Tyhmähkö kysymys: ovatko KAIKKI TEOLOGIAA opiskelevat uskovaisia?

Ei ole mitenkään kovin vaikea päästä opiskelemaan.

kiinnostaa. Se on humanistisessa tiedekunnassa.

mutta se on minusta väärin, että ei-uskovaiset ryhtyvät papeiksi.

kyllä myös fundamentalisteja.

teologinen tiedekunta ei ole suoraan pappiskoulutus, vaan se vaatii sellaiset opintovalinnat, jotka piispainkokous on hyväksynyt, jotta voi valmistua muodollisesti päteväksi papiksi, pelkällä eksegetiikalla sitä ei esimerkiksi saa.



Ei kaikkia kiinnosta homiletiikka tai dogmatiikka siinä määrin, että niitä jaksaisi opiskella, saatikka, että haluaisi akateemisen uran sijasta tehdä papintöitä.



Kilpailu (akateemisella) alalla vaan on kova, koska lähes kaikki seurakuntapapitkin väittelevät ja suurin osa siis on tohtoreita. Pitää olla sika hyvä ja periksiantamaton, jos aikoo menestyvälle tutkijauralle teologisesta.

Siellä voi kouluttautua moneen muuhunkin ammattiin kuin papiksi. Esimerkiksi minä olen tehnyt viestintä- ja markkinointialan töitä ja olen ateisti. Ja tuskinpa kukaan ateisti papiksi ryhtyy, niinkuin joku ketjussa pelkäsi :D

Terv. TK

haluan korostaa, ettei vakaumusta kysytä missään vaiheessa pääsykoetta, eikä tenttejä saa läpi rukoilemalla (ainakaan tentaattoria).



Kannattaa selvittää ja miettiä tarkoin etukäteen, mitä haluaisi tehdä "isona", koska teologian maisterin tutkinto on edelleen turhan monelle rekrytoivalle ei-teologille raamattukoulututkinto, joten kannattaa valita työelämän kannalta hyviä sivuaineita. Vaikka tietää itse, että on hyvä akateeminen koulutus, kaikki eivät sitä tiedä. Itseltäni kysyttiin opiskellessa useammin kuin kerran, että luetteko te siellä muutakin kuin Raamattua.



Kirkon työhön ei mielestäni kannata hakeutua, jos siihen ei koe kutsumusta, mutta monelle päätös syntyy, suuntaan tai toiseen vasta opiskeluiden myötä. Kaikki eivät ole syntyneet pappissukuun, eivätkä ole entisiä seurakuntanuoria, mutta löytävät paikkansa ihan kelvollisena pappina. Toisilla taas opettajan, tiedottajan, toimittajan, tutkijan tms. työ kutsuu enemmän ja osa yhdistelee erilaisia työtehtäviä erivaiheissa työuraansa.



Sisäänpääsyprosenttia en tällä hetkellä tiedä, löytyisiköhän jostakin Helsingin yliopiston sivuilta. Ei suinkaan vaikein ala päästä opiskelemaan, mutta pikkasen täytyy kuitenkin vaivaa nähdä pääsykoekirjojen kanssa (itse luin aikoinaan kirjat seitsemän kertaa - paremmalla lukutekniikalla olisi vähempikin varmaan riittänyt, pääsin ekalla yrittämällä sisään).



Millaista työtä haluaisit tehdä? Millaiset asiat ovat sinulle tärkeitä: työn sisältö, itsenäisyys, palkkaus, uralla etenemismahdollisuus, ulkoinen arvostus, sosiaalisuus, vaikuttamismahdollisuus, työajat, alan tulevaisuudennäkymät? Mikä on ydintä, mikä kehällistä?

Kilpailu (akateemisella) alalla vaan on kova, koska lähes kaikki seurakuntapapitkin väittelevät ja suurin osa siis on tohtoreita. Pitää olla sika hyvä ja periksiantamaton, jos aikoo menestyvälle tutkijauralle teologisesta.

Itse olen kirkkoneuvostossa käsitellyt seurakuntapappien hakemuksia moneen virkaan, eikä yksikään hakija ole ollut tohtori. Kirkkoherroiksi ja piispoiksi halutaan nykyään tohtori, mutta pienen seurakunnan kirkkoherratkin ovat ihan maistereita.

Ei ole todellakaan kaikki teologian opiskelijat uskovaisia.



Suosittelen lämpimästi teologian opintoja. Kuulostat juui sellaiselta ihmiseltä, jolle niistä olisi paljon hyötyä elämässä. Teologiaa opiskellaan paljolti sydämellä. Opintojeni aikana olen kasvanut ihmisenä ja identiteettini on vahvistunut, vaikka suuria aallokkoja onkin pitänyt ylittää.



