Kannattaako muuton jälkeen yrittää ylläpitää lässähtäneitä ihmissuhteita?

Muutin 1,5v sitten eri paikkakunnalle ja ystävät jäi sitten myös. Alussa toki yhteydenpito oli tiiviimpää ja kävin vielä usein kotikaupungissamme. Kun en enää arjen rullatessa päässyt kovin usein käymään, huomasin ettei kukaan edes kysy koska tulen käymään, kukaan ei ole kertaakaan ehdottanut itse käyntiä täällä, eli ystävyyden ylläpito on ollut minut vastuulla paljolti.

Onko tässä muuta tehtävissä kuin tilanteen hyväksyminen? Voiko tässä tilanteessa sanoa mitään järkevää kuulostamatta syyllistävältä, mitä en halua?

Ongelma on ehkäpä siis vastatarjousten puute ja se etten koe että ystäväni näkevät juurikaan vaivaa ystävyytemme eteen. Etäisyyttä meillä on 1,5h, ei mahdoton siis myöskään päiväkäynnille.

Syyt ovat heillä "oikeita", mutta silti välillä kyseenalaistan niitä päässäni, kun moni asia on itselleni järjestelykysymys. Nytkin kyselin keskustelun lopussa kaverin työvuoroja/menoja ja sanoin että olisi kiva kun tulisi käymään, sain vastauksen että toukokuussa ehkä onnistuu. Mielestäni ei ole paljoa pyydetty että 1,5v aikana kävisi edes kerran luonani.

Kysyn myös muiden kuulumisia ja olen aidosti kiinnostunut, en pommita viesteillä tai jaarittele kuten nyt.

Mikä muutossa on sellaista että ystävyys kuihtuu, kun itselle se ei ole muuttanut käsitystäni ystävistäni tai halua nähdä? Itsetuntoa se toki vie ja vaikeuttaa siten uusien suhteiden luomista. :( Ymmärrän myös että asetelma on eri minulla ja heillä, eikä tämä välttämättä ole hlökohtaista vaikka siltä tuntuukin. Ehkä pelkoni on juuri se, että se onkin hlökohtaista mutta en suostu sitä hyväksymään.