Miten elvyttää täysin loppunut sksielämä?
Pahat ristiriidat miehen kanssa olleet ja olen ollut myös burnoutissa. En jaksa eritellä tarkemmin mutta pian on 3 vuotta kun on harrastettu s e k s i ä. Ajatus tuntuu aivan mahdottomalta enää, onko toivoa vai meneekö loppuelämä selibaatissa? Mistä aloittaa? Ällöttää aivan järkysti, en ymmärrä miten voisin pakottautua. Näinkään ei voi jatkua. Asialliset vastaukset kiitos.
Kommentit (15)
Ei ole toisia osapuolia, molemmilla ollut tässä todella vaikeaa viime vuodet mikä on johtanut tähän s e ksittömyyteen. Nyt alkaa helpottaa muuten mutta ollaan tultu vieraiksi toisillemme siltä osin. Miten elvyttää asia... harkisten pariterapeuttiakin mutta on kyllä kova kynnys mennä.
Ap
Minäkin haluaisin kuulla. Seksittömyyttä on ollut nyt vuoden miehestä johtuen.
Olen tunnustellut tuntpjani ja sanoisin, että minua alkaisi seksi kiinnostaa miehen kanssa vasta, jos hän alkaisi osoittaa haluavansa minua ja pitävänsä minua seksikkäänä ja haluttavana.
Vierailija kirjoitti:
Ensin läheisyyttä tarpeeksi.
Ei kyllä toimisi mulla. Läheisyyttä voi olla vaikka kissan kanssa. Seksiä halutakseen pitää tuntea itsensä halutuksi.
En pysty esim suutelemaan miestä, ällöttää. P eni ksen näkeminen on todella vastenmielistä. Mahaakin on tullut tässä selibaattivuosissa että näyttää ihan vieraalta. Sinänsä ei haittaa muutokset, elämä on, mutta tuntuu VIERAALTA. Ei ole hoitanut jalkojaan eikä hoida vaikka olen sanonut että inhottaa ne koppurat, en halua niitä lähelleni. Fyysistä vetovoimaa ei siis ole omalta puoleltani. Mies alkanut nyt vihjailla että pitäisi taas aloittaa mutta en pysty! Omakin kulahtanut ulkomuoto ällöttää. Naurettava ajatus vääntäytyä johonkin asentoon. Ja välttelen myös läheisyyttä koska pelkään että saa ajatuksia. Olemme ihan umpikujassa ja suoritamme vaan tätä vaikeaa arkea täällä. Olisin tosi huojentunut jos vaan voisimme sopia että sksi on ohi osaltamme eikä siihen päätökseen liittyisi mitään draamaa mutta vihjailu vaan yltyy joten en usko että on mahdollista.
Ap
Oma sellainen elämäni on vissiin töysin kadonnut, koska otsikon lukiessani ajattelin että täällä pyydetään apua johonkin saksien huoltoon.
Kuulostaa siltä, että kahden kesken kommunikointi asista on aika umpikujassa. Suosittelen lämpimästi edes yksittäisen ajan varaamista pariterapeutille.
Neutraalilla maaperällä ja kolmen kesken keskustelua on helpompi avata.
Vierailija kirjoitti:
En pysty esim suutelemaan miestä, ällöttää. P eni ksen näkeminen on todella vastenmielistä. Mahaakin on tullut tässä selibaattivuosissa että näyttää ihan vieraalta. Sinänsä ei haittaa muutokset, elämä on, mutta tuntuu VIERAALTA. Ei ole hoitanut jalkojaan eikä hoida vaikka olen sanonut että inhottaa ne koppurat, en halua niitä lähelleni. Fyysistä vetovoimaa ei siis ole omalta puoleltani. Mies alkanut nyt vihjailla että pitäisi taas aloittaa mutta en pysty! Omakin kulahtanut ulkomuoto ällöttää. Naurettava ajatus vääntäytyä johonkin asentoon. Ja välttelen myös läheisyyttä koska pelkään että saa ajatuksia. Olemme ihan umpikujassa ja suoritamme vaan tätä vaikeaa arkea täällä. Olisin tosi huojentunut jos vaan voisimme sopia että sksi on ohi osaltamme eikä siihen päätökseen liittyisi mitään draamaa mutta vihjailu vaan yltyy joten en usko että on mahdollista.
