Miten persoonan epävakaus näkyy työelämässä?

Pystyykö antamaan työelämässä itsestään stabiilin kuvan, vaikka yksityiselämä olisi täysin sekaisin?

Kaverini on selvästi epävakaa. Ajautuu ongelmiin jakuvasti. Riitelee jatkuvasti miehensä kanssa ja huutaa ja mesoaa lapsilleen. Sääliksi käy lapsia.

Mielialat vaihtelevat. Yleensä negatiivinen, käsittää asioita väärin. Ei osaa lukea muita ihmisiä oikein, ei ole sellaista empatiakykyä. Kokee kaikkien kommentit uhkana ja hyökkäyksenä Riuhtova ja repivä.

Minä olen epävakaa, eikä se näy työssä mitenkään. Olen todella ahkera ja teen täydellistä jälkeä. Silti yleensä vihaan työtäni ja varsinkin ihmisiä siellä, mutta peitän sen ja saan aina kiitosta ja kehuja. Että en osaa sanoa, ehkä toisilla voi näkyäkin jotenkin.

Meillä töissä useampi henkilö pitää itsestään kovasti meteliä.

Sitten kun heidän osaaminen ja ammattitaito loppuu, alkaa jumalaton meuhkaaminen ja huuto, peittääkseen sen etteivät muut tajuaisi heidän osaamattomuuttaan.

Sellaisia fake it Till you Make IT tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen epävakaa, eikä se näy työssä mitenkään. Olen todella ahkera ja teen täydellistä jälkeä. Silti yleensä vihaan työtäni ja varsinkin ihmisiä siellä, mutta peitän sen ja saan aina kiitosta ja kehuja. Että en osaa sanoa, ehkä toisilla voi näkyäkin jotenkin.

Näin olen ymmärtänytkin että useimmat ovat hyviä työssään. Siksi onkin hämmentävää seurata, miten yksityiselämä voi ihmisellä olla jatkuvaa parinvaihtoa, mökötystä, yksinäisyyteen vetäytymistä ja mahtavaa ideaa, vaikka työssä tekee erinomaista tulosta ja on ymmärtääkseni pidetty.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen epävakaa, eikä se näy työssä mitenkään. Olen todella ahkera ja teen täydellistä jälkeä. Silti yleensä vihaan työtäni ja varsinkin ihmisiä siellä, mutta peitän sen ja saan aina kiitosta ja kehuja. Että en osaa sanoa, ehkä toisilla voi näkyäkin jotenkin.

Oletko ihan varma, ettei näy? Onko sinulla joku lääkitys, että sairaus pysyy kunnossa? Eikö tähän sairauteen kuulu juuri olematon itsereflektio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen epävakaa, eikä se näy työssä mitenkään. Olen todella ahkera ja teen täydellistä jälkeä. Silti yleensä vihaan työtäni ja varsinkin ihmisiä siellä, mutta peitän sen ja saan aina kiitosta ja kehuja. Että en osaa sanoa, ehkä toisilla voi näkyäkin jotenkin.

Oletko ihan varma, ettei näy? Onko sinulla joku lääkitys, että sairaus pysyy kunnossa? Eikö tähän sairauteen kuulu juuri olematon itsereflektio?

No melko varma kyllä. Tuskin muuten olisin päässyt etenemään uralla. Ei kukaan pitäisi liian ailahtelevaa ja hankalaa ihmistä töissä, saati antaisi ylennystä. Itsereflektio paranee iän myötä ja tila itsessään yleensä lientyy. Sitä oppii ymmärtämään, että "tämä on taas tätä", eikä kaikkeen tarvitse enää reagoida niin välittömästi ja ehdottomasti kuin nuorempana. Lääkitystä ei ole, olen pian 40-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen epävakaa, eikä se näy työssä mitenkään. Olen todella ahkera ja teen täydellistä jälkeä. Silti yleensä vihaan työtäni ja varsinkin ihmisiä siellä, mutta peitän sen ja saan aina kiitosta ja kehuja. Että en osaa sanoa, ehkä toisilla voi näkyäkin jotenkin.

