Miksi tuoreiden äitien sairastumista ei oteta vakavasti?
Tiedän useammankin tapauksen (itseni mukaan lukien), jossa nainen on sairastunut pysyvästi raskauden jälkeen. Osalle on puhjennut autoimmuunisairaus, toisille on jäänyt muita pysyviä vaurioita raskaudesta/synnytyksestä. Joillekin on jäänyt pysyvä kiputila. Toisilla raskaus on pahentanut jo aiemmin ollutta sairautta niin, että hoitotasapainon löytäminen raskauden jälkeen on todella vaikeaa. Yhteistä näille tapauksille on, että äidin on todella vaikea saada terveydenhuollosta apua vaivoihinsa. Julkisella puolella on liki mahdotonta saada hoitoa, yksityiselle ei kaikilla ole varaa mennä. Vanhempainvapaalla/hoitovapaalla oleva äiti ei myöskään pääse työterveyshuollon piiriin, vaikka normaalisti saisi sitä kautta jonkinlaista apua. Kaikki sairaudet eivät myöskään näy heti synnytyksen jälkeen, vaan osa sairauksista puhkeaa kuukausien kuluessa.
Jos lapsen saanut valittaa esimerkiksi todella voimakasta väsymystä, huonoa oloa ja erilaisia fyysisiä oireita, kuitataan väsymyksen kuuluvan lapsiarkeen. Äitejä ei usein edes suostuta tutkimaan, koska erinäisten vaivojen ajatellaan kuuluvan tuoreen äidin elämään. Kaikkien kohdalla ei viitsitä edes ottaa perusverikokeita. Lääkityskin voi jäädä saamatta, koska imetyksen takia kaikkia lääkkeitä ei voi käyttää. Gynekologiset vaivat ovat vielä oma lukunsa: jälkitarkastustakaan ei tehdä nykyään kaikille ja on muka "ihan normaalia", että esimerkiksi virtsaamisen kanssa on ongelmia. Monien ongelmien kohdalla sanotaan, että ei tehdä mitään ja kyllä ongelmat helpottavat ajan kanssa. Sitten kun näin ei käykään, niin sanotaan, että tuohon olisi pitänyt puuttua jo aikaisemmin.
Miksi tuoreiden äitien sairastumista ei oteta vakavasti? Tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi, kun tuoreet äidit sairastavat ja sairaudet jäävät hoitamatta. Tämä näkyy perheiden hyvinvoinnissa ja äidin jaksamisessa. Sairauden takia äidillä voi mennä vuosikausia puolikuntoisena tai osa joutuu jäämään pysyvästi pois työelämästä sairauden takia. Tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi hoitaa äidit ajoissa kuntoon, jotta äidit jaksaisivat käydä töissä ja huolehtia perheestään. Monissa perheissä lapsiluku jää myös etukäteen ajateltua pienemmäksi, koska äidin kunto ei mahdollista enää uusia raskauksia. Tämäkin asia olisi toisin, jos äitien sairauksiin puututtaisiin varhain.
Kommentit (16)
Minä menetin synnytyksessä melko paljon verta, lisäverta ei kuitenkaan annettu. Olin aivan ruumiin näköinen ensimmäiset kuukaudet synnytyksen jälkeen, olin keskellä kesää aivan kalpea ja hädin tuskin pysyin pystyssä. Neuvolassa suostuivat mittaamaan hemoglobiinin, joka oli terkkarista hyvä (nippanappa 120). Piti vaatia moneen kertaan, että mitatkaa vielä ferritiini, kun on niin hutera olo. Pääsin lopulta kokeeseen, kun voin jo todella huonosti. Ferritiiniarvo oli 3 ja pääsin onneksi rautainfuusioon. Vointi korjaantui rautainfuusion jälkeen, mutta vauvan ekat elinkuukaudet meni aivan sumussa, enkä muista niistä juuri mitään.
Ehdotan, että otat yhteyttä julkaisuhin, jotka voivat kirjoittaa aiheesta. Sanoma- ja aikakauslehtiin, lisäksi terveydenhoitoviranomaisiin.
Mikäli ongelma on yleinen, niin aiheeseen on syytä kiinnittää huomiota.
Jos saisin valita, niin naisille pitäisi kuulua hyvä terveydenhuolto siihen asti, kunnes lapsi on 1 v. Nykyinen meno on ihan älytön.
Hieman ennen lapsen 1 v synttäreitä sairastuin. Minulla oli monenlaisia fyysisiä oireita, kipuja ja hormonitoiminta meni äkisti aivan sekaisin. Olin äärimmäisen väsynyt, mutta mitään ulkoista syytä väsymykselle ei ollut. Julkiselta en saanut juuri mitään apua, käännyttivät vain kotiin. Töihin palatessani melkein kiljuin riemusta, kun työterveyslääkäri otti tilanteeni vakavasti ja alkoi tutkia asiaa. Syy oireisiini ei löytynyt missään perusverikokeissa, mutta lääkäri ei lopettanut tutkimista siihen. Lopulta useamman kuukauden tutkimusten jälkeen minulta löytyi harvinainen sairaus, joka selitti kaikki nuo oireet ja voimakas väsymys kuului sairauden oireisiin. Jos en olisi päässyt työterveyslääkärin huolellisiin tutkimuksiin, olisi tämäkin sairaus jäänyt löytämättä. Julkiselta en olisi saanut oireisiini apua, vaan ne olisi kuitattu lapsiarkeen kuuluviksi ja eiköhän jossain vaiheessa olisi epäilty, että kuvittelen oireet itse.
