Mikä oikeasti auttaa ahdistukseen seurustellessa?

Olen miltei 30-vuotias nainen. Olen tapaillut monia tyyppejä elämäni varrella ja aina samankaltainen ahdistus tulee.

Nyt olin sitten pari vuotta sinkku, ei ollu tinderiä, en pitänyt silmiä auki missään, kieltäydyin treffikutsuista ja halusin keskittyä itseeni, perheeseen, ystäviin, harrastuksiin ja työhön. Nautin siitä niin paljon, että sanoin, etten halua ikinä ketään, kun yksinolo on vain niin paljon vapauttavampaa.

Nyt tänä vuonna latasin tinderin ja näin erästä tyyppiä. Ajattelin, että ehdottomasti tyypin täytyy olla myös introvertti, niinkuin minä. Haluan, että hän on nörtti, niinkuin minä ja että hänellä on omaa elämää. Yhdessä voitaisi harrastaa vaikka sulkapalloa, lautapelien pelailua ja sarjojen katselua. Tärkein kriteeri on, että viihdytään yhdessä ja kumpikin saa olla oma itsensä.

Nyt sitten ollaan pari kuukautta nähtykin. Mies tykkää musta todella paljon ja näyttää ja kertoo sen. Sinällään on helppo olla yhdessä, mutta kärsin vaan todella voimakkaasta ahdistuksesta. Yritän miettiä pääni puhki, mistä ahdistus oikein kumpuaa ja ahdistus vaikuttaa esim yöuniini, olen nukkunut pari kuukautta nyt todella huonosti.

Ahdistus on suurimmillaan, jos olen yötä heillä tai hän meillä. Aamuisin en ole yhtään aamuihminen, ja meillä molemmilla on pienet kodit. Aamuisin mulla on esim suuri oman tilan tarve, haluan juoda hiljaa aamukahvia ja olla jumittaa. Haluan käydä rauhassa vessassa ja tällaista. Haluan palata omiin harrastuksiin, uppoutua omiin ajatuksiin ja tällaista.

Jos mies on yökylässä, niin en voi tehdä noista aamulla mitään. Vaikka mies on rauhallinen, hänellä on aina asiaa aamuisin ja puheliaampi kuin minä. Hänellä on suuri läheisyyden tarve ja haluisi kaikenlaista tehdä yhdessä kun kerran nyt niin ollaan, hän voi yksinollessaan puuhata omia harrastuksiaan, muttei kärsi siitä.

Tämän olen huomannut esim, että oman tilan tarpeeni on suuri ja ahdistun ja tulee tukehtumisen tunne, sellainen, että mun on vaan saatava omaa rauhaa ja itsekseen oloa, muuten olen kiukkuinen. Vaikka toki haluan miehenkin kanssa aikaa viettää, mutta mulle riittää vähempikin ja nautin siitä ajasta kyllä täysillä. Olenko kykenemätön suhteeseen ja miten itse olet ratkaissut oman tilan tarpeen suhteessa?