Tässähän voisi loman kunniaksi ottaa vaikka pienet perskännit!

Tarkoitin tietenkin kalsarikännejä.

Anteeksi.



ap

ei

Ei. Viime kesä meni kipotellessa. Se lähti jotenkin ekaksi epätoivosta kun matka peruuntui. Ajatteli että nyt viihdytän itseäni kotona. Darroja lievitin kiskomalla valkkaria jo aamupäivästä ja iltaisin olin humalassa. Seuraavana päivänä se vaan toistui ja toistui. Töihin kun piti palata, ei korkki mennytkään noin vain kiinni. Etähommissa oli helppo juoda vähän siinä samalla. Se oli pitkällä jo syyskuussa kun yritin tosissaan lopettaa. Aivan kamala olo ja mietin jo että sairaalaanko tässä pitää lähteä. Olo vaan oli niin hirveä, että aivan pakko oli jatkaa tasoittelua. Syyskuun ihan lopussa onnistuin korkin sulkemaan ja sen koommin en ole alkoholiin koskenut. Nyt ehkä ekaa kertaa sen jälkeen on ollut olo, että olispa kivaa ottaa muutama. Mutta en kyllä ota. Tuo viime kesä toi selvästi sukurasitteena olevat alkoholistigeenit esille. En ole luvannut itselleni ettei enää koskaan, mutta ehkä joskus vuoden päästä ja silloinkin kyllä maksimissaan yksi ilta. Ei enää mitään ”nyt on loma, saa ottaa arkenakin”.

Aina maistuu bisse