Lue keskustelun säännöt.
Normaalia arkea(ko)?
19.07.2010 |
Kotiäitinä ollut vuoden ja kuukauden (äitiysloma+vanhempainvapaa) ja nyt kotihoidontuella.. Päivät kuluvat lähes samaa rataa, satoi tai paistoi. Iloitsen juuri 1v täyttävästä lapsesta ja hänen kanssaan puuhastelusta sekä nyt lomaa viettävästä 8 -vuotiaastani. Mutta... olen kyllästynyt kuluttamaan aikaa pyykinpesulla, järjestelemällä kaappeja jne... Mieheni työskentelee kotona (ulkotöitä) aamusta iltaan. Toki käy välillä sisätiloissa minua ja lasta moikkaamassa ja välillä ruokaakin laittamassa sekä hoitaa kauppareissut pääasiassa... mutta varsinaista vapaata hän ei minulle lastenhoidosta juuri suo. Tai se vapaa olisi aina vasta illalla klo 20 jälkeen, jolloin olen jo melkoisen väsynyt. Olen muuttanut miehen kotipaikkakunnalle ja sosiaalisten kontaktien löytäminen näin kotoa käsin on vaikeaa, kun on kyse pienestä maalaiskaupungista. Lisäksi mieheni ei ole kiinnostunut lähtemään iltaisin tai viikonloppuisin minnekään... Kysyin häneltä juuri eilen, että eikö voitaisi joku ilta lähteä ajelemaan ympäri lähiseutuja, kun tämä uutta seutua minulle. Koskaan mieheni ei aamuisin kysy,mitä haluaisin tulevana päivänä tehdä, vaikka olen häneltä sitä toivonut muutamaankin otteeseen. Miehelleni tuntuu riittävän se, että hän saa omat suunnittelut työnsä tehtyä ja ilta kuluu joko netissä tai television ääressä. Olemme olleet nyt yhdessä kaksi vuotta ja koen jotenkin pitkästyttävänä tämän arjen... Kertokaa mielipiteitänne ja kyselkää lisätarkennuksia, jos kiinnostuitte vastaamaan...
Kommentit (10)
Olette olleet yhdessä 2 vuotta ja teillä on 1v. lapsi? Olitte seurustelleet pari kk ennen lapsentekoa?
No mitäpä tuohon voisi sanoa, olette näköjään pitäneet liikaa kiirettä. Ette tunteneet toisianne ennen arkeen hyppäämistä ja nyt sitten huomaat että tehän ette sovi yhteen ettekä tahdo samoja asioita. Eipä tuohon näin jälkikäteen ole mitään tehtävissä, nyt on vain kestettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kanssa tuollainen ulkomies. Siis silloin kun ei ole kodin ulkopuolella töissä, niin tekee pihalla koko ajan hommia. EI siis laiskottele, joten mikä olen hänelle sanomaan, että tule sisälle tekemään mun kanssa hommia. Joskus olen kyllä sanonutkin. Ja kun toisaalta, tylsistyisin ihan kuoliaaksi nyt kesälomalla, jos en tekisi niitä kotihommia!
Syksyllä palaan töihin, ja samat hommat mulla on silloinkin (olen siis ennen ollut töissä). Työpäivän jälkeen kaikki ruuanlaitto, pyykki, siivous ja lasten nukuttamiset puhumattakaan lasten menoista ja niiden tai läksyjen muistamisesta jää mulle. Miten jaksan? Olen ajatellut au pairia, mutta ei ole varmaan rahaa. Tein tätä kyllä vuosia, mutta en ole varma, jaksanko enää ryhtyä samaan.
Ja toisinaan vihaan tätä paikkakuntaa. Mies tuntee kaikki täällä, hänelle kyllä löytyy seuraa esim. kapakkaan, mutta minua ei siellä hänen typerien ukkorenttukaverien kanssa kiinnosta istua. Mieluummin katson kotona leffaa ja kumoan muutaman lasin viiniä lauantaina, jos mies sattuu lähtemään jonnekin. En ole siis mustasukkaista tyyppiä, joten siitä älkää aloittako.
Enkä halua erota. Mutta toisinaan tulee juuri tuo olo, että onkos tämä nyt ihan oikein...
jotain 50-luvun ajatusmaailmaa. En ymmärrä, että mies ei tunne kiinnostusta lapseensa ja tajua, että hänenkin kuuluu hoitaa sitä ja viettää aikaa lapsen kanssa. Kotiäidin arki on h-tin tylsää ja ennen pitkää pimahdat tai kyllästyt mieheesi, kun koet, ettei hän tajua tilannettasi. Ala keskustelemaan asiasta, ennenkuin siitä tulee liian iso peikko. Meillä vastaava tyyli ekan lapsen kanssa aluksi. Sitten riideltiin ja kaksi seuraavaa lasta mies on hoitanut kanssani, kärjistetysti, kaiken työelämältä liikenevän ajan.
