Lue keskustelun säännöt.
Iso muutos on tapahtunut. Aivan "yhtäkkiä" pystyin jättämään haitallisen suhteen, alkoholin, hankin työpaikan jne. Ihmettelen muutosta.
16.03.2023 |
Olin vielä hetki sitten aivan maassa ja olin valmis jopa lopettamaan elämän. Olin niin masentunut, etten tiennyt yhtään mitä tulevaisuudelta voin odottaa tai onko minusta mihinkään. Tuntui, että en vain selviä. Päivät meni sängyssä synkissä ajatuksissa.
Ne kerrat kun nousin ylös, join runsaasti alkoholia. Tapasin ihmisiä ja exääni, jotka ovat huonoa seuraa, aivan vääränlaista seuraa minulle.
Sitten vain yhtenä aamuna asiat oli jotenkin eri tavalla. Jaksoin alkaa ottamaan vastuuta itsestäni. Olin ollut pitkään huolissani kun tuota impulssia ei meinannut tulla, että päätän nousta kun sitä oli kestänyt jo todella pitkään. Olin aivan hukassa.
Tosiaan se päivä tuli kun päätin ettei alkoholia, ei sitä miestä enää elämääni (tunteet sekä kaikki tekosyyt vain hävisivät), en enää tuntenut oloani edes pahasti masentuneeksi, aloin tekemään taas itse ruokaa sekä käymään ulkona. Iloitsen elämästä.
Menin työhaastatteluun ja sain heti vakituisen paikan.
Rahat ovat tiukilla mutta ei stressaa kun tiedän meneväni nyt oikeaan suuntaan. Maksusuunnitelma on laadittu.
Myös ruokavalion olen alkanut muuttamaan terveelliseen suuntaan enkä halua mättää suklaata sekä roskaruokaa. Haluan olla kunnossa ja terve.
Odotan innolla työn alkamista ja elämääni. Ei ole itsetuhoisia ajatuksia. Olen meditoinut ja työstänyt elämäni asioita.
On sellainen sisäinen hyvä olo. Nauran pitkästä aikaa ja olen kiinnostunut asioista, itseni kehittämisestä ja tulevaisuudestani.
Tämä kaikki muutos ihan parissa kuukaudessa vaikka siis prosessihan kesti todella pitkään, oli kyllä todella synkkä ja raskas ajanjakso. En todellakaan uskonut, että jaksan nousta enää mutta nyt se ei tunnu edes raskaalta vaan innostavalta, mennä kohti omaa elämää.
Tsemppiä ihan kaikille masentuneille. Asiat voivat muuttua parempaan vaikka välillä tuntuu toivottamalta.
Rukoilen, että tämä itsellä on suunta eteenpäin ja pysyn tällä tiellä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Hieno juttu, niin ne hyvät asiat lähtevät kertymään sinullekin!
Niin näemmä mutta hämmästelen miten tämä muutos tapahtui kuitenkin pitkän kärsimyksen jälkeen kuin olisi vain vapautunut näkömättömistä kahleista. Päivä kerrallaan alkoi tulemaan enemmän parempia muutoksia ja laajempi näkökulma, pääsin vain eteenpäin. Voin psyykkisesti aika hyvin ja tuntuu, että tästä alkaa parempi aikakausi elämässäni niin järkyttävän (myös väkivaltaa kokemani) päihteidentäytteisen omanlaisensa helvetin jälkeen.
Olen kyllä kiitollinen mutta hämilläni, etenkin tästä oman psyykkisen muutoksen vuoksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku muu yllättäen onnistunut muuttamaan suuntaa?
Mulle on tullut äkkistoppi tupakin, alkoholin ja kahvin kanssa. Eri aikoihin mutten oikein tiedä miksi. Ne vaan jäivät kerrasta pois.
Saa nähdä mille sitä vielä tulee stoppi..
-m
Ei ihminen itse päätä asioista.
Pitää vain odottaa että asioita tapahtuu.
Se on pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihminen itse päätä asioista.
Pitää vain odottaa että asioita tapahtuu.
Se on pelottavaa.
Ei peloita yhtään mikään, kun on uskossa Jeesukseen ja pelastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tullut äkkistoppi tupakin, alkoholin ja kahvin kanssa. Eri aikoihin mutten oikein tiedä miksi. Ne vaan jäivät kerrasta pois.
Saa nähdä mille sitä vielä tulee stoppi..-m
Huomasitko mitään mikä johti tuohon?
Saitko jonkun elämäntilanteen trauman käsiteltyä, meditoitko, lisääntyikö itsearvostus tai herättikö jokin kirja/ohjelma tai henkilö sinut muuttamaan tapojasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vilpittömän iloinen ap:n puolesta. Itselläni oli kanssa syksyllä ajanjakso, jonka aikana elämä tuntui paremmalta ja sain kuin virtapiikin motivaatiota alkaa skarpata monien asioiden suhteen ja elämä jotenkin tuntui valoisammalta. MUTTA pian ei se onni kestänyt, vaan alkoi semmoinen vastoinkäymisten myllytys, jonka seurauksia vieläkin kärsin. Tuntui, että jokainen asia mitä yritin kaatui päälle ihan karmivilla tavoilla, terveys meni, ihan siis kuin olisi ollut hereillä painajaisessa. En tiedä, mistä revin voimavarat tästä enää itseäni nostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi alkoholin pois jättäminen - respect.
