Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää hiihtokilpailun kärkikamppailuun liittyvät strategiat niin että yksinkertaisempikin tajuaa
06.03.2023 |
En katso juuri mitään urheilua televisiosta, mutta hiihtoa joskus. Kilpaurheilutaustaakaan ei ole, sen kuin hiihtelen itsekseni metsissä.
Selittäkää siis seuraavat niin että yksinkertainenkin tajuaa:
Mikä hiihtämisessä on erilaista ns. "pääjoukossa" ja itsekseen? Ilmeisesti siitä pääjoukossa olosta saa jotain merkittävää etua, mutta mitä tarkalleen, kun näyttää myös siltä että siellä menee paljon energiaa paikan hakemiseen ja varomiseen että ei tule törmäyksiä.
Miksi näytetään ajattelevan, että lähellä maalia olisi hyvä vetää siitä pääjoukosta erilleen joku pienempi joukko? Miksi, eikö olisi parempi jos vain vetäisi yksinään reippaasti edelle?
Miksi ei sitten kannattaisi jo kisan alussa mennä kunnolla nopeammin ja irrottaa se pieni joukko, niin ei tarvitse koko matkaa pelätä kaatumisia ja kolareita?
Jos koko kymmenien kilometrien matka käytännössä ajetaan yhdessä kasassa ja jaksamissyistä vuorotellaan edessä olijaa, eikö olisi sitten fiksuinta palkita kaikki sen joukon jäsenet yhtenä joukkueena?
Kommentit (16)
No ainakin toisen perässä hiihtäminen (pätee toki kaikkeen muuhunkin liikkumiseen, esim. juoksuun ja pyöräilyyn) vähentää ilmanvastusta, joten hiihtäminen on kevyempää. Lisäksi porukassa / jonkun toisen kanssa hiihtäessä saa toisesta tsemppiä, pitää mahdollisesti vähän enemmän pinnistellä pysyäkseen mukana kun taas yksinään hiihtäessä ei saa kiriapua kenestäkään ja joutuu itse päättelemään mikä on riittävän / ei liian kova vauhti itselle.
Toki jos se pääjoukko menee aivan liian hidasta vauhtia itselle, niin sitten siitä ei ole mitään muuta hyötyä kuin se, että ainakin varmistaa olevansa mukana kärkikamppailussa. Mutta kyllähän usein joku kyllästyykin pääjoukon vauhtiin ja lähtee vetämään itsenäisesti kovempaa. Joku jaksaa, joku toinen hyytyy ja pääjoukko ajaa loppujen lopuksi kiinni.
Liian aikaisin jos pitkällä matkalla lähtee vetämään irtioton, voi olla, että se jälkijoukko saavuttaa, koska siinä hiihtävät ovat saaneet toisistaan peesihyötyä ja taas yksinään taivaltava on joutunut tekemään kaiken työn itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ei sitten kannattaisi jo kisan alussa mennä kunnolla nopeammin ja irrottaa se pieni joukko, niin ei tarvitse koko matkaa pelätä kaatumisia ja kolareita?"
Ihan kuin se olisi niin helppoa. Johaug tähän usein pystyikin, naisissa pystyy nykyään Andersson. Eiköhän useampi näin tekisi jos olisi rahkeita. Niitä rahkeita ei ihan niin vaan ole, että voisi vaan irtaantua muusta porukasta.
Tämä. Iivo selittelee itselleen ja muille, että olisi voinut irtaantua aiemmin. Jos tätä olisi yrittänyt, olisi pari muutakin miestä osallistunut irtiottoon ja lopputulos olisi ollut luultavasti ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ei sitten kannattaisi jo kisan alussa mennä kunnolla nopeammin ja irrottaa se pieni joukko, niin ei tarvitse koko matkaa pelätä kaatumisia ja kolareita?"
Ihan kuin se olisi niin helppoa. Johaug tähän usein pystyikin, naisissa pystyy nykyään Andersson. Eiköhän useampi näin tekisi jos olisi rahkeita. Niitä rahkeita ei ihan niin vaan ole, että voisi vaan irtaantua muusta porukasta.
