Arvostitko lapsena sitä, että äiti leipoi ja teillä tuoksui pulla? Vai tykkäsitkö enemmän kaupasta ostetusta?
Sinä, jonka äiti leipoi usein. Muistatko arvostaneesi ja tykänneesi silloin lapsena siitä, että äiti leipoi ja sait juuri leivottua pullaa, sämpylää ja mitä nyt milloinkin? Ja että kotona tuoksui tuore leipä tai pulla? Vai tykkäsitkö enemmän kaupasta ostetuista leivistä ja kekseistä eikä äidin leipomiset juuri ilahduttaneet?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipomistuoksut ok, mutta sitä en jaksa vieläkään, että kodissa löyhkää joku lämmin ruoka. Tämä vuoksi meillä ei kokkailla ja oksettaa jo se, kun mies lämmittää jotain safkaa mikrossa ja mänttää sitä naamaansa. Tai joku noutosafkan lemu... sekin jää leijailemaan ihan liian pitkään ja etoo. Hyi.
Mitä/missä sinä sitten syöt? Ravintolatkaan eivät voi olla vaihtoehto, koska niissä tuoksuu ruoka.
En syö lämmintä ruokaa. Ja silti olen hengissä! Tätä ei moni suomalainen tajua. Toljottavat silmät pyöreinä, kun sanon, että en syö lämmintä ruokaa päivittäin enkä edes kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini teki mehumaijalla erikausia viinimarjamehuja syksyisin valtavat määrät. Inhosin niiden makua. Ai mikä ihanuus kun kylässä sai joskus jotain mehukattia tai appelsiinimehua.
Itsetehty mehu on maailman parasta. Erityisesti omena, mutta myös viinimarja kelpaa.
En nyt mitenkään erityisemmin arvostanut, mutta olihan se kiva, että tykkäsi leipoa. Äiti onkin mestarileipuri, markettikäntyt ja edes leipomoiden tuotteet eivät ole mitään äidin leipomusten rinnalla.
Sana tai käsite arvostaa ei kuulu pienen lapsen ymmärryksen piiriin. Vanhempani leipoivat viikonloppuisin, mutta ei siihen liittynyt mitään tuntemuksia. Ehkä hyvä näin; olisi saattanut jonkinlainen syömishäiriö kehittyä, jos se olisi aiheuttanut tunnetiloja.
Vastaleivotut äidin lämpimät sämpylät. Mikäs sen parempaa! Isällä oli myös leipäkone ja se joka huusi ekana "kantapala" sai sen. Kantapala oli paras :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipomistuoksut ok, mutta sitä en jaksa vieläkään, että kodissa löyhkää joku lämmin ruoka. Tämä vuoksi meillä ei kokkailla ja oksettaa jo se, kun mies lämmittää jotain safkaa mikrossa ja mänttää sitä naamaansa. Tai joku noutosafkan lemu... sekin jää leijailemaan ihan liian pitkään ja etoo. Hyi.
Mitä/missä sinä sitten syöt? Ravintolatkaan eivät voi olla vaihtoehto, koska niissä tuoksuu ruoka.
En syö lämmintä ruokaa. Ja silti olen hengissä! Tätä ei moni suomalainen tajua. Toljottavat silmät pyöreinä, kun sanon, että en syö lämmintä ruokaa päivittäin enkä edes kerran viikossa.
Ok. Kuulostaa erikoiselta, että nimenomaan se lämpötila on ongelma, mutta eipä siinä. Jokainen tyylillään.
Arvostin sitä, kun kotonani oli aina itse leivottua leipää. Kavereiden äidit leipoivat pullaa, mutta ostivat leivät aina kaupasta. En ollut yhtään kateellinen naapureiden pullasta, koska se vanhempieni leipoma leipä oli oikeasti hyvää. Mikä tahansa pulla oli siihen verrattuna aika tylsän makuista.
Hyi, tosiaan tuo viinimarjamehu. Ei siinä varmaan ollut juurikaan sokeria, siksi maistui lapsen suuhun niin pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Hyi, tosiaan tuo viinimarjamehu. Ei siinä varmaan ollut juurikaan sokeria, siksi maistui lapsen suuhun niin pahalta.
Kyllä meillä ainakin mehumaijaan kipattiin ihan reilusti sokeria. Lisää mehun säilyvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Arvostin isäni lauantaisin leipomaa pullaa.
