Lue keskustelun säännöt.
Miten ratkaista tilanne, kun mies ei halua olla missään tekemisissä sukuni kanssa enkä minä hänen?
16.03.2023 |
Molemmilla on syynsä, kummankaan suku ei ole mikään helppo vaan enemmän ongelmainen. Ei riidellä asiasta siis keskenämme ollenkaan, mutta tilanne aiheuttaa paljon käytännön ongelmia. Lasten juhliin ei voi kutsua oikein ketään, joulutapaamiset ja muut vaatii isoja järjestelyjä aikataulujen suhteen, molempien suvut ihmettelee miksi se sinun puoliso ei ole koskaan mukana kun tapaamme tai kotona kun tulen käymään.
Ollaanko ainoita tällaisessa tilanteessa? Miten muut olette käytännössä järjestäneet nämä tilanteet?
Kommentit (5)
Voisko lapsen synttäreitä viettää menemällä vaikka ravintolaan tai johonkin sopivaan aktiviteettiin aina kumpikin vanhempi omien sukulaistensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilähtöisesti, vaikka me vanhemmat saatetaan olla epämukavuusalueella, mutta vanhempana halutaan näyttää hyvää esimerkkiä ja mallia, miten kohdata ihmisiä ja olla heidän kanssaan, vaikka ei olla ylimpiä ystäviä, mutta voi kuitenkin olla ystävällinen ja empaatinen muita kohtaan. Ja käyttäytyä aikuismaisesti.
Tämä taito on lapselle hyvin tärkeä jo päiväkodissa, koulussa, myöhemmin työelämässä ja ystävyyssuhteessa. Ja se opetaan jo kotona ja vanhemmat antavat asenteen ja mallin lapselle, jo pienestä pitäen.
Oli kysymyksessä isovanhemmat, naapurit, sukulaiset tai kaverit.
En näe tuossa mitään suurta ongelmaa. Tuohan toimii noin hyvin, järjestelemällä. Jos toinen teistä tai kummatkin tekisi kompromisseja, se ei olisi kiva, olisi ahdistavaa ehkä. Ei kai sukulaisten tarvitse tulla ihan joka juhlaan ja kissanristiäiseen, pääasialliset riittää esim. synttärit ja nimpparit. Vaikka lapsille on kiva jos joku välittää ja tuo lahjan, mutta aikuiset ne enemmän keskenään puhuvat, lapsi leikkii joskus omassa huoneessa varmaan. Ellei sitten näe muualla kuin teillä pääasiassa, muissa asioissa.
Eli vanhemmat ovat laittaneet lapsensa sijaiskärsijäksi, kun vanhemmat eivät halua tavata isovanhempia tai muuta sukua, niin sitä ei voi tehdä myöskään lapsi, omien vanhempien seurassa ja läsnäollessa. Ei edes synttärillä voi jakaa sitä iloa yhteisön kanssa.
Mun äitini ei voinut sietää isäni sukulaisia ja koskaan perheenä ei kyläilty isovanhempien luona ja se ole minusta hyvin surullista ja mietin sitä paljon, vaikka oli rakastavat isovanhemmat.
En ole koskaan ymmärtänyt äitini käytöstä ja se on jättänyt jäljen.
Miksi aikuiset eivät osaa/halua käyttäytyä hyvin, vaikka moni vaatii sitä lapsiltaan esim. koulussa.
Se on lapselle ristiriitaista.
No nyt on aika soppa keitetty jos edes sukulaiset ei tiedä, miksi toinen ei halua olla tekemisissä. Itse eläisin nyt vain tuon sopan mukana, mitä olen keittänyt. Kai sitä kuolinvuoteellaan voi sitten miettiä, että miksi ei hyväksynyt miehen sukua.
Itse olen ilmeisesti ollut niin hyvä onninen, että molempien miesten (ex ja nykyinen) perhe on ihan mukavaa porukkaa ja heidän kanssaan voin hyvin viettää aikaa muutaman tunnin joskus. En näe tarvetta noin radikaalille päätöksille, vaikka en ihan samalla aaltopituudella olekaan.