Irtaantua varmasti voi itse kukin. Mutta voi myös "hiihtää itseltään jalat alta" ja pääjoukko sitten saavuttaa. Pitää olla aika ylivertainen hiihtäjä, jotta tähän pystyy.
Olikos se miesten viestissä, kun yksi japanilainen lähti irti pääjoukosta kakkostilalle (Norja oli mennyt silloin jo menojaan). Ei mennyt kauan, kun pääjoukko ajoi tämän kiinni ja meni ohi. Taisi olla ekalla osuudella vieläpä ja puhutaan kuitenkin vain 10 km matkasta / hiihtäjä.
Hiihdosta en niinkään tiedä, mutta ainakin pyöräilyssä iso yhteistyötä tekevä joukko pääsee paljon kovempaa kuin yksinäinen polkija. Vauhtia on tietysti paljon enemmän, joten ilmanvastuksen osuus on pyöräilyssä vielä suurempi.
Yksinäinen irtiottaja voi pärjätä, jos takaa-ajajat eivät tee yhteistyötä, mutta jos jahtaajat pistävät kovan vuorovedon päälle, niin ei niin kovaa kuskia olekaan, että karkuun pääsisi.
Helpoin tapa varmistaa voitto on se, että hiihtää nopeammin kuin muut. En ymmärrä miksi se on joillekin hiihtäjille vaikea tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, kiitos kaikille. Eli pääjoukossa olo on psykologiaakin, kun voi verrata omaa nopeuttaan muihin helposti ja tietää että se riittää? Ehkä se siis helpottaa voimien säätelyä.
En ole itse varmaan koskaan hiihtänyt niin kovaa, että ilmanvastus tuntuisi.
Ap
Voittamisen strategia hiihdossa on rakentaa niin kehittyneisiin menetelmiin perustuva dopingohjelma, ettei siitä jää testeissä kiinni eikä samat menetelmät ole muilla käytössä. Ohjelmaan tarvitaan niin merkittävä taloudellinen panostus, että parhaat mahdollisuudet siihen on rikkaalla öljyvaltiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiihdosta en niinkään tiedä, mutta ainakin pyöräilyssä iso yhteistyötä tekevä joukko pääsee paljon kovempaa kuin yksinäinen polkija. Vauhtia on tietysti paljon enemmän, joten ilmanvastuksen osuus on pyöräilyssä vielä suurempi.
Yksinäinen irtiottaja voi pärjätä, jos takaa-ajajat eivät tee yhteistyötä, mutta jos jahtaajat pistävät kovan vuorovedon päälle, niin ei niin kovaa kuskia olekaan, että karkuun pääsisi.
Tästähän Suomi hyötyi viestissä. Se Suomen takana ollut porukka kyttäili toisaan ja letkan kärjessä hiihtänyt Halvarsson meni hitaasti, mutta muut eivät uskaltaneet lähteä pitämään vauhtia. Eivät sitten saavuttaneet kakkosena hiihtänyttä Suomea.
Iivo Niskanen on nyt ainakin sellainen hiihtäjä, jonka kannattaa repäistä itsensä irti muista hyvissä ajoin, jos kuntoa riittää. Eilen ei riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mikä hiihtämisessä on erilaista ns. "pääjoukossa" ja itsekseen? Ilmeisesti siitä pääjoukossa olosta saa jotain merkittävää etua, mutta mitä tarkalleen, kun näyttää myös siltä että siellä menee paljon energiaa paikan hakemiseen ja varomiseen että ei tule törmäyksiä."
Porukassa voidaan vaihtaa vetovuoroja, jolloin muut pääsevät tulemaan helpommin mukana. Tässä tietysti voidaan myös laittaa yksi tekemään työt ja muut vain seuraavat, jolloin vetäjä katkeaa tai sitten ei.
"Miksi näytetään ajattelevan, että lähellä maalia olisi hyvä vetää siitä pääjoukosta erilleen joku pienempi joukko? Miksi, eikö olisi parempi jos vain vetäisi yksinään reippaasti edelle?"