Näin olen ymmärtänytkin että useimmat ovat hyviä työssään. Siksi onkin hämmentävää seurata, miten yksityiselämä voi ihmisellä olla jatkuvaa parinvaihtoa, mökötystä, yksinäisyyteen vetäytymistä ja mahtavaa ideaa, vaikka työssä tekee erinomaista tulosta ja on ymmärtääkseni pidetty.

Ap

Työssä pystyy kenties toimimaan eri tavalla, koska siellä on vallalla ns. työminä. Epävakaus näkyy usein vain ihan lähimmille ihmisille, koska heihin liittyy vahvimmat tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen epävakaa, eikä se näy työssä mitenkään. Olen todella ahkera ja teen täydellistä jälkeä. Silti yleensä vihaan työtäni ja varsinkin ihmisiä siellä, mutta peitän sen ja saan aina kiitosta ja kehuja. Että en osaa sanoa, ehkä toisilla voi näkyäkin jotenkin.

Oletko ihan varma, ettei näy? Onko sinulla joku lääkitys, että sairaus pysyy kunnossa? Eikö tähän sairauteen kuulu juuri olematon itsereflektio?

No melko varma kyllä. Tuskin muuten olisin päässyt etenemään uralla. Ei kukaan pitäisi liian ailahtelevaa ja hankalaa ihmistä töissä, saati antaisi ylennystä. Itsereflektio paranee iän myötä ja tila itsessään yleensä lientyy. Sitä oppii ymmärtämään, että "tämä on taas tätä", eikä kaikkeen tarvitse enää reagoida niin välittömästi ja ehdottomasti kuin nuorempana. Lääkitystä ei ole, olen pian 40-vuotias.

Persoonallisuushäiriöt korostuvat organisaation yläpäässä. Johtajissa on todella ailahtelevia ihmisiä, narsisteja on huomattavan paljon ja tämä on paljolti samanlainen persoonallisuushäiriö.

Myymäläpäällikkönä toiminut nainen joka kohteli muita myyjiä ihan ala-arvoisesti. Kokosi ympärilleen oman haaremin itsepalkkaamiaan alaisia ja savusti itseään pidempään talossa olleet pois.

Saattoi tulla myymälän puolelle huutamaan täyttä kurkkua esim. että kuka on tiputtanut hänen kalliin takkinsa lattialle (tippunut henkarista kaapissa). Lopetti jossain vaiheessa mielenosoituksena puhumisen tietyille henkilöille, esim. ei edes tervehtinyt.

Sai potkut epäasiallisesta käytöksestä parissa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen epävakaa, eikä se näy työssä mitenkään. Olen todella ahkera ja teen täydellistä jälkeä. Silti yleensä vihaan työtäni ja varsinkin ihmisiä siellä, mutta peitän sen ja saan aina kiitosta ja kehuja. Että en osaa sanoa, ehkä toisilla voi näkyäkin jotenkin.

Näin olen ymmärtänytkin että useimmat ovat hyviä työssään. Siksi onkin hämmentävää seurata, miten yksityiselämä voi ihmisellä olla jatkuvaa parinvaihtoa, mökötystä, yksinäisyyteen vetäytymistä ja mahtavaa ideaa, vaikka työssä tekee erinomaista tulosta ja on ymmärtääkseni pidetty.

Ap

Työssä pystyy kenties toimimaan eri tavalla, koska siellä on vallalla ns. työminä. Epävakaus näkyy usein vain ihan lähimmille ihmisille, koska heihin liittyy vahvimmat tunteet.

Sitä vaan ihmettelen, miten sen omituisista asioista loukkaantumisen ja äksyilyn pystyy töissä peittämään. Usein jo pelkkä ilmekin on tilanteen todellliseen vakavuuteen nähden täysin ylimitoitettu tai alimitoitettu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen epävakaa, eikä se näy työssä mitenkään. Olen todella ahkera ja teen täydellistä jälkeä. Silti yleensä vihaan työtäni ja varsinkin ihmisiä siellä, mutta peitän sen ja saan aina kiitosta ja kehuja. Että en osaa sanoa, ehkä toisilla voi näkyäkin jotenkin.

Samoin, olen muutenkin äärimmäisen rauhallinen ihminen ja saan ennemminkin kuulla ettei minua voi lukea. Aina on töitäkin riittänyt.

Se on kaikki sisälläni piilossa se epävakaus. Lapsellenikin olen rauhallinen.