Tällainen Käärijän euroviisuesiintyminen PITÄISI olla

Minun mielikuvissani:

Show alkaa, lava on pimeä. Himmeät vihreät valot alkavat vilkkua samaan aikaan kun kappale alkaa nakuttaa ensimmäisiä säveliä. Huomaamme nyrkkeilykehän, ja sen keskellä möykyn. Valoja lisätään kun Käärijä alkaa laulaa möreällä äänellään. Hän istuu kykyyssä häijyn näköisenä.
Käärijän ulkomuoto muistuttaa yhä enemmän hirviötä, monsteria. Enää ei ole vihreitä hulk hihoja vaan ne ovat kasvaneet entistä suuremmiksi ja vaikkuttavimmiksi.
Kääriäjällä on pelottava ja likaisen maskuliininen ilme. Ei mitään kaunisteluja. Rumuus on se mikä tuossa kokoonpanossa on kaunista.
Käärijä nousee seisomaan. Ensimmäinen kertosäe.
Pimeydestä saapuu käärijän ympärille valmentaja, tuomari ja kisakumppaneita jotka näyttävät samanlaisilta hirviöiltä. He moshaavat ja huutavat. Kiertävät Käärijän ympärillä yllyttämässä tappeluun, käärijä moshaa ja välillä pullistelee lihaksiaan. Kehän ulkopuolella on yleisöä, jotka tanssivat aggressiivisesti.

Kun koittaa biisin h-hetki eli ns. genremuutos, Käärijä tippuu kaikkien keskelle ja ihmiset kokoontuvat ympärille ihmeissään.
Tässä kohtaa Käärijä nousee, repii muskeliasunsa, jonka alta paljastuu sininen jakkupuku ja joku lyö hänelle peruukin päähän, jolloin bileet käynnistyvät: yleisönä olleet tanssijat repivät vaatteensa, joiden alta paljastuu mitä värikkäimpiä ja ihmeellisimpiä tanssiasuja ja kaikki alkavat kreisibailata biisin loppuun asti .
Jossakin välissä tanssivat pienen osion yhteis tanssia. Kaikilla on hauskaa ja oikeat bileet alkavat