Arvostitko lapsena sitä, että äiti leipoi ja teillä tuoksui pulla? Vai tykkäsitkö enemmän kaupasta ostetusta?

Todellakin tykkäsin äidin leipomuksista.

Tykkäsin mausta, mutta en siitä, että äiti oli aina stressaantunut ja vihainen, kun leipoi. Mieluummin olisin ottanut hyväntuulisen äidin.

Äitini ei leiponut, kaverin äiti leipoi ja muistan olleeni kateellinen.

Arvostin isäni lauantaisin leipomaa pullaa.

Lapsuudessa minä leivoin useammin, kuin äitini. Nykyään en juurikaan leivo ja saan ihottumaa käsiini, jos olen enemmän tekemisissä jauhojen yms. viljapölyjen kanssa. Mutta juu. Kyllähän korvapuustit, kardemumma, kaneli ja vanilja tuoksuvat houkuttelevilta.

Olihan se ihan hauskaa. Mutta ei mikään huippuelämys. Lähinnä oli tärkeää äidin ja isän kanssa vietetty aika.

Olihan se kiva tulla koulusta kotiin, kun korvapuustit ja kahvi oli tuoretta. Arvostin hänen leipomuksiaan.

Kerran kuussa ostettiin räkikset, nekin oli ok.

En tykännyt äitini leipomuksista. Olin onnellinen jos kaupasta ostettiin munkkeja tai viinereitä.

Tykkäsin kun äiti leipoi ja teki pizzaa, valitettavan harvoin teki.

Itse leivon viikoittain ja lapset tykkää, tulee myös ihana, kodikas tuoksu kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa minä leivoin useammin, kuin äitini. Nykyään en juurikaan leivo ja saan ihottumaa käsiini, jos olen enemmän tekemisissä jauhojen yms. viljapölyjen kanssa. Mutta juu. Kyllähän korvapuustit, kardemumma, kaneli ja vanilja tuoksuvat houkuttelevilta.

En leivo enää, koska leipomukset lihottaa. Jollain Karita Tykän ohjeilla voisin tehdä terveellisiä herkkuja. Mutta mitään pullaa en todellakaan ala leipomaan.

Äiti leipoi -> leipomukset maistuivat ajokoiran *naalilta -> kukaan ei syönyt, äiti vihainen ja turhautunut -> kaikilla kurjaa. Eli paljon mieluummin leipomukset leipomosta tai kaupasta.

Meillä ei leivottu. No, pysyin tosi laihana... Itse leivon harvoin. Leipominen on hermostuttavan vaikeaa, vaikka luulisi olevan yksinkertaista. Yleensä saan aikaan ihan ok, mutta rumia tekeleitä, joissa on pikkuvirheitä milloin mitäkin: ei kuohkeaa, keksit ei pysy koossa, suklaa paakkuuntuu liian aikaisin ja muodostaa kasoja, tuulihattu on kuin kova torttu, pulla on kuin leipä ja palaa pohjasta, marenki on litkua eikä pysy koossa kuin pinnalta, jne. jne.

Äiti ei leiponut pullaa, joten en koskaan oppinut tykkäämään pullasta. Ts. olen aikuinen, joka ei koskaan syö pullaa. Ei valittamista.

Tykkäsin ja tykkään edelleenkin itseleivoituista enemmän kuin kaupan tuotteista. 

En oikein koskaan ole tykännyt äidin leipomasta pullasta, käyttää vain kasvismargariineja ja jotain "terveellisiä jauhoja".

Äidin taatelikakku on silti kyllä ihan hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei leiponut pullaa, joten en koskaan oppinut tykkäämään pullasta. Ts. olen aikuinen, joka ei koskaan syö pullaa. Ei valittamista.

Meillä leivottiin pullaa, mutten siltikään tykkää pullasta. En edes lapsena syönyt pullaa. 

Leipomistuoksut ok, mutta sitä en jaksa vieläkään, että kodissa löyhkää joku lämmin ruoka. Tämä vuoksi meillä ei kokkailla ja oksettaa jo se, kun mies lämmittää jotain safkaa mikrossa ja mänttää sitä naamaansa. Tai joku noutosafkan lemu... sekin jää leijailemaan ihan liian pitkään ja etoo. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Leipomistuoksut ok, mutta sitä en jaksa vieläkään, että kodissa löyhkää joku lämmin ruoka. Tämä vuoksi meillä ei kokkailla ja oksettaa jo se, kun mies lämmittää jotain safkaa mikrossa ja mänttää sitä naamaansa. Tai joku noutosafkan lemu... sekin jää leijailemaan ihan liian pitkään ja etoo. Hyi.

Mitä/missä sinä sitten syöt? Ravintolatkaan eivät voi olla vaihtoehto, koska niissä tuoksuu ruoka. 

Äitini teki mehumaijalla erikausia viinimarjamehuja syksyisin valtavat määrät. Inhosin niiden makua. Ai mikä ihanuus kun kylässä sai joskus jotain mehukattia tai appelsiinimehua.

Isäni leipoi, ei äiti. Ja tykkäsin syödä pullaa tietysti.