Mulla oli neljä asiaa mitä toivoin lapsena
Ensimmäinen oli että hullut eli mielisairaat vanhempani paranisivat. Toinen oli että saisin edes yhden ystävän. Kolmas oli että saisin oman huoneen. Asuttiin kaikki yhden huoneen ja keittiön talossa. Neljäs oli että saisin pianon. Mikään toive ei toteutunut. Mitä sinä toivoit lapsena?
Kommentit (18)
Huomenta sullekin, ammattivalittaja!
1. sellainen työ että olisi varaa shoppailla/matkustella, tavallaan toteutui vaikka pskaduunissa olenkin ja palkka tuntuu menevän ekan viikon aikana mutta olen tyytyyväinen että on edes työ.
2. mies ja rakkautta (ei ole koskaan toteutunut eikä tule toteutumaankaan).
N34
Oli vain yksi toive että saisin koira kaverin kun olin aika yksinäinen mutta se ei tullut kuuloonkaan. Semmoisia harrastuksia tyrkytettiin väkisin mitkä eivät kiinnostaneet pätkääkään.
Voimakastahtoinen äitini halusi ihan kaikki määrätä vaatteita myöten ja kuuroille korville kaikui ihan se mitä olisi itse halunnut ja mikä olisi kiinnostanut. Syömisenkään suhteen ei ikinä kysytty onko mitään toivomuksia kun hämmästyin kuinka hän mainosti että oli kysynyt lapsenlapsilta mitä he haluaisivat ruuaksi.
Vierailija kirjoitti:
1. sellainen työ että olisi varaa shoppailla/matkustella, tavallaan toteutui vaikka pskaduunissa olenkin ja palkka tuntuu menevän ekan viikon aikana mutta olen tyytyyväinen että on edes työ.
2. mies ja rakkautta (ei ole koskaan toteutunut eikä tule toteutumaankaan).
N34
Kysymyshän oli lapsen toiveista 😅
Mä toivoin vain lemmikkiä, en lapsena saanut.
En sillon edes tajunnut että vanhemmat eivät ole mieleltään normaaleita joten sen suhteen en osannut toivoa mitään.
Luulin että kaikilla on samanlaista.
Sain muuten pianonkin mutta ei se mitenkään loppuelämääni vaikuttanut.
Toivoin
- ammattia ja työpaikkaa (olen opiskellut kaksikin ammattia ja välillä ollut töissä mutta nyt pitkään työttömänä)
- omakotitalo jossa asua (toteutui)
- puoliso ja lapsia (toteutui)
- terveyttä omalle perheelle (osin toteutui)
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoin vain lemmikkiä, en lapsena saanut.
En sillon edes tajunnut että vanhemmat eivät ole mieleltään normaaleita joten sen suhteen en osannut toivoa mitään.
Luulin että kaikilla on samanlaista.
Sain muuten pianonkin mutta ei se mitenkään loppuelämääni vaikuttanut.
Mulla sama. Inhosin pianon ääntäkin. En ollut musikaalinen yhtään. Inhosin koulun musiikki tunteja eniten.
Vierailija kirjoitti:
Toivoin
- ammattia ja työpaikkaa (olen opiskellut kaksikin ammattia ja välillä ollut töissä mutta nyt pitkään työttömänä)
- omakotitalo jossa asua (toteutui)
- puoliso ja lapsia (toteutui)
- terveyttä omalle perheelle (osin toteutui)
Toivoitko näitä tosiaan jo lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoin vain lemmikkiä, en lapsena saanut.
En sillon edes tajunnut että vanhemmat eivät ole mieleltään normaaleita joten sen suhteen en osannut toivoa mitään.
Luulin että kaikilla on samanlaista.
Sain muuten pianonkin mutta ei se mitenkään loppuelämääni vaikuttanut.Mulla sama. Inhosin pianon ääntäkin. En ollut musikaalinen yhtään. Inhosin koulun musiikki tunteja eniten.
En mä pianoa vihannut, en vaan ollut hirveän hyvä sitä soittamaan.
Näin 4kymppisenä haluaisin nykyään pianon, silloin lapsena olisin pärjännyt ilmankin.
Tärkeintä olisi ollut tasapainoiset vanhemmat.
Toivoin että mun riitelevät, paljon juovat vanhempani eroaisivat. Ovat yhdessä tänä päivänäkin, mutta riitely loppui siihen kun me lapset muutettiin pois. Toivoin, että ihastukseni kosisi mua ja me hankittaisiin perhe molempien ollessa lukiossa. Ei onneksi toteutunut tämäkään. Lisäksi halusin mustan friisiläisen. En saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. sellainen työ että olisi varaa shoppailla/matkustella, tavallaan toteutui vaikka pskaduunissa olenkin ja palkka tuntuu menevän ekan viikon aikana mutta olen tyytyyväinen että on edes työ.