Ap
Eihän tuohon voi saada seksieläm takaisin sun puolelta enää, koska et enää koe miestä puoleensavetäväksi. Ei kukaan hakua ihmistä, jota inhoaa fyysisesti. Jos ette halua erota, niin sopikaa avoimesta liitosta.
Mies olisi siis halukas aloittamaan uudestaan? Eihän sun tarvitse vääntäytyä mihinkään ihmeasentoihin, aloittakaa perinteisin menoin. Kun alkuun pääsette, voi palautunut elämänilo, jota seksistä saa, antaa buustia itsestä huolehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin läheisyyttä tarpeeksi.
Ei kyllä toimisi mulla. Läheisyyttä voi olla vaikka kissan kanssa. Seksiä halutakseen pitää tuntea itsensä halutuksi.
Jos meillä ei ole mitään läheisyyttä muualla, niin en tunne itseäni halutuksi. En tunne itseäni halutuksi-> ei tee mieli seksiä.
Vierailija kirjoitti:
En pysty esim suutelemaan miestä, ällöttää. P eni ksen näkeminen on todella vastenmielistä. Mahaakin on tullut tässä selibaattivuosissa että näyttää ihan vieraalta. Sinänsä ei haittaa muutokset, elämä on, mutta tuntuu VIERAALTA. Ei ole hoitanut jalkojaan eikä hoida vaikka olen sanonut että inhottaa ne koppurat, en halua niitä lähelleni. Fyysistä vetovoimaa ei siis ole omalta puoleltani. Mies alkanut nyt vihjailla että pitäisi taas aloittaa mutta en pysty! Omakin kulahtanut ulkomuoto ällöttää. Naurettava ajatus vääntäytyä johonkin asentoon. Ja välttelen myös läheisyyttä koska pelkään että saa ajatuksia. Olemme ihan umpikujassa ja suoritamme vaan tätä vaikeaa arkea täällä. Olisin tosi huojentunut jos vaan voisimme sopia että sksi on ohi osaltamme eikä siihen päätökseen liittyisi mitään draamaa mutta vihjailu vaan yltyy joten en usko että on mahdollista.
Ap
Juuri tuon välttelyn takia yrittäisin sopia miehen kanssa, että kokeillaan ensin huolehtia molemmat itsestään ja olla lähekkäin x-määrän aikaa. Sitten sinua ei ahdista miehen "ajatukset" ja läheisyyttä voi kuitenkin olla ja kokeilla, miltä se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin läheisyyttä tarpeeksi.
Ei kyllä toimisi mulla. Läheisyyttä voi olla vaikka kissan kanssa. Seksiä halutakseen pitää tuntea itsensä halutuksi.
Ootko huomannu, miten se kattoo sua ? :) Sitä paitsi, mirriä rapsuttamalla voisi päästä hyvään alkuun?
Meillä oli sama tilanne, ilman seksiä oltiin ainakin 4 vuotta erinäisistä syistä johtuen. Sitten itse päätin, etten halua elää näin ja puhuin asiasta miehelleni. Oli vaikeaa alkaa puhumaan, sitä en kiellä. Aika paljon laitettiin ihan viestejäkin, niissä oli jotenkin helpompi puhua asioista suoraan.
Selvisi, että mieskin halusi muuttaa tilannetta. Meillä oli vaan se ero, ettei minua ajatus miehestäni ällöttänyt, vaan rakastan häntä ja pidän puoleensavetävänä, vaikkei mikään Adonis olekaan (en ole minäkään missään timmissä kunnossa!). Ja kun saatiin puheyhteys auki, niin nyt on helpompi puhua seksistä ihan suoraan ja kertoa toiveita ym. Nyt olemme sopineet, että seksiä on tavalla tai toisella säännöllisesti, ettei tule taas taukoja jotka sitten venyvät. Vaikka sitten sovimme, että huomenna sitten käydään yhdessä suihkussa ja harrastetaan seksiä. Hyvin on toiminut.
Ap:lle suosittelen terapiaa, jossa saisi purettua miksi mies ja seksin ajatteleminen ällöttää. Myös miehen kanssa kannattaa sitten puhua, ehkä juuri pariterapiassa. Tai jos et ollenkaan rakasta miestäsi etkä edes halua palauttaa rakkauden tunnetta häneen, ehkä ero on vaihtoehto?
No miehellä on luultavasti jo uusi kumppani että se juna vähän niinkuin meni jo