Tänä vuonna teologiseen (Hki) oli helppoa päästä sisään. Sisäänpääsyprosentti oli noin 50 % pääsykokeisiin osallistuneista. Normaalisti sisään pääsee noin 30%. 200 otetaan sisään joka vuosi.



Ketjussa joku kertoi suuren osan seurakuntapastoreista olevan tohtoreita. Tämä väite minun on kumottava. Varsinkaan kehä III:n ulkopuolella asia ei ole näin. Eikä kyllä sen sisäpuolellakaan. Toki on väitteleviä pastoreita, mutta suurin osa pastoreista on teologian maistereita.



Eksegetiikkaa pääaineenaan opiskellut voi toki hankkiutua papin virkaan suoritettuaan tarvittavat lisäopinnot (kreikka, heprea, latina, praktikumit). Uskontotiedettä voit opiskella myös teologiseen tiedekuntaan päästyäsi. Myös pääaineena.



Tuohon homiletiikka/dogmatiikka heittoon pitää myös tarttua sen verran, että homiletiikkaahan siis opiskellaan käytännöllisen teologian laitoksella ja dogmatiikkaa systemaattisen teologian laitoksella ja nehän on aika kaukana toisistaan. Joten vähän kaukaiseksi jäi tuo kommentti, varmasti ainakin alaa tuntemattomalle.



Leipäpappi on mielestäni kamala nimitys! Mitä se edes tarkoittaa? Jos työmies toivoo palkkiota tekemästään työstään, tekeekö se hänestä leipäpapin? Jos joku kuvittelee pastoriksi vihittävän henkilön, joka ei usko Jumalaan, on hän hakoteillä. Siihen hommaan ei pääse ateisti, enkä todellakaan edes käsitä miksi ateisti papiksi haluaisi. Ei työaikaa, mielettömiä työrupeamia ja surkea palkka. Eiköhän sitä parempaakin hommaa Jumalaan uskomaton keksi?



On toki mahdollista, että papilla vakaumus horjuu uransa aikana. Mutta se on täysin ymmärrettävää. Työssä tulee vastaan kaikenlaista, mikä pistää parhaankin uskovaisen ihmettelemään Jumalan tarkoitusta ja Hänen olemassaoloaan. Joku saattaa luisua pois uskostaan myös kokonaan, näissä tapauksissa papinviran hoitaminen käy mahdottomaksi. Ei kukaan selviä mieleltään terveenä toimittaessaan papinvirkaa ateistina. Kyllä siinä vaiheessa lyödään takki naulaan. Ihan kokemuksesta sanon tämän.



Mutta onnea sinulle elämääsi. Toivottavasti löydät oman polkusi. Minä lähdin myös samalla asenteella ja aatemaailmalla teologiseen. Fintelligenssin sanoin: En vaihtais päivääkään ;)

edes kaikki papit ei oo uskossa, valitettavasti löytyy myös leipäpappeja.

Alkuperäisen kysymyksen ja asian vierestä, mutta jäi kiinnostamaan tämä leipäpappi-termi.

Määrittelisitkö, millainen on leipäpappi? Mistä hänet tunnistaa ulkoisessa käyttäytymisessä, ulkonäössä, puheessa, asenteissa? Millaisia ovat hänen ajatuksensa ja mikä niissä paljastaa aukottomasti leipäpappiuden?

Onko leipäpappi lepsu ja liberaali harhaoppinen vai työhönsä ja seurakuntalaisiinsa tympiintynyt vanhojen saarnojen veivaaja vai rahanahne, työtä vieroksuva ihminen vai jotain muuta?

Papeilta kysytään usein ilmeisesti eräänlaisena small talk -kysymyksenä: oletko uskossa vai oletko vain leipäpappi. Kysymyksen hankaluus on siinä, että vastaus riippuu siitä, mitä kysyjälle itselleen tarkoittaa "olla uskossa" tai "olla leipäpappi". Niille voi olla eri sisällöt kysyjällä ja papilla.

voi valita pääaineekseen myös teologisessa. Ei tarvitse sitä varten hakea humanistiseen tdk:hon.

kiitos hyvistä vastauksista kaikille kirjoittaneille; erityisesti 11 sinun tekstisi kosketti. Olen jo muutaman vuoden hakenut elämälleni suuntaa koettuani sairautta, henkistä ja fyysistä. TOivoisin todella että löytäisin mielekkään opiskelualan aiempien erehdysten jälkeen. Olen herkkä tyyppi, empaattinen ja kuunteleva, toisaalta väsyn helposti raskaiden asioiden ja ristiriitojen edessä. Uskon kuitenkin että jos ja kun oma ala löytyy, voisin olla siinä tosi hyvä. Jos mulla on todellinen palo johonkin asiaan, annan sille lähestulkoon kaikkeni. No, ei välttämättä se kaikkein paras ominaisuus työelämässä.