Lumous haihtui? Minulla tuo tapahtui, kun henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen mieheni kertoi pettäneensä minua. Olin sietänyt häneltä siihen saakka mitä tahansa ja turruttanut oloani alkoholilla, tupakalla ja roskaruoalla. Kun mies kertoi uutisen, jokin päässäni naksahti ja olin yhtäkkiä vapaa. Tunteeni miestä kohtaan katosivat, samoin tupakanhimo ja mieliteko alkoholiin. Elämäni muuttui kuin taikaiskusta. Kai joillekuille esim. uskoontulo tapahtuu samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vilpittömän iloinen ap:n puolesta. Itselläni oli kanssa syksyllä ajanjakso, jonka aikana elämä tuntui paremmalta ja sain kuin virtapiikin motivaatiota alkaa skarpata monien asioiden suhteen ja elämä jotenkin tuntui valoisammalta. MUTTA pian ei se onni kestänyt, vaan alkoi semmoinen vastoinkäymisten myllytys, jonka seurauksia vieläkin kärsin. Tuntui, että jokainen asia mitä yritin kaatui päälle ihan karmivilla tavoilla, terveys meni, ihan siis kuin olisi ollut hereillä painajaisessa. En tiedä, mistä revin voimavarat tästä enää itseäni nostella.
Paljon voimia
Tuo tunne on todella tuttu, että tuntuu aivan epätodelliselta kun elää elämäänsä koska ei voi uskoa miten asiat vaan syöksyivät alamäkeen. Sitten pelkää myös, ettei koskaan nouse eikä tiedä miten päin olisi, mitä tekisi tai mihin menisi.
Vaikka tämä kuulostaa ehkä alkuun vähän ärsyttävältä, niin yritä hyväksyä tilanteesi. Anna olla, hengitä ja elä päivä kerrallaan. Ei tarvitse taistella vastaan mitään.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, luota, että asiat järjestyvät
Mielenkiinnosta muiden ihmisten kokemuksiin nostelen tätä ketjua.
Kun mietin, että mikä oli se asia, jolloin jokin vain loksahti paikoilleen ja aloin nousemaan. Itsellä kyllä oli painanut jo pitkän aikaan, varmasti muutaman vuoden ajan, ettei asiat voisi jatkua niin. En kuitenkaan kyennyt tekemään muutosta vaikka tiedostin, mitä pitäisi tehdä. Aloin avautumaan ihmisille ongelmistani, siinä vaiheessa tapahtui jotain ja muutenkin purin pahaa oloani muille. Voin niin huonosti, että oli pakko vain kertoa läheisille tilanteestani, en jaksanut enää peitellä asioia ja tarvitsin tavan miten "oksennan" kaiken ulos. Silloin kai prosessi eteni ja aloin arvostamaan elämääni. Pyysin anteeksi myöhemmin avautumistani mutta kyllä sillä oli paikkansa. Siinä vaiheessa ymmärsin myös, ketkä ovat niitä, jotka tukevat ja arvostavat minua silloinkin kun voin huonosti ja esimerkiksi tuo aloituksen mies ei todellakaan tukenut vaan aiheutti lisää pahaa oloa välinpitämättömyydellä ja halventavalla käytöksellään.
Kenties toipuminen on monen tekijän summa.
Mielellään tosiaan kuuntelen muiden tarinoita jos joku haluaa kertoa :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lumous haihtui? Minulla tuo tapahtui, kun henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen mieheni kertoi pettäneensä minua. Olin sietänyt häneltä siihen saakka mitä tahansa ja turruttanut oloani alkoholilla, tupakalla ja roskaruoalla. Kun mies kertoi uutisen, jokin päässäni naksahti ja olin yhtäkkiä vapaa. Tunteeni miestä kohtaan katosivat, samoin tupakanhimo ja mieliteko alkoholiin. Elämäni muuttui kuin taikaiskusta. Kai joillekuille esim. uskoontulo tapahtuu samalla tavalla.
Tämä on kyllä ihana kuulla, että pääsit eroon. Tuollaiset suhteet imevät ihmisestä kaiken elämänilon ja itsearvostuksen. Ymmärrän erittäin hyvin tuota tilannetta mikä sinulla oli, voin kuvitella sen epätoivon ja ahdistuksen suhteessa. Onneksi se viimeinen paskamainen käytös tuli esiin ja sait voiman päättää siitä, että nyt riitti ja vapauduit. Parasta varmasti mitä sinulle oli hetkeen tapahtunut. Kaikkea hyvää jatkoosi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta muiden ihmisten kokemuksiin nostelen tätä ketjua.