2. mies ja rakkautta (ei ole koskaan toteutunut eikä tule toteutumaankaan).
N34
Kysymyshän oli lapsen toiveista 😅
Mielestäni 10-v on lapsi.
Toivoin saavani koiria, kissoja, kanin, papukaijan, apinan.
Toivoin että rikastuttaisiin sen verran että saisin esim. sopivan kokoisia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoin vain lemmikkiä, en lapsena saanut.
En sillon edes tajunnut että vanhemmat eivät ole mieleltään normaaleita joten sen suhteen en osannut toivoa mitään.
Luulin että kaikilla on samanlaista.
Sain muuten pianonkin mutta ei se mitenkään loppuelämääni vaikuttanut.Mulla sama. Inhosin pianon ääntäkin. En ollut musikaalinen yhtään. Inhosin koulun musiikki tunteja eniten.
Koiraa en minäkään saanut kaupungissa. Kun varhaislapsuudessa asuttiin lähes maaseudulla, meillä oli koira. Että plus miinus nolla.
Sen sijaan pianotunteja toivoin itse, ja myös sain. Tykkäsin soittaa ja tykkään edelleen, vaikka soitettua tulee harvoin. Sähköpiano on nykyään.
Mites ap? Vanhempiesi sairautta et ole voinut muuttaa, mutta onko sulla noita muita toivomiasi asioita nykyään?
Että oltais asuttu Helsingissä Raahen sijasta. Olisin halunnut kanin. Isosiskoa toivoin myös, olis edes ilmestynyt jostain kadonnut sisko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoin
- ammattia ja työpaikkaa (olen opiskellut kaksikin ammattia ja välillä ollut töissä mutta nyt pitkään työttömänä)
- omakotitalo jossa asua (toteutui)
- puoliso ja lapsia (toteutui)
- terveyttä omalle perheelle (osin toteutui)Toivoitko näitä tosiaan jo lapsena?
Toivoin. Olin ehkä aavistuksen pikkuvanha muksu. Muistan lukeneeni alakoululaisena isompien sisarusten opinto-opasta ja tutkineeni siinä esitettyjä tapoja maksaa opinnot. Aloitin siis alakouluikäisenä sen opuksen innoittamana säästämään kaikki lahjarahat ja kesätyötienestit opiskelua varten. Ja opiskellessakin säästin mahdollisimman paljon ja tein lomat töitä säästääkseni taloa varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoin vain lemmikkiä, en lapsena saanut.
En sillon edes tajunnut että vanhemmat eivät ole mieleltään normaaleita joten sen suhteen en osannut toivoa mitään.
Luulin että kaikilla on samanlaista.
Sain muuten pianonkin mutta ei se mitenkään loppuelämääni vaikuttanut.Mulla sama. Inhosin pianon ääntäkin. En ollut musikaalinen yhtään. Inhosin koulun musiikki tunteja eniten.
Koiraa en minäkään saanut kaupungissa. Kun varhaislapsuudessa asuttiin lähes maaseudulla, meillä oli koira. Että plus miinus nolla.
Sen sijaan pianotunteja toivoin itse, ja myös sain. Tykkäsin soittaa ja tykkään edelleen, vaikka soitettua tulee harvoin. Sähköpiano on nykyään.
Mites ap? Vanhempiesi sairautta et ole voinut muuttaa, mutta onko sulla noita muita toivomiasi asioita nykyään?
Ystäviä ei ole. Sellainen pieni sähköpiano on jota osaan vähän soittaa. Myös viulu on jota osaan vähän soittaa. Teinilläni on kannel mutta sitä en ole koskaan soittanut eikä hänkään ole moneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Toivoin että mun riitelevät, paljon juovat vanhempani eroaisivat. Ovat yhdessä tänä päivänäkin, mutta riitely loppui siihen kun me lapset muutettiin pois. Toivoin, että ihastukseni kosisi mua ja me hankittaisiin perhe molempien ollessa lukiossa. Ei onneksi toteutunut tämäkään. Lisäksi halusin mustan friisiläisen. En saanut.
Mulla oli musta friisiläinen. Se oli aika rasittava kun se ei pysynyt aitauksissa, vaan halus seurata mua jopa kouluun.
Inhoan kun mielisairaat tekee lapsia.