Minulle tärkeintä olisi siis löytää mielekkyys elämään ja työhön (eikö meillä kaikilla). Ihminen ja ihmisyys kiinnostaa. Olen hieman taiteilijasielu, en tosin taiteellisesti erityisen lahjakas. Monissa asioissa keskiverto. Olen kaikkea muuta kuin bisneshenkinen, se maailma ei sovi minulle. Täytynee jatkaa asian pohdiskelua... Lisää vastauksia otetaan kiitollisena vastaan!

ja nimenomaan humanistisessa tiedekunnassa. Vaikka uskontotieteen voi valita pääaineekseen myös teologisessa tdk:ssa, poikkeavat opinnot ainakin alussa merkittävästi toisistaan näissä vaihtoehdoissa. Sisäänpääsyprosentti tosin uskontotieteen kohdalla on huomattavasti pienempi, noin kymmenen luokkaa. Mutta lukemalla ja lukemaansa ajattelemalla pääsee sisään kyllä ;).



Itselleni ainakin uskontotiede on tarjonnut valtavasti aineksia ihmisenä olemisen mysteerin pohtimiseen ja ns. perimmäisten kysymysten kanssa taisteluun ihan konkreettisestikin. Uskontotieteessä saa kovin vapaasti toteuttaa halujaan opintojen rakentamisessa ja koostamisessa (toisin kuin teologisessa) ja sivuainevalinnoilla voi suunnata tutkintoaan juuri niinkuin haluaa.



terveisin uskontotieteilijä

Mua kiinnostaa myös eniten tuo uskontotiede, toiseksi eksegetiikka. Voiko valita molemmat pääaineeksi, vaiko yhden vaan? Missä vaiheessa valitaan pääaine? Entä onko opintojen alku tosi tiivistä, ts. pitääkö olla paikalla joka päivä? Mä kun käyn myös töissä.



Sori tyhmät kysymykset, mutta olisin kiitollinen vastauksista.

kiitos hyvistä vastauksista kaikille kirjoittaneille; erityisesti 11 sinun tekstisi kosketti. Olen jo muutaman vuoden hakenut elämälleni suuntaa koettuani sairautta, henkistä ja fyysistä. TOivoisin todella että löytäisin mielekkään opiskelualan aiempien erehdysten jälkeen. Olen herkkä tyyppi, empaattinen ja kuunteleva, toisaalta väsyn helposti raskaiden asioiden ja ristiriitojen edessä. Uskon kuitenkin että jos ja kun oma ala löytyy, voisin olla siinä tosi hyvä. Jos mulla on todellinen palo johonkin asiaan, annan sille lähestulkoon kaikkeni. No, ei välttämättä se kaikkein paras ominaisuus työelämässä.

Minulle tärkeintä olisi siis löytää mielekkyys elämään ja työhön (eikö meillä kaikilla). Ihminen ja ihmisyys kiinnostaa. Olen hieman taiteilijasielu, en tosin taiteellisesti erityisen lahjakas. Monissa asioissa keskiverto. Olen kaikkea muuta kuin bisneshenkinen, se maailma ei sovi minulle. Täytynee jatkaa asian pohdiskelua... Lisää vastauksia otetaan kiitollisena vastaan!

Hienoa, että etsit mielekästä työtä ja uraa, työhön annetaan kuitenkin paljon aikaa ja voimia.

Oletko ajatellut , että voisit kokeilla teologian opiskelua avoimen yliopistossa? Entä oletko selannut teologian maisterin tutkinnon oppisisältöjä? Tai selaillut/ lukenut tenttikirjoja sillä mielellä, kiinnostaisivatko ne riittävästi usean vuoden intensiiviseen opiskeluun. Avoimessa yliopistossa saisit jonkinlaisen käsityksen, mitä opinnot pitävät sisällään ja vastaavatko teologian opinnot sisäiseen etsintääsi. Teologian opiskelu on kuitenkin samanlaista hyviä istumalihaksia vaativaa työskentelyä kuin mikä tahansa opiskelu ja jos motivaatio ei ole selvillä, eivät opinnot itsestään etene.

Millaista työtä haluaisit tehdä teologina? Vaativaa ihmissuhdetyötä en suosittele, mikäli epäilee omien voimavarojensa riittävyyttä. Loppuunpalaneita ja/ tai kyynistyneitä auttajia on jo riittävästi.

Mieti tarkoin, mitä haluat tehdä työksesi ja minkä haluat säilyttää harrastuksena tai mielenkiinnon ja intohimon kohteena muuten elämässä. Vapaaehtoisia auttajia ja tukihenkilöitä tarvitaan paljon esim. eri järjestöissä; tämä on yksi arvokas vaihtoehto tyydyttää auttamisen tarvettaan, joka voi myös tuoda mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemuksia auttajan omaankin elämään.