Miten olla muistamatta vanhempia isän-/äitienpäivänä? Siis ensimmäistä kertaa, miten teit sen?
Eli kyllä luit oikein, tänä vuonna en haluaisi muistaa isääni.
Syitä on paljon mutta suurimpia ovat alkoholismi joka menee perheen edelle sekä henkinen vuosia jatkunut väkivalta kaikkia perheenjäseniä kohtaan. Hän on oikeastaan ollu vain se henkilö joka maksaa laskut muttei muuta isällistä ole tehnyt.
Aina olen velvollisuuden tunteesta muistanut isänpäivänä mutta nyt alkaa tuntumaan että riittää tämä teatteri.
Miten vanhempasi suhtautuivat kun jätit muistamatta? Miten sait selkärankaa tehdä niin? Meidän perheessä se on ollut aina tosi iso juttu, jotenkin varmistanut sen että kyllä kulissi on vielä pystyssä
Kommentit (15)
Et vaan huomioi mitenkään. Tosi simppeliä.
Ei siinä suurta vaivaa ole laittaa kortti tai jättää ovelle (tai kellarikomeroon) paketti / kassi /raha - ilmoittaa siitä viestillä. Ei ole pakko mennä käymään sisälle. Joku soittaa lyhyen puhelunkin.
Lopetin kutsumasta sitä ihmistä isäksi kun olin 9v. Samoihin aikoihin lakkasin antamasta mitään isänpäivälahjoja tai -kortteja.
Se tuntui ihan luonnolliselta, enkä pohtinut asiaa sen erikoisemmin.
Miksi ihmeessä olet jatkanut tuota näin kauan?
No itsepä olet suostunut jatkamaan.
Ei taida olla ns. omena kauaksi puusta pudonnut.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kutsumasta sitä ihmistä isäksi kun olin 9v. Samoihin aikoihin lakkasin antamasta mitään isänpäivälahjoja tai -kortteja.
Se tuntui ihan luonnolliselta, enkä pohtinut asiaa sen erikoisemmin.Miksi ihmeessä olet jatkanut tuota näin kauan?
Ap: kaksi muuta sisarustani pitävät sitä törkeänä ettei muistaisi vanhempia noina päivinä niin olen sitten vaan mennyt mukana. Ja jotenkin en ole halunnut katsella sitä uhriutumista ja huokailua, joten olen ajatellut että pääsee vähemmällä kun leikkii onnellista perhettä
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla ns. omena kauaksi puusta pudonnut.
Ap: haluaisitko avata enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kutsumasta sitä ihmistä isäksi kun olin 9v. Samoihin aikoihin lakkasin antamasta mitään isänpäivälahjoja tai -kortteja.
Se tuntui ihan luonnolliselta, enkä pohtinut asiaa sen erikoisemmin.Miksi ihmeessä olet jatkanut tuota näin kauan?
Ap: kaksi muuta sisarustani pitävät sitä törkeänä ettei muistaisi vanhempia noina päivinä niin olen sitten vaan mennyt mukana. Ja jotenkin en ole halunnut katsella sitä uhriutumista ja huokailua, joten olen ajatellut että pääsee vähemmällä kun leikkii onnellista perhettä
Sitten sinun pitää varmaan päättää mikä sinulle on tärkeämpää, oma tahtosi vai muiden mielipiteet.
Jätät jo nyt yhteydenpidon.
Se siitä.
Lähde johonkin reissuun siksi viikonlopuksi.
Ei ollut mitään ongelmaa kun raivokkaan riidan jälkeen pistin välit kokonaan poikki.
Mun puolesta isänpäivän voisi vaikka lopettaa. Äitienpäivä saa olla koska naiset tuntuu tarvivan sellaista. En tiedä miksi mutta isänpäivä on aina tuntunut jotenkin niin keinotekoiselta.
M
Vierailija kirjoitti:
Mun puolesta isänpäivän voisi vaikka lopettaa. Äitienpäivä saa olla koska naiset tuntuu tarvivan sellaista. En tiedä miksi mutta isänpäivä on aina tuntunut jotenkin niin keinotekoiselta.
M
Johtuu sun omista kokemuksista.
Mun mielestä kumpikin voi olla.
En vaan millään tavalla muista narskuvanhempaa silloin kuten en muulloinkaan.
Isänpäivä on ensi syksynä ja sä mietit sitä nyt?