Kertoo siitä, että naisilla ei ole ollut yhteiskunnassa arvoa eikä ole vieläkään.
Vaikea kuvitella, että jos vaikka 20-40-vuotiaista miehistä joka viides kärsisi esimerkiksi virstaamisvaivoista, että asia jätettäisiin täysin tutkimatta. Miehille olisi varmasti säännölliset seulonnat asian osalta ja hoitoa saisi varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo siitä, että naisilla ei ole ollut yhteiskunnassa arvoa eikä ole vieläkään.
Vaikea kuvitella, että jos vaikka 20-40-vuotiaista miehistä joka viides kärsisi esimerkiksi virstaamisvaivoista, että asia jätettäisiin täysin tutkimatta. Miehille olisi varmasti säännölliset seulonnat asian osalta ja hoitoa saisi varmasti.
Virstaamisvaivoista :D
Vierailija kirjoitti:
Kertoo siitä, että naisilla ei ole ollut yhteiskunnassa arvoa eikä ole vieläkään.
Vaikea kuvitella, että jos vaikka 20-40-vuotiaista miehistä joka viides kärsisi esimerkiksi virstaamisvaivoista, että asia jätettäisiin täysin tutkimatta. Miehille olisi varmasti säännölliset seulonnat asian osalta ja hoitoa saisi varmasti.
No jaa. Rinta- ja eturauhassyövät ovat melkein yhtä yleisiä. Ensin mainittu saa kuitenkin verrattain paljon huomiota, järjestetään seulontoja, keräyksiä jne, ja hoitoa saa varmasti.
Minusta ongelma ei ole niinkään vain äitikohtainen vaan omakohtainen huomiosi siitä miten terveydenhuolto on ajettu alas ja resurssit on minimissä. Oikein mihinkään ei saa apua nopeasti saatikka helposti, oli kyse sitten hampaasta, mielenterveysongelmista tai TULES-sairauksista. Näissäkin tavanhoitomuoto on resepti kouraan ja ovesta ulos.
Valitettavasti tuo on julkisen terveydenhuollon nykytila Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo siitä, että naisilla ei ole ollut yhteiskunnassa arvoa eikä ole vieläkään.
Vaikea kuvitella, että jos vaikka 20-40-vuotiaista miehistä joka viides kärsisi esimerkiksi virstaamisvaivoista, että asia jätettäisiin täysin tutkimatta. Miehille olisi varmasti säännölliset seulonnat asian osalta ja hoitoa saisi varmasti.
No jaa. Rinta- ja eturauhassyövät ovat melkein yhtä yleisiä. Ensin mainittu saa kuitenkin verrattain paljon huomiota, järjestetään seulontoja, keräyksiä jne, ja hoitoa saa varmasti.
Saa eturauhassyöpäänkin hoitoa varmasti, jos vaan menee lääkäriin. Kyllä miesten eturauhasvaivat tutkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma ei ole niinkään vain äitikohtainen vaan omakohtainen huomiosi siitä miten terveydenhuolto on ajettu alas ja resurssit on minimissä. Oikein mihinkään ei saa apua nopeasti saatikka helposti, oli kyse sitten hampaasta, mielenterveysongelmista tai TULES-sairauksista. Näissäkin tavanhoitomuoto on resepti kouraan ja ovesta ulos.
Valitettavasti tuo on julkisen terveydenhuollon nykytila Suomessa.
Ei apua saa nykyisin mihinkään, mutta äitien asema on oikeasti huono. Äitejä ei välttämättä edes oteta tutkittavaksi, kun ongelmat kuitataan vauva-arjesta johtuviksi. Moni pääsee sentään kerran sinne hammaslääkäriin tai yleislääkärin vastaanotolle reseptin saamista varten.
Ite en ehtinyt hankkia edes sitä ensimmäistäkään lasta, kun olin jo liian sairas siihen. Siis ei terveydenhuoltoa kiinnosta kenenkään naisen vaivat eikä sairaudet, ei lapsellisten eikä lapsettomien. Korkeintaan masennuslääkitystä ehdotetaan ratkaisuksi kaikkeen ilman mitään tutkimuksia. Miehet kuulemma saa heti tutkimuksia ja hoitoa.
Olen 50-vuotias 3 lapsen äiti. Pitkäaikaisena vaivana jäi raskauksista virtsankarkailu. Inhottava vaiva tämäkin. Tähän kannattaisi kiinnittää huomiota terveudenhuollossa ja antaa ohjeita ajoissa jos voisi estää.
Äidit eivät ole ihmisiä Suomessa.
Äiti on tehtävänsä tehnyt ja lapsi on numero ykkönen . Onhan se hullua että ennen synnytystä ollaan huolissaan mutta sen jälkeen äiti jätetään melkeinpä huomioimatta. Onhan naiselle mullistava muutos jo ilman ongelmia.