Kysymys deittailusta...nim. keski-ikäinen
Nyt olen siinä tilanteessa, että pitkän tauon jlk on alkanut kutkuttamaan ajatus kivan ihmisen tapailusta. Ongelma on perus sairauteni, joka ei näy päällepäin. Ei mikään avanne, jos sitä joku miettii, mutta kehossa on sellainen juttu, mikä voi aluksi hämmästyttää.
Olen koko ikäni hävennyt itseäni ja tätä vammaa. Nuorena olin varsin suosittu ja "vientiä" riitti, olin paljon estottomampi silloin. Nyt jotenkin hiljaisten vuosien jlk ehkä vielä haluisin kokeilla löytää joku tyyppi.
Niin kysymys tulee siis tässä, että missä vaiheessa kannattaa kertoa että itsessä on fyysisesti jotain vikaa. Heti vai vasta myöhemmin? Tapasin yhden urheilijamiehen tässä hiljattain ja olen 100% varma, että etenkin urheilijoille naisessa olevat fyysiset "ongelmat" on nou nou tai jopa vie halut mennessään. Oon tähän asti aina paennut alkavia juttuja, kun koen etten ole tarpeeksi jollekin tai että vammojeni kanssa toinen juoksee pian karkuun ja jään itkemään perään.
Kommentit (5)
Kukaan ei pysty miettimään mitä sinun pitäisi tehdä kun kaikki miettii vaan että mikä se vamma on. Tämä oli kuin joku arvoitus.
Sitten kun siltä tuntuu. Ja ei kai ole pakko tapailla pinnallisia miehiä?
Deittailussa tärkeintä on avoimuus ja rehellisyys.
Harjoittele näitä ominaisuuksia esim postauksessasi, ennenkuin syöksyt deittimaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun siltä tuntuu. Ja ei kai ole pakko tapailla pinnallisia miehiä?
Mun mielestä on kumma juttu kun miehen pitäis suostua tapailemaan ihan ketä vaan, koska jos miehellä on jotain kriteerejä, hän on pinnallinen sika.
Mikä "vika" on kyseessä. Kertoisin itse luottamuksen osoituksena suhteellisen alussa.