Ihannetilanne on päästä yksin karkuun jos saa otettua niin paljon eroa ettei muut pysty seuraamaan. Ylämäen irtiotto lasketaan helposti jonossa kiinni heti seuraavassa alamäessä, mutta jos karkaajia on vaikka kaksi, he saavat helpommin etumatkaa ja pystyvät edelleen vuorottelemaan vetämisessä.
"Miksi ei sitten kannattaisi jo kisan alussa mennä kunnolla nopeammin ja irrottaa se pieni joukko, niin ei tarvitse koko matkaa pelätä kaatumisia ja kolareita?"
Sehän olisi se kaikkein paras skenaario, ja välillä niin tapahtuukin. Käsikirjoitus vaihtelee kilpailun mukaan, joskus saattaa olla yksi heti karussa muilta, kaksi jahtaamassa ja heidän perässään pääjoukko. Pääjoukko on selostajien käyttämä termi isosta porukasta yleensä suht kärkipäässä, englanniksi käytetään termiä chasing group.
Strategia on että katot yli tunnin kilpailuja ja loppukirissä tulee Klääbö ja muut Norjalaiset voittoon miesten puolella.. Eli 50km kilpailun voisi lyhentää 1km pituiseksi kun tulos on kummiskin tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä en ymmärrä miksi Iivo vanhana parisprintterinä jäi seisomaan kuin nalli kalliolle, kun muut aloitti kirin. Eikö sprintterin ominaisuuksiin kuulu huikea loppukiri?
Ja muutenkin miten matkapituudet on perusteltavissa, jos sama ihminen voi voittaa kilometrin hiihdon ja 50 km hiihdon?
Ei kukaan maratonari voita 100 metriä ja päinvastoin...
Parhaan oppitunnin saat seuraamalla Kläbon taktiikkaa sunnuntaina Holmenkollenilla. Hänellä on ylivoimaisesti paras kyky lukea kilpailua ja muiden tekemisiä. Yksi mihin kannattaa kiinnittää huomiota on se, missä kohdin isoa joukkoa Kläbo hiihtää: hän saattaa jättäytyä hyvinkin kauas kärjestä sellaisella pätkällä, missä jono pysyy yhtenäisenä, mutta kun edessä on oletettava iskun paikka, hän hivuttautuu hyvissä ajoin sellaiseen asemaan mistä iskuun pystyy vastaamaan. Myös varsinkin haastaviin alamäkiin hän menee mielellään ensimmäisten joukossa silloin, kun haluaa laskea parhaaksi huomaamaansa linjaa pitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi ei sitten kannattaisi jo kisan alussa mennä kunnolla nopeammin ja irrottaa se pieni joukko, niin ei tarvitse koko matkaa pelätä kaatumisia ja kolareita?"
Jos on n. 50 kilpailijaa kuten eilen, ja siitä erottuu kymmenen miehen kärkijoukko, niin sehän juuri on pienen joukon irrottamista.
Eräs kaverini alkoi harrastaa pyöräilyä. Sai pakkomielteen, että joka kuukausi piti saada sama tai enemmän kilometrejä kuin edellisenä kuukautena.
Hän kertoi, että alkoi mennä ajoneuvojen "imussa". Joku traktori tai muu joka meni sopivaa vauhtia. Antoi hänen mukaansa valtavan edun. Joskus oli levähdysalueella joku ihmetellyt että miten hän jo täällä on?
Kerran joku kuski sai raivarin perässä roikkujasta ja teki äkkijarrutuksen, mutta selvisi tästä.
Kerran oli lääkärissä ja tuli ilmi pyöräilykilometrit. Lääkäri kielsi ajamasta niin paljon, että ajaa enemmän kilometrejä kuin huippupyöräilijät.
"Miksi ei sitten kannattaisi jo kisan alussa mennä kunnolla nopeammin ja irrottaa se pieni joukko, niin ei tarvitse koko matkaa pelätä kaatumisia ja kolareita?"
Ihan kuin se olisi niin helppoa. Johaug tähän usein pystyikin, naisissa pystyy nykyään Andersson. Eiköhän useampi näin tekisi jos olisi rahkeita. Niitä rahkeita ei ihan niin vaan ole, että voisi vaan irtaantua muusta porukasta.