Hän tietää ja myöntää, että valkokaulustyöläinen pääsee töissä helpommalla kuin pikkulasten kanssa kotona. Töihin mennään huilaamaan pakoon kakkavaippa-arkea. Kun lapsemme olivat pienempiä, olin yleensä jumppakassi pakattuna ovella vastassa, kun mies tuli töistää ja vippasi minulle autonavaimet ja meikäläinen lähti kuin ohjus kotoa toteuttamaan itseään.
On naisia, jotka eivät koe pikkulapsiaikaa näin työlääksi tai tylsäksi ja good for them, mutta te muut, puhukaa miehillenne ja selittäkää konkreettisesti miltä se arki tuntuu yksi himassa.
Sinun kannattaisi alkaa tehdä jotain töitä tai opiskella niin ei kävisi aika noin pitkäksi.
Olen kotihoidontuella eli palaan omaan työpaikkaani talvella. Tarkoitus siis onkin olla kotona, mutta lähinnä tuota mieheni ajan käyttöä tässä pohdiskelin...
Ja mihin sinä sitä miestä tarvitset ajelulle? Mene itse lasten kanssa.
[/quote]
Öööö, siis miestä tarvitsen monestakin syystä: yhteisen ajan viettäminen perheen kanssa... uuden kotiseudun esittely, kun mieheni on asunut seudulla koko ikänsä...
Jep, tiedän myös, että ahkerasta miehestä ei pidä valittaa. :-) Lähinnä ajattelen niin, että kun juuri tämä kesä on minullakin vapaata, niin eikö nyt voisi enemmän panostaa perheen yhteiseen aikaan. Kun sitten taas menen töihin, niin tosiaan on kaikki samat kotityöt, lasten jutut, niin aikaa on vieläkin vähemmän...
Mieheni ei käy kapakassa, vaikka puolestani saisi joskus mennäkin. En myöskään halua erota, mutta mitenkä saisin miehen juohevasti ymmärtämään, että onhan sitä elämässä muutakin kuin tämä koti ja tärkeätä olisi liikkua yhdessä kodinkin ulkopuolella. :-) Siis ihan vaan vaihtelun vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette olleet yhdessä 2 vuotta ja teillä on 1v. lapsi? Olitte seurustelleet pari kk ennen lapsentekoa?
juurikin niinNo mitäpä tuohon voisi sanoa, olette näköjään pitäneet liikaa kiirettä. Ette tunteneet toisianne ennen arkeen hyppäämistä ja nyt sitten huomaat että tehän ette sovi yhteen ettekä tahdo samoja asioita. Eipä tuohon näin jälkikäteen ole mitään tehtävissä, nyt on vain kestettävä.
en ihan noin näkisi asiaa... jos noin asennoituisin, pitäisi liittyä marttyyrikerhoon
Niin kuluneelta kuin tuo lause tuntuukin, itse ainakin tartuin siihen vuoden alussa. Meillä kolme lasta, nuorin 1 v. Tuntui, että kaikki aika menee kotihommissa ja silti mikään ei tule koskaan valmiiksi. Tein ihan tietoisia päätöksiä, miten voin omaa elämääni helpottaa. Lopetin esimerkiksi rasittavat perjantaisiivoukset, jotka tuntuivat tuottavan enemmän stressiä kaikille kuin iloa kodin siisteydestä. Aloitin myös liikkumaan aktiivisemmin, aluksi kerran viikossa johonkin jumppaan, nyt käyn 3-5 kertaa vkossa ja nautin suunnattomasti. Sinun pitää vaan ottaa ohjat omiin käsiisi, ei kukaan sitä puolestasi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin myös liikkumaan aktiivisemmin, aluksi kerran viikossa johonkin jumppaan, nyt käyn 3-5 kertaa vkossa ja nautin suunnattomasti. Sinun pitää vaan ottaa ohjat omiin käsiisi, ei kukaan sitä puolestasi tee.
[/quote]
Kiitos sinä oman ajan ottamisen suosittelija! :-)
Tuo kuullostaa parhaimmalta vaihtoehdolta ja varmasti kaikkien perheenjäsenten kannalta hyvältä! Jep, olen myös samaa miettinyt, että miksi kulutan itseäni sekä muita näillä kodin siisteysasioilla juuri nyt. Suunnitteilla lähteä kuntosalille jo hna, kunhan tämä kesäflunssa on kaikonnut. Ja syksyllä suunnitteilla zumbaa sekä yrittäjäkurssia. Sitten pitänee vai läiskästä kalenteri miehen nenä eteen ja kertoa, että suunnitteleminani ajankohtina, hänen ON oltava lasten kanssa. ;-)
Kamalaa!!! Pakkaa mukulat ja muuta johkin missä SULLA on menoa ja kavereita ennenku sekoot!!! ei miestä mihinkään nykynainen tartte ;)
kun miehesikin on kuitenkin kotona ja näette myös päivän mittaan.
Sinun kannattaisi alkaa tehdä jotain töitä tai opiskella niin ei kävisi aika noin pitkäksi.
Ja mihin sinä sitä miestä tarvitset ajelulle? Mene itse lasten kanssa.