Kummiperinne on vanhanaikainen
Kummien valitseminenhan on tullut siitä, että kummit huolehtivat lapsesta, jos vanhemmille sattuu jotain.
Nykyään taas kummi ja kummilapsi eivät ole välttämättä edes missään tekemisissä. Tai kummi on vain lahjojen ja rahan antaja.
Kummiperinne on kaunis ajatus, mutta ei toimi nykyään.
Kommentit (20)
Toisilla toimii, toisilla ei. Suomi on kyllä niin lapsivihamielinen maa. Joillekin on ihan hirveä vaiva välittää lapsesta.
Ja kristillinen kummi on vastuussa kummilapsen uskonnollisesta kasvatuksesta (yhdessä vanhempien kanssa toki). Kuinka monella on näin? Tai oli omassa lapsuudessakaan?
Eikä ole kummi - perinne tuollainen. Kummitus on ihan kirkollista alkuperää ja kaste vaatii kummit. Lapsen kristillinen kasvatus on siis kummin tehtävä. Amerikkalaisissa tv-sarjoissa kummit on jotain varahuoltajia.
Minustakin kummijuttu on mennyttä aikaa. Kaunis tapa, mutta aiheuttaa lahjoituspaineita, jos ei ole varakas ja kummilapsiakin on useampia.
Joo ei kummeja tarvita mihinkään. Alunperin heidän tehtävänsä oli huolehtia kristillisestä kasvatuksesta, nykyään lähinnä lahjomisesta. En näe järkeä määrittää lapselle syntyessä jotain henkilöä, jonka pitäisi jollain tavalla olla muita läheisempi tms. Antaa näiden muodostua itsestään vanhempien ja myöhemmin lapsen omien henkilökemioiden mukaan. Ei kannata kasata kenellekään minkäänlaista painetta mistään, tilanteet elävät ja ihmissuhteet ja niiden laatu siinä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Toisilla toimii, toisilla ei. Suomi on kyllä niin lapsivihamielinen maa. Joillekin on ihan hirveä vaiva välittää lapsesta.
Itse kummina toteaisin tähän, että joillekin vanhemmille on ihan hirveä vaiva huomioida, että se kummikin on ihminen, eikä vain lahja-automaatti ja ilmainen lastenvahti. Kummiakin voi välillä muistaa jollakin kivalla eleellä, ja kutsua vaikka valmiiseen pöytään.
Koko lapsikaste kummeineen on täysin aikansa elänyt, ja pitäisi kieltää. Alaikäistä ei saisi liittää mihinkään aatteellisiin yhteisöihin. Liittyköön kukin aikuisena ihan mihin lahkoon haluaa.
Toki, mutta onko vanhanaikaisuudessa mitään vikaa? Minusta ei. On ihana asia, että nykyään yhteiskunta pitää huolta, eikä tarvi olla sen varassa että onko kummeja ja sukulaisia pitämään lapsesta huolen, jos itselle käy jotain. Joten toki kummin rooli on keventynyt niistä ajoista, jolloin kummista saattoi tulla jopa lapsen pääasiallinen huoltaja yhtäkkiä. Kevyempi kummin rooli voi olla monenlainen sitten, ja toki usein ne lahjat on se konkreettisin osa sitä. Silti itse sekä kummina yhdelle, että vanhempana jonka lapsilla on kummit, koen että on kiva ajatus että on vanhempien lisäksi toisia aikuisia, joille lapsi on "ihan virallisesti" tärkeä ja jolla on jonkinlainen vastuu huomioida.
Kun eroaa kirkosta ei tarvitse miettiä kummiasiaa puoleen eikä toiseen.
Nämä kummi-instituution kieltäjät pitäisi laittaa uimakouluun, kaivonrengas kaulassa. Perinteet kunniaan!
Corleone kirjoitti:
Nämä kummi-instituution kieltäjät pitäisi laittaa uimakouluun, kaivonrengas kaulassa. Perinteet kunniaan!
Voi, kuinka kristillinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Toisilla toimii, toisilla ei. Suomi on kyllä niin lapsivihamielinen maa. Joillekin on ihan hirveä vaiva välittää lapsesta.
Ei ole lapsivihamielinen maa. Jotkin vanhemmat aiheuttavat ärtymystä. Kuten sinä väittäessäsi minun vihaavan lapsia.
En lähde enää yhdellekään kiittämättömälle pennulle ja sikiäjälle lahja-automaatiksi Jeesuksen varjolla.
Tämä perinne pitäisi lopettaa, koska se ei toimi enää nykypäivänä. Lisäksi se laittaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Ei kaikilla ole läheisiä tai kirkkoon kuuluvia kavereita.
Kiusallista pyytää puolituttuja lapsen kummiksi ja vain siksi, että haluaa perheineen kuulua kirkkoon. :(
No älä ala kummiksi tai hanki lapsillesi kummeja
Perinteet ovat mielikuvitusta, ja toisen mielikuvitus on parempi kuin toisen. Tästähän se aina on kyse. Ja joskus sitä vain menee muiden mukana kun ei jaksa.
En ymmärrä miksi kummeja vaaditaan vähintään kaksi.
Moni kokee että kummiksi ryhtyessä pitää esim antaa lahjoja jouluna ja synttäreinä, ripille päästessä yms. Vanhemmilla voi olla hankalaa löytää keitä kysyä tuollaiseen hommaan.
Monesti kummius näyttää olevan jonkinlainen yritys sitoutua toisiinsa (siis lapsen vanhempi ja kaverinsa) lapsen syntymän jälkeen vaikka tiet ne eri suuntiin vie kuitenkin siinä kohtaa. Nähnyt tän siis tosi monta kertaa. Lapsia on itselläkin, ei kuuluta kirkkoon. Osa ystävyyssuhteista kestää läpi iän, mutta nää kummijutut menee usein näin. Se äidin tai isän kaveri tuo taaperoikäiselle vielä jonkun synttärilahjan ja käy heillä sit kääntymässä seuraavan kerran lapsen rippijuhlissa ja se kummiksi pyytänyt harmittelee että oliskin pyytänyt jotain "parempaa" kummiksi. Mun miehellä ja sen siskolla myös just tällaiset läppäkummit, joilla käyneet muutaman kerran kylässä lapsena eikä itse eivätkä vanhempansa ole olleet yhtään missään tekemisissä, ei edes joulukorttiväleissä, kymmeniin vuosiin.
Katselin vanhaa sukuraamattuamme ja panin merkille, miten vielä 1800-luvun lopulla monilla esivanhemmillamme saattoi olla jopa neljä kummia.
Tämä siksi, että reilut sata vuotta sitten ihmiset kuolivat aika tavallisiin sairauksiin. Näin lapselle haluttiin turvata elanto vanhempien mahdollisen kuoleman varalta. Ja tietenkin kummeiksi valittiin mahdollisimman vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotta he pystyivät muutenki omilla suhteillaan auttamaan kummilasta eteenpäin.
Mitä sitten? Ei ketään pakotetaan kummiksi tai ottamaan lapselleen kummeja.