Minä rakastin isäni leipomaa pikaleipää, leipoi lähes aina kun leivinuuni oli lämmitetty. Äiti ei saanut leipäpuolta koskaan oikein onnistumaan, jätti sen homman suosiolla isälle. Äidin mustikkapiirakkaa parempaa herkkua en ole missään syönyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini teki mehumaijalla erikausia viinimarjamehuja syksyisin valtavat määrät. Inhosin niiden makua. Ai mikä ihanuus kun kylässä sai joskus jotain mehukattia tai appelsiinimehua.
Itsetehty mehu on maailman parasta. Erityisesti omena, mutta myös viinimarja kelpaa.
Meillä tuputettiin lämmintä viinimarjamehua aina kun oli hiemankin nuhaa tai köhää tuloillaan. Kuvottaa vieläkin ajatus siitä hajusta.
t. eri
Ei äiti tehnyt hyvää pullaa, niissä oli varmaan liikaa jauhoja, paistoi liikaa ja säästi sokeria. Täti teki hyvää pullaa, sellaisia lähes raakoja korvapuusteja, joissa oli kunnolla sokeria.
Äiti teki tosi hyviä karjalanpiirakoita ja rieskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini teki mehumaijalla erikausia viinimarjamehuja syksyisin valtavat määrät. Inhosin niiden makua. Ai mikä ihanuus kun kylässä sai joskus jotain mehukattia tai appelsiinimehua.
Itsetehty mehu on maailman parasta. Erityisesti omena, mutta myös viinimarja kelpaa.
Aikuisena osaa arvostaa aitoa itsetehtyä mehua, lapsena just nuo sokerilitkut oli muka niin hyviä. Onneksi äiti pysyi tiukkana eikä niitä meille kovin usein ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Sana tai käsite arvostaa ei kuulu pienen lapsen ymmärryksen piiriin. Vanhempani leipoivat viikonloppuisin, mutta ei siihen liittynyt mitään tuntemuksia. Ehkä hyvä näin; olisi saattanut jonkinlainen syömishäiriö kehittyä, jos se olisi aiheuttanut tunnetiloja.
Kyllä kuuluu. Lapsikielellä puhutaan tykkäämisestä. Sillä tarkoitetaan tässä yhteydessä samaa kuin aikuiskielen sanalla arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini teki mehumaijalla erikausia viinimarjamehuja syksyisin valtavat määrät. Inhosin niiden makua. Ai mikä ihanuus kun kylässä sai joskus jotain mehukattia tai appelsiinimehua.
Itsetehty mehu on maailman parasta. Erityisesti omena, mutta myös viinimarja kelpaa.
Meillä tuputettiin lämmintä viinimarjamehua aina kun oli hiemankin nuhaa tai köhää tuloillaan. Kuvottaa vieläkin ajatus siitä hajusta.
t. eri
Voi ei... ja mä en tiedä mitään parempaa kuin kunnon tymäkkä mustaviinimarjamehu! Harmi vaan, että hammaskiilteet huutavat hoosiannaa, ei pysty sitä hirveän usein lipittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini teki mehumaijalla erikausia viinimarjamehuja syksyisin valtavat määrät. Inhosin niiden makua. Ai mikä ihanuus kun kylässä sai joskus jotain mehukattia tai appelsiinimehua.
Itsetehty mehu on maailman parasta. Erityisesti omena, mutta myös viinimarja kelpaa.
Tätini teki itse puolukkamehua ja se oli ihanaa, join monta lasillista aina kun oltiin heillä kylässä. Mutta äitini viinimarjamehut oli ihan kauheita, niissä oli kahvimainen outo sivumaku.
Meillä leipoivat kotiapulaiset, ei äiti. Hyviä olivat leipomukset.
Äiti leipoi aina itse, en oikein muista että olisi ollut ostettua pullaa tai leivosta koskaan kotona. Kaverilla oli gifflar-tyylisiä korvapuusteja usein kotona, enkä yhtään tykännyt niistä kun maistuivat niin vahvasti kanelilta ja oli vähän sitkeitä. Itsekin tykkään leipoa, mutta kyllä meillä useimmiten ostettuja leivonnaisia on kotona.
Äiti leipoi joka perjantai pullaa ja sämpylöitä. Lisäksi viikonloppuna sunnuntaina paistoi lättyjä. Itse leivon paljon ja meillä on perjantai lättypäivä ollut jo 20 vuotta.