Kahvilaan tms lähtö vauvan ja 2,5v kanssa,onko vaikeaa?

mutta onnistuu. jos tykkäät kantaa, kantoliina, muuten kärryt unia varten. 2.5-v kävelee. Kaupossa kantoliina on näppärämpi, jos ei jostain marketeista puhuta.

2,5-vuotiaan kanssa.

Malttaako odottaa pöydässä jos äiti käy hakemassa lisää paperia, karkaileeko kävellessä jne.

heidän ollessaan pieniä. Käytössä oli tuplarattaat, jossa lapset välillä nukkuivat, välillä valvoivat.



Minusta olennaisinta lasten kanssa liikkuessa on mennä heidän ehdoillaan. Eli ei lähdetä kaupoille sillä mielellä, että nyt äiti kiertää 15 vaatekauppaa ja sovittaa kaikissa vaatteita. :) Vaan mennään katselemaan, kiertelemään, pysähdytään aina kun on tarvis, käydään ravintoloissa joissa on kunnon leikkipaikat ja lastenhoitopisteet. Jos lähellä on puistoja, välillä pistäydytään niissä.



Nyt kesällä reissaaminen on tietenkin helpompaa, mutta talvea varten annan vinkin: jos menet kaupungille autolla tai bussilla, niin pue lapset mahdollisimman kevyesti. Mukaan voi ottaa esim. lämpimän peiton rattaita suojaamaan, ja kauppoihin sisälle mentäessä se on helppo ottaa pois. Näin lasten (ja äidin) ei tarvitse hikoilla paksujen toppavaatteiden alla.

rattaisiin, voit varautua siihen, että kahvila raikaa kun pikkupiltti halusi vaan juosta pitkinpoikin.



Ensimmäisen (ja sillähetkellä tietenkin ainoan) lapsen kanssa oli tosi kiva aina kulkea kaupungilla, kierrellä kauppoja ja käydä kahviloissa ystävien kanssa. Sitten syntyi toinen lapsi ja esikoisella alkoi sopivasti 3v uhma. Eipä menty minnekään kun muutaman kerran kokeilemaan. Sitten tuli kolmas ja nykyään menen kahville ainoastaan niin, että lapset jää miehen kanssa kotiin.



Mä en kehtaa viedä koko laumaa mihinkään trendikahvilaan kun ne kumminkin kokoajan pyytää jotain ja jos eivät saa alkavat huutaa, vauva ei viihdy ja isommat kiukuttelee. Keskimmäinen on nyt myös uhmassa ja tekee kaikkea kiellettyä ja tyhmää kokoajan. Ei esim. yhtään keskity omaan syömiseensä vaan hyrrää pitkin kahvilaa ja tekee mitä sattuu. Kokoaikaa ei viitsis komentaakaan tai pitää kiinni ja huutaa siellä ei tietenkään voi. Lopputuloksena kylmä kahvi, vittuuntunut äiti, ystävä jonka jutuista et puoliakaan kuullut ja paha mieli kaikille.

Sitten syntyi tämä kolmas, nyt jo kolmevuotias vilkas riiviö ja otti luulot pois. Hänen kanssaan en kyllä mene minnekään kahviloihin, jollei ole puukko kurkulla, siitä karkailusta ja uhmailusta ei nauti kukaan.



Joko ne todella ovat syntyjään erilaisia tai sitten en vain osaa enää kasvattaa.

Sitten syntyi tämä kolmas, nyt jo kolmevuotias vilkas riiviö ja otti luulot pois. Hänen kanssaan en kyllä mene minnekään kahviloihin, jollei ole puukko kurkulla, siitä karkailusta ja uhmailusta ei nauti kukaan. Joko ne todella ovat syntyjään erilaisia tai sitten en vain osaa enää kasvattaa.

Meillä esikoisela on niin mahtava itsetunto, että voi häipyä, jos en älyä vannottaa pysymään paikallaan. Oli jo vauvana sellainen, että oli kaveria kaikkien kanssa ja äidin katoaminen ei haitannut yhtään. Ei karkaile ja uhmaa kylläkään, on vaan utelias ja itseluottamsta on suhteettoman paljon.

Kuopus taas on paljon arempi ja totteleekin paremmin. Hänet voi hyvin jättää kahvilapöytään siksi aikaa, kun hakee jotain tiskiltä.

Meillä kumpikin kyllä osaa käyttäytyä, mutta en katso, että hankalampi lapsi on aina kasvatusvirheen tulosta. Osa on, osa ei.