Miten ihmeessä te muut saatte lapsen tottelemaan???

vaikka onkin helle. Ja riittävästi lepoa päivän aikana, vaikka väkisten päiväunille välillä. Näin meillä ainakin pysyy lapsi rauhallisena paremmin. Kyllä sen huomaa, jos lapsi ei ole syönyt riittävästi tai on hyvin väsynyt. Silloin meidän poika ainakin kokeilee rajojaan normaalia enemmän. Ja on 3-v.

että sulla on vaan vähän äksynluonteinen lapsi. Olisit katsonut kenen kanssa teet niitä lapsia, lapset kun usein perii vanhempiensa luonteenpiirteitä... Meillä mies ja minä ollaan rauhallisia, niin on lapsetkin. Juuri tuon ikäisiä, mutta tänän oisko tarvinnut 2 tai 3 kertaa komentaa.

Kai tuossa on tietty perä. Meiltä löytyy kaksi itsepäistä ja ajoittain äksyä aikuista sekä kolme samanlaista lasta.

Mutta hei: luonne jalostuu ja äksystä lapsesta kasvaa usein aikuinen, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Oman tiensä kulkija, joka ei elä muiden mielen mukaan vaan kyseenalaistaa vallitsevat säännöt ja kenties saa aikaan muutoksia ympäristössään.

Tähän ajatukseen minäkin tukeudun meidän hulivilitytön kanssa...

Mutta hei: luonne jalostuu ja äksystä lapsesta kasvaa usein aikuinen, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Oman tiensä kulkija, joka ei elä muiden mielen mukaan vaan kyseenalaistaa vallitsevat säännöt ja kenties saa aikaan muutoksia ympäristössään.

Tuli vielä tuosta nukkumisesta mieleen, että meilläkin on näillä helteillä ollut aika takkuista tytön päiväunille laitto. Olen kuitenkin kylmästi passittanut aina uudelleen ja uudelleen takaisin sänkyyn. Ja lopulta yleensä sovitaan että vaikka ei nukutakaan, niin pitää ainakin olla siellä rauhassa jonkin aikaa (jos vaikka sattuisi uni tulemaan). Ja perustelen sillä, ettei voida mennä ulos ennen kuin ollaan nukuttu ja sen jälkeen syöty välipalaa.

Meillä pidetään muutenkin tiukasti kiinni rutiineista, ne tuntuvat rauhoittavan tuollaista kyseenalaistavaa taaperoa.

Taisin olla nro 13&14

En tiedä mutta te kaikki saatte nuo samat asiat kuulostamaan vain niin kovin helpoilta. Pitää varmaan tehdä kesälomareissu mummolaan niin saa äiti hetken hengähtää.

Ihan samat säännöt kuin esim. koiran kasvatuksessakin. Jämäkkyys, johdonmukaisuus, eli sinä olet lauman johtaja, ei lapsi. Näinniinkuin lyhyesti tiivistettynä.

alle kaksivuotiaalle kulmien rypistys. Pahimmasssa tapauksessa jamakka EI!, ikina ei ole tarvinnut lapselle huutaa eika toistella sita eita.

Ihan samat säännöt kuin esim. koiran kasvatuksessakin. Jämäkkyys, johdonmukaisuus, eli sinä olet lauman johtaja, ei lapsi. Näinniinkuin lyhyesti tiivistettynä.

alle kaksivuotiaalle kulmien rypistys. Pahimmasssa tapauksessa jamakka EI!, ikina ei ole tarvinnut lapselle huutaa eika toistella sita eita.

ja tenava kun tenava tottelee kun sä rypistät vähän kulmiasi... Jos siis on vauvasta saakka rypistelty...

Meillä on kolme mukeloa, joista kaikkien kanssa on vääntö aloitettu ihan jo tuolta vauvaiästä. Kiukkua ja uhmaa on piisannut alle vuoden vanhasta. Siinä vaiheessa on vielä lähinnä herttaista kun pieni sintti heittäytyy lattialle huutamaan maailman vääryyttä, mutta kun 3-vuotiast tekee saman, se alkaa jo hieman kyrsiä....

