättä toistin ihan samaa kaavaa kuin vanhempani aikoinaan.

Minulla kesti lähes 20 vuotta lähteä suhteesta. Asuimme yhdessä miehen omistamassa asunnossa, joten lähteminen oli vaikeaa ihan senkin takia, että minulla ei ollut mitään omaisuutta, emme olleet naimisissa.

Eron jälkeen olen syyttänyt itseäni ihan järjettömästi siitä, miten tyhmä olen ollut ja miksi en vain lähtenyt aikaisemmin. Pakko varmaan todeta, että olen elänyt kuin laput silmillä suurimman osan elämästäni. Tätä ei kukaan varmaan pysty käsittämään, ellei ole itse ollut samassa tilanteessa.

Korona-aika oli se herätys, eli tiivis yhdessä olo ja miehen ryyppääminen kotona teki sen, että aloin ymmärtämään, että mies on oikeasti päästään sekaisin, enkä minä (vaikka nyt kyllä tuntuu, että ei se oma päänikään ihan järjissään tämän kaiken jäljiltä ole).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kahdeksan