Erilainen läheisyydentarve suhteessa

Olen ihminen, joka kaipaa läheisyyttä. Minulle läheisyys on tärkeää ja miehelle taas ei. Minä kaipaan kosketusta ja haluan sitä myös antaa.
Koen sen olevan hyvin merkityksellinen asia puolin ja toisin suhteessa, jossa on rakkautta ja yhteys toiseen. Annan esimerkkejä:

-Minä haluaisin nukkua mieheni kainalossa tai lusikassa, siinä on turvallinen ja hyvä olla. Mies aina sanoo, että hänen käsi puutuu ja haluaa vaihtaa asentoa, itse hän mielellään nukkuu vatsalleen tai selkä minuun päin, enkä halua aiheuttaa hänelle epämukavaa oloa vaatimalla kainalossa olemista.

-Sohvalla katselemme telkkaria ja se olen usein minä, joka menee miehen viereen ja jos pyydän voisiko hän samalla vaikka hipsuttaa minua, hän vastaa no anna käsi, joo kohta tms ja hipsuttaa ihan hetken, lopettaa, pyydän uudelleen, jatkaa ja taas pian lopettaa. Eli siinäkin joudun ns muistuttamaan😂 ja ei, en pyydä tätä usein, ehkä kerran kk nykyään. Mies tietää, että rakastan sitä, että minua silitellään tms kun ollaan vaikka sohvalla, mutta ei sitä oma-aloitteisesti tee koskaan. Joskus saattaa ottaa kainaloon kyllä, mutta silloinkin taas valittaa kun käsi puutuu ja asento on huono yms, joten siirryn pois.

-sohvalla tai sängyllä olen joskus mennyt mieheni päälle makaamaan, en siis kokonaan vaan laittanut pääni ja rintakehäni hänen rinnalleen, kuitenkin niin, ettei esim jalat ole hänen päällään. Tästä hän ei tykkää lainkaan, ei kuulemma saa henkeä ja paino ahdistaa, tämän olen tehnyt pari kertaa ja enää en tee, sillä mies ei pidä siitä. Painan 67kg ja mies n. 90kg, joten sinänsä en tiedä olenko sitten vain liian painava? Vaikka haluan ymmärtää miestä ja kuunnella hänen toiveita, niin tulee itselle torjuttu olo ja pahamieli, kun haluaisi vain, että toinen siitä tykkäisi, että tunnen oloni turvalliseksi hänen lähellään.

-Autossa mies joskus itse ottaa minua kädestä kyllä kiinni oma-aloitteisesti, eihän sitä muutenkaan aina jaksa koskea toiseen, ei autossakaan siis tarvitse aina käsistä pitää, sillointällöin on ihan ok varsinkin jos on muutenkin hyvällä tuulella. Tästä olen kyllä iloinen. Lisäksi mies joskus halaa ja pussaa kun lähtee töihin. Muut kerrat onkin sitten sellaista, että läpsäsee ehkä takapuoleen ohimennen tai painautuu minua vasten kun pyyhin vaikka pöytää, sekin toki ok, mutta kaipaisin sellaista läheisyyttä, mihin ei liity mitään taka-ajatuksia, vaan halua olla lähellä ja hellä.

Olen ottanut asian puheeksi miehen kanssa, kun kiinnitin huomiota päivän aikana siihen, että monta kertaa lähestyin, eikä mies ollut huomannut mitään. Kahvilassa esim istuimme vierekkäin ja juttelimme, laitoin käden hänen jalalleen, mutta mies ei sitä huomannut edes, tai kun mies istui pöydän ääressä ja pyysi katsomaan puhelimeltaan jotain, niin menin seisomaan hänen viereen ja laitoin käteni ympärille, ei mitään vastakaikua. Jotenkin konkretisoitui siinä tämä ongelma. En edes ole aikoihin lähestynyt miestä, sitten kun sen teen, en saa vastakaikua. Sanoin sitten miehelle, että asia vaivaa (en raivoamalla, vaan rauhallisesti ja selitin mitä kaipaan), hän sanoi, että hyvä kun sanon, että hänelle ei tule se luonnostaan eikä osaa nauttia siitä, mutta takiani voi kuulemma harjoitella. Nyt ongelma onkin siinä, etten tiedä onko tuo normaalia? Vai tuleeko se läheisyyden kaipuu toiseen väistämättä kun välittää ja rakastaa? Vai voiko mies välittää ja rakastaa ja silti joutua erikseen opettelemaan läheisyyttä? Onko se edes reilua? Olemme olleet kuitenkin yhdessä n. 4v, mutta olen vasta nyt havahtunut asiaan kun olen tutkinut itseäni ja tarpeitani. Aiemmin en itse edes ajatellut tämän olevan iso asia ja jotenkin häpesin tarvetta ja kielsin sen tarpeen itseltäni. Auttakaas vähän selventämään asiaa.