Mut on toi esikoinen jo ihan kiva ja helppo pakkaus :) Keskimmäinen pistää ranttaliksi joka päivä vielä 4-vuotiaanakin (mutta pojalla nyt saattaa olla muutakin taustalla kuin pelkkää jästipäisyyttä), eikä 1v3kk kuopus ainakaan jalkoihin jää, sen verran voimallisesti ilmaisee jo mielipiteensä asiaan kuin asiaan, vaikka puhua ei osaa paria sanaa enempää :P (Eikä muuten auta vaikka kuinka rypistelisin...)

Tässä sitä on joutunut oman temperamenttinsa kanssa painimaan ja mä alan olla jo melko hyvä semmoisessa zeniläisessä meditoinnissa kesken pahimpien raivareiden. Ite menen sit jälestäpäin puhisemaan johonkin nurkan taa enimmät paineet pois.. .

lapsi oli juuri kolmevuotiaana mahdottomimmillaan. Järkeä ei vielä ole, mutta intoa ja uteliaisuutta ja vauhtia sitäkin enemmän. Silloin vain pitää olla silmä tarkkana ja vahtia lasta koko ajan. Silloin meillä myös käytettiin holding-otetta, jos oli tarvis. Päikkäreitä meillä lapsi ei enää siinä iässä nukkunut. Helpompaa on tulossa. kun nyt jaksat olla johdonmukainen ja kärsivällinen, niin pääset myöhemmässä vaiheessa helpommalla. Nyt rakennat sitä auktoriteettia, josta myöhemmin on hyötyä. Tarvitaan toistoja, toistoja ja toistoja.

Ole järkevä ja topakka. Jäähy, lelu pois jos tuhmailee. Palkkiotaulu--->palkinto esim.5tarraa tms.

Kokeile päiväunia tuulettin sängyn edessä. Toimii meillä.

ja kun vaan jaksaa kieltää ja hakea pois niin lopulta tajuavat että tuo akka ei anna periksi, huutaminen ei muuten auta mitään, ja ihan turha kieltää jos ei aio myös pitää kiellosta kiinni.

Näillä on menty uhmat läpi ja hyvin ovat lapset kokeilujen jälkeen totelleet..

kaveriksi ja kehu paljon. Jatkuva kieltäminen tuskastuttaa varmaan muksuakin. Hän voi osallistua pyykkäämiseen, ripustamiseen, tiskikoneen tyhjentämiseen, imurointiin. Auttaa ruuanlaitossa ja vaikka lusikoiden kattamisessa.



Tehkää yhdessä mukavia juttuja, pyöräretkiä, vesileikkejä, opetelkaa puhaltamaan saippuakuplia. Piirtäkää, muovailkaa.



On toasi raskasta olla sortumatta itse huutamaan ja raivostumaan, mutta koita pitää itsesi rauhallisena niin pitkään kuin mahdollista. Oma kireytesi kimpoaa hänestä takaisin kuin kirkkaasta peilistä. Hän löytää vähitellen rajansa ja tietää, ettei äiti mene pirstaleiksi. Turvallisuudentunne, säännöllinen päivärytmi (vaikka ihan prikulleen kellon mukaan, se auttaa sinuakin) ja johdonmukaisesti tapahtuvat asiat rauhoittavat hänet kyllä.

Suosin itse lahjontaa, nolo juttu :P.

Kasvatus aloitetaan kun lapsi syntyy. Sitä jatketaan sitten hamaan tulevaisuuteen asti.



Nyt kun aloitat homman kolmevuotiana kanssa, aloitat ihan alusta. Kun kiellät, pidät huolen että lapsi ei tee enää samaa. Eli viet pois tai laitat tavaran pois jotta lapsi ei saa sitä. Jos heittlee kiviä, niin kulkee sitten aikuisen kädessä. Jos ei ole pihalla kunnolla niin lähtee sisälle. Menettää jotain kivaa. Jos jotain uhkaat niin pidät huolen että toteutat sen. kasvatus on aika yksinkertaista kun oivaltaa mistä on kyse.

