Mistä iloa elämään? Tulevaisuus ahdistaa
Teini-ikäiset eivät enää tarvitse kuin kuljetus- ja ruokahuoltoa. Käyn salilla, lenkkeilen, tapaan ystäviä joskus, luen ja pesen pyykkiä.
Miehen kanssa katsellaan sarjoja, otetaan lasi viiniä. Kotitöyöt ei kiinnosta, kunnon suursiivous olisi tarpeen, mutta tämä talo ja nämä kulmat ei enää nappaa ollenkaan. Voisin pakata ja häipyä, mutta mihin?
Töissä käyn. Mutta mitä hittoa sitä keksii loppuelämäkseen tehtävää?
Kommentit (9)
Töistä tultua ihme tyhjyyden tunne, kun illaksi ei ole mitään suunniteltua tekemistä
Tarvitset merkityksen tunnetta elämääsi. Ilman sitä ei oikein voi olla onnellinen. Esimerkiksi vapaaehtoistyö voisi toimia.
Ehkä asunnon vaihto? Missä viihtyisä alue tai paikka. Teinien vuoksi hankala mennä ulkomaille, elleivät kaikki lähde sinne, koska vaativat vielä tukea vuosia. Paitsi jos kumppani hoitaa sen ajan nuorten asiat hyvin, auttaa. Sitten voi mennä vaikka Espanjaan tai muualle joksikin aikaa, mutta matkailukin ok turvallisilla alueilla. Tekemistä aina keksii. Etsiminen on joskus mielenkiintoista, sillä löytää ja kirjat. Kävely.
Ala pajauttelemaan toisinaan. Ei se välttis auta mutta on ainakin vaihtelua lasillisille viiniä. Käyt lenkillä polttamassa joopelin ja meet kotiin nauramaan.
Siivoa vaikka huone kerrallaan, teinit avuksi. Opettele tekemään uudenlaista ruokaa. Osta pitsialusvaatteet ja nostata seksielämääsi. Kansalaisopistot ovat täynnä kursseja, ehkä liikunnan lisäksi jokin luova harrastus tai kielet. Käy museoissa, konserteissa. Jos omaa pihaa laittele puutarhaa ja syvenny kasvien maailmaan. Vaihda työpaikkaa. Onhan näitä.
Olvia, olvia. Vai oliko se olavia. Ja tietysti iloa ja valoa.