Kun mietin, että mikä oli se asia, jolloin jokin vain loksahti paikoilleen ja aloin nousemaan. Itsellä kyllä oli painanut jo pitkän aikaan, varmasti muutaman vuoden ajan, ettei asiat voisi jatkua niin. En kuitenkaan kyennyt tekemään muutosta vaikka tiedostin, mitä pitäisi tehdä. Aloin avautumaan ihmisille ongelmistani, siinä vaiheessa tapahtui jotain ja muutenkin purin pahaa oloani muille. Voin niin huonosti, että oli pakko vain kertoa läheisille tilanteestani, en jaksanut enää peitellä asioia ja tarvitsin tavan miten "oksennan" kaiken ulos. Silloin kai prosessi eteni ja aloin arvostamaan elämääni. Pyysin anteeksi myöhemmin avautumistani mutta kyllä sillä oli paikkansa. Siinä vaiheessa ymmärsin myös, ketkä ovat niitä, jotka tukevat ja arvostavat minua silloinkin kun voin huonosti ja esimerkiksi tuo aloituksen mies ei todellakaan tukenut vaan aiheutti lisää pahaa oloa välinpitämättömyydellä ja halventavalla käytöksellään.
Kenties toipuminen on monen tekijän summa.
Mielellään tosiaan kuuntelen muiden tarinoita jos joku haluaa kertoa :)
-ap
Oiskohan sulta joku tiedostamaton trauma purkautunut tossa kun aloit avautua muille ihmisille? No, oli miten oli, tärkeintä että oot nyt hyvällä tiellä.
Itselle kävi varmaan aika samalla tavalla, eli noin kolmekymppisenä aloin avautumaan muille isäni alkoholismista ja siitä miten se on minuun ja valintoihini vaikuttanut. Suurin oppi oli, että kaikilla meillä on omat ristimme kannettavanaan - minulla se oli tuo mainittu ja jollakin joku toinen. Tajusin, että vaikka meillä oli välillä kurjaa, niin oli myös tosi paljon hyvääkin.
Itsekin pyytelin anteeksi jälkikäteen, koska olin varmasti siihen aikaan melko rasittava. No, kaikki kuitenkin ymmärsivät ja näkivät, että sun vaan piti mennä tuon vaiheen läpi ja no problem.
Joo se on se ilmiö, kun ihmisen persoona muuttuu hetkessä aivan muuksi mitä ennen oli. En muista mikä sen nimi oli, mutta se on ihan olemassaoleva ilmiö jonka psykiatria tuntee. Ei ole mikään sairaus eikä epänormaalia. Nykyistä ihmistä mikä olet ei enää kiehtonut se mikä entistä ja se oli ohi sitten. Onnea uuteen elämään ja oli kyllä aika onnenpotku sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tullut äkkistoppi tupakin, alkoholin ja kahvin kanssa. Eri aikoihin mutten oikein tiedä miksi. Ne vaan jäivät kerrasta pois.
Saa nähdä mille sitä vielä tulee stoppi..-m
Huomasitko mitään mikä johti tuohon?
Saitko jonkun elämäntilanteen trauman käsiteltyä, meditoitko, lisääntyikö itsearvostus tai herättikö jokin kirja/ohjelma tai henkilö sinut muuttamaan tapojasi?
Veikkaus: valoisuus (valoisa aika vuorokaudessa) lisääntyi. Tekee ihmeitä monelle.
Vierailija kirjoitti:
Joo se on se ilmiö, kun ihmisen persoona muuttuu hetkessä aivan muuksi mitä ennen oli. En muista mikä sen nimi oli, mutta se on ihan olemassaoleva ilmiö jonka psykiatria tuntee. Ei ole mikään sairaus eikä epänormaalia. Nykyistä ihmistä mikä olet ei enää kiehtonut se mikä entistä ja se oli ohi sitten. Onnea uuteen elämään ja oli kyllä aika onnenpotku sinulle.
Mujt3n olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuo persoonan yhtäkkinen muutos ei ole aina hyvä juttu, vaan se voi mennä myös pahaan päin.
Eli saattaa olla läheisille kamalaa, jos jonkun persoonallisuus muuttuu ja se onkin sitten kuin toinen ihminen. Muutos voi olla vaikka erkaannuttaminen perheestä. (Alkaa viihtyä viihteellä kaveriporukassa ja sen myötä juoda tms.)
Seurustelin puolitoista vuotta henkilön kanssa, jolla oli outo suhde viinaan. Seurustelukumppanin isä oli absolutisti (ja oli vaatinut vaimonsakin olemaan), koska isänisånsä oli alkoholisti ja väkivaltainen.
Seurustelukumppaniani kiehtoi alkoholi, muttei uskaltanut sitä ottaa. Ei ollut muistanutkaan, vaikka lopetimme seurustelun ollessamme 22-vuotiaita. Tuo outo viinasuhde oli yksi syy. Mua pelotti liikaa, mitä tapahtuu, kun hän viimein alkaa kokeilla alkoholia, kun se selvästi vaikutti siltä, että sen aikoo tehdä.
Luulen kyllä, että hänellä lopulta kaikki meni hyvin!
Hieno juttu, niin ne hyvät asiat lähtevät kertymään sinullekin!