Onko niin, ettei keskivertoihmistä kiinnosta ruoka lainkaan?

Minua kiinnostaa. En tykkää vaan puhua siitä, tykkään laittaa ruokaa ja shoppailla erilaisia ruoka-aineita ja etsiä luonnosta ruoka-aineita (kesällä).

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. En tykkää vaan puhua siitä, tykkään laittaa ruokaa ja shoppailla erilaisia ruoka-aineita ja etsiä luonnosta ruoka-aineita (kesällä).

Lempihorto on kyllä horsmanversot.

Siis jos joku alkaisi puutarhajuhlissa puhua ruoasta... Vaihtaisin äkkiä seuruetta.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. En tykkää vaan puhua siitä, tykkään laittaa ruokaa ja shoppailla erilaisia ruoka-aineita ja etsiä luonnosta ruoka-aineita (kesällä).

Sama Enkä tunne ketään, joka haluaisi vain puhua ruuasta. Mutta tunnen useitakin, jotka tykkäävät laittaa ruokaa, syödä ruokaa ja puhua ruuasta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. En tykkää vaan puhua siitä, tykkään laittaa ruokaa ja shoppailla erilaisia ruoka-aineita ja etsiä luonnosta ruoka-aineita (kesällä).

Sama Enkä tunne ketään, joka haluaisi vain puhua ruuasta. Mutta tunnen useitakin, jotka tykkäävät laittaa ruokaa, syödä ruokaa ja puhua ruuasta.

Unohdit mainita että tykkäät myös nussia pilkkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. En tykkää vaan puhua siitä, tykkään laittaa ruokaa ja shoppailla erilaisia ruoka-aineita ja etsiä luonnosta ruoka-aineita (kesällä).

Sama Enkä tunne ketään, joka haluaisi vain puhua ruuasta. Mutta tunnen useitakin, jotka tykkäävät laittaa ruokaa, syödä ruokaa ja puhua ruuasta.

Unohdit mainita että tykkäät myös nussia pilkkuja. 

Sitäkin :D

Kiinnostaa kovasti onko ruokaa vai ei

Mikä dg sinulla on ap?

Osaatko puhua muista aiheista kuin ruuasta?

Itselleni ruoka on lähinnä energiaa. Vaikka ruokailu vie ihmisen elämästä toistuvasti aikaa niin voisin kuvailla sitä siten, että syön elääkseni, en elä syödäkseni.

En ole koskaan saanut sitä "hmmmh, kun on hyvää" fiilistä ruuasta, mitä osa ystävistäni saa hyvin valmistetusta ruuasta. Ei sillä, haluaisin kyllä, mutta syömisestä tulee itselleni tylsää, kun olen täynnä.

Tästä syystä varmasti meillä kotona ruuan valmistaa mieheni, koska hän on tarkempi siitä, miltä ruuan tulee maistua :D

Mutta se, että elämäni olisi tylsää tai etten saisi elämyksiä... Vaikkei se ole ruoka, haen elämykset urheilusta. Käyn usein epämukavuusalueillani, mutta myös nautin paljon luonnossa ja sen rauhasta, tuoksuista ja muista aisteistani. Makuaisti on vain varmasti se huonoin aistini niin muut ovat herkempiä, kuten näkö ja kuulo.

Teetkö ruokaa ammatiksesi?

No riippuu millä lailla puhua ruuasta. Jos aiheena on makaronilaatikko tai lohikeitto, niin ei juurikaan kiinnostele. Toisaalta olen työskennellyt keittiössä ja kyllä ammatti- ja kehittämismielessä ruuasta keskusteleminen oli mielenkiintoista, mutta maailmassa on mittaamattomasti kiinnostavampiakin aiheita, kuin kotiruuanlaitto. Lisäksi olen nyt vuosia yrittänyt vaihtaa alaa ja ammattia ja edelleen keittiöön painostetaan, joten ei kiitos ruokakeskusteluille. Mieluummin keskustelen vaikka säästä tai tv-ohjelmista, jos on kyse joka päiväisistä arkiaiheista. Riippuu tosin myös kenen kanssa keskustelee. Silloin, kun pidän persoonasta ja viihdyn hänen seurassaan, niin myös ruokakeskustelu voi olla mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa kovasti onko ruokaa vai ei

Kuulostat äidiltäni, jonka mielestä työpaikan tärkein ominaisuus on, onko ruokaa vai ei. Itselleni työn suhteen viimeisin seikka, jota mietin on ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Osaatko puhua muista aiheista kuin ruuasta?

Ilmeisesti et.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa ja se on vain minulle polttoainetta. Mahdollisimman helpolla haluan päästä sen kanssa ja jos asuisin yksin, on aika evvk miltä se itse tekemäni kotipöperö maistuu kunhan alas sen saa.

Lapsen takia jouduin alkamaan itsekin hieman enemmän panostamaan (terveellistä ja tasapainoista lapselle) mutta edelleen vedän minimipanostuksella koko homman läpi ja koen, että kaupassa käynti on suurin rangaistus maan päällä. Noh, ehkä se ruoan laittaminen on vielä pykälän pahempaa - vaikea sanoa kumpaa enemmän inhoan. Ja nainen olen.

Näemmä ei kiinnosta. 

Ei juurikaan kiinnosta koska syön elääkseni, en elä syödäkseni.

Minä taas voin jutella ruoasta, ja todellakin saan niitä mmmmmmh-kun-on-hyvää -reaktioita hyvästä ruoasta. Mutta syöminen sinänsä ei kauheasti kuitenkaan kiinnosta, kunhan jotakin laittaa suuhun että pysyy tolpillaan.