Joka kerta kiellot samoista asioista ja vahditaan, että kiellot menevät myös perille ja toteutukseen. Eli noustaan sohvalta 72 miljuunaa kertaa viemään pois jostain kiellytystä tms.



3-vuotias etsii rajojaan ja silloin täytyy olla itse vielä aktiivisempi. Yhtään kertaa ei saa väärää käytöstä katsoa läpi sormien tai aloitat taas alusta sen kouluttamisen. 3v testaa rajojaan ja jos niitä ei todella johdonmukaisesti pidetä, on sama ongelma vielä 6v:na ja 10v:na.



Meillä on pari isompaa lasta ja nyt yksi 3v. Isommat osaavat jo käyttäytyä, mutta isäänsä pompottivat pitkään, kun isä ei ollut riittävän johdonmukainen ja vaikka kielsi, ei vahtinut, että kieltoa myös noudatetaan (samoin käskyjen kanssa.) Mun kanssa kävivät samat tappelut 2-3v:na. Kuopuksen kanssa oli tiukkaa vääntöä vajaa vuosi sitten, nyt elämä sujuu hienosti. Joskus harvoin testaa vielä, mutta luovuttaa nopeasti, kun huomaa ettei pompotus onnistu (isänkään kanssa.)

että sulla on vaan vähän äksynluonteinen lapsi. Olisit katsonut kenen kanssa teet niitä lapsia, lapset kun usein perii vanhempiensa luonteenpiirteitä... Meillä mies ja minä ollaan rauhallisia, niin on lapsetkin. Juuri tuon ikäisiä, mutta tänän oisko tarvinnut 2 tai 3 kertaa komentaa.

Jos ainoa lapsi, niin kaipaa varmasti jatkuvasti seuraa, joten komppaan sitä, pakolliset kotihommat teet lapsen kanssa -innostat puuhamaan samaa tai melkein samaa ihan vieressä, ja sitten kun ei ole pakollisia hommia, puhtaasti leikit kaverin kanssa.

että huutaminen ja oman maltin menettäminen huonontaa aina asiaa. Eli pysy itse täysin rauhallisena (laske vaikka sataan) ja tiukkana. Yhtään ei saa lipsua ja kannattaa pysyä täysin rauhallisena. Jos hermostut ja alat huutamaan, lapsi tajuaa, että sulla on peli menetetty.



3v:n kanssa kannattaa nyt tosi tiukasti aloittaa tuo "kouluttaminen", nyt ei ole vielä kaikki menetetty ;)

Silloin kun touhu menee yli tuon taaperon kanssa niin siinä ei auta muu kuin jäähylle laitto. Siitä seuraa parkua ja raivoamista mutta tehoaa. Sen jälkeen voidaankin taas jo keskustella normaalisti, neuvotella ja lahjoa ;)



Ja tosiaan, ainakin meidän lapsi vaatii paljon päivittäisiin askareisiin mukaan ottamista esim. pyydän tuomaan vaipan kuopukselle, laitetaan ruokaa yhdessä.



Mutta silloin kun on tuo hulivilivaihe menossa että on joka paikassa tekemässä ilkeyksiä ja jotenkin ylikierroksilla, laitan kylmästi jäähylle ja pidän niin kauan että huonot energiat on purettu huutamalla ja itkemällä.

Meillä myös laitetaan pois lelut ja esineet joiden kanssa ei osata käyttäytyä ihmisiksi. Siis jos sama teko uusiutuu muutaman kerran. Meillä onkin vino pino leikkikaluja tuolla kirjahyllyn päällä odottamassa parempia aikoja :D



Sitten välillä annan kokeilla osaako jo leikkiä nätisti ja jos ei - sitten vaan tavara takaisin hyllyn päälle.



Jämpti pitää olla, ei muu auta.



Itse sorrun liian usein huutamiseen ja hermojen menettäiseen ja sekös vaan lietsoo tuota tyttöä. :/



nro 13

Ihan samat säännöt kuin esim. koiran kasvatuksessakin. Jämäkkyys, johdonmukaisuus, eli sinä olet lauman johtaja, ei lapsi. Näinniinkuin lyhyesti tiivistettynä.