Koetko että tietoisuutesi/itsesi on jossain tietyssä kohtaa kehoasi?
Jos pitäisi mahdollisimman tarkkaan sanoa, sanoisin, että tietoisuuteni asuu ihan tässä silmien takana. Kokevatko kaikki näin? Pois lukien ehkä sokeat. Kuinka sinä koet?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan läpikotaisin kaikkialla kehossani ja voisi ajatella, että mm. hengitykseni kautta se on jatkuvassa yhteydessä myös ympäristööni. Se, että osa ihmisistä kokee tietoisuuden sijaitsevan silmien takana, johtuu vain siitä, että näkö on meillä se kaikista dominoivin aisti, jonka kautta maailmaa havainnoidaan.
itekki uskon että se on kaikki
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan läpikotaisin kaikkialla kehossani ja voisi ajatella, että mm. hengitykseni kautta se on jatkuvassa yhteydessä myös ympäristööni. Se, että osa ihmisistä kokee tietoisuuden sijaitsevan silmien takana, johtuu vain siitä, että näkö on meillä se kaikista dominoivin aisti, jonka kautta maailmaa havainnoidaan.
Tunnetko tietoisuutesi yhtä voimakkaasti joka puolella? Varpaan kärjessä yhtä hyvin kuin pään sisällä?
Kyllä se tuonne pääkoppaan sijoittuu, vähän molemmille aivopuoliskoille. Se järkevä minä asuu siellä vasemmalla puolella ja se holtiton minä siellä oikealla puolella. Kun ne tappelevat keskenään, tulee päänsärky. Jos vasenta puolta särkee, on oikealla puolella asustava holtiton minä voittanut ajatusten taiston.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan läpikotaisin kaikkialla kehossani ja voisi ajatella, että mm. hengitykseni kautta se on jatkuvassa yhteydessä myös ympäristööni. Se, että osa ihmisistä kokee tietoisuuden sijaitsevan silmien takana, johtuu vain siitä, että näkö on meillä se kaikista dominoivin aisti, jonka kautta maailmaa havainnoidaan.
Tunnetko tietoisuutesi yhtä voimakkaasti joka puolella? Varpaan kärjessä yhtä hyvin kuin pään sisällä?
En aina, jos olen vaikka stressaantuneempi, ahdistuneempi tai fyysisesti jumissa. Usein kuitenkin tunnen tietoisuuden sijaitsevan ihan läpikotaisin kaikkialla, siellä varpaiden kärjissäkin. Kehotietoisuus on asia jota voi kehittää. Nykyään ihmiset on liikaa päässään, liikkuvat liian vähän eivätkä tunne kunnolla kehoaan tai sitä mitä kehossa on meneillään.
Ai kamala. Oon ahdistuneisuushäiriöinen, dissosiaatiohäiriöinen ja traumapotilas, älä kysy multa tuollaisia! 😂
Vierailija kirjoitti:
Mulla se on rintakehän kohdalla
Sama täällä, suunnilleen rintalastan puolivälissä.
Ei se ole missään yhdessä kohtaa, vaan tuntuu päälaelta kurkun, rintakehän, alavatsan ja genitaalien kautta varpaiden päähän saakka. Käsissä ei.
Mulla tekee paljon se hetki, missä olen ja mitä teen sekä millainen tunnetila itsellä on.
Kun istun luonnossa, suljen silmät ja keskityn hengitykseeni, tietoisuus tuntuu hengityksen kautta rintakehässä ja nenän päässä. Kun liikutan sormiani ja tunnustelen paikkaa, missä Istun, se siirtyy enemmän kehoon. Sen vointi ja jumeihin. Ehkä tuulen pyyhkäistessä ohitseni kehoni tunnistaa kylmän väreet tai keväinen auringonpaiste lämmittää kasvoja.
Kun minulla on jokin yllättävän vaikea tilanne elämässäni, jota käsitellessäni tiedostan omia ennakkoasenteita sekä ongelmakohtia, joiden kautta voin muuttaa omia asenteitani tai tarpeen kehittää omia taitojani, koen tietoisuuden itsessäni selvästi pään sisällä. Koen vahvasti ajatuksen: ajattelen, olen siis olemassa (René Descartesin)
Itse olisin mieluummin kokonaan poissa ja täysin irti omasta kehosta. Tolkuttoman väsymyksen takia. En haluaisi edes herätä aamulla, tehdä ylipäätään enää mitään. En vain jaksa enää olla täällä. Haluaisin joko kuolla, tai muuten irtautua pois.
Se on ihan läpikotaisin kaikkialla kehossani ja voisi ajatella, että mm. hengitykseni kautta se on jatkuvassa yhteydessä myös ympäristööni. Se, että osa ihmisistä kokee tietoisuuden sijaitsevan silmien takana, johtuu vain siitä, että näkö on meillä se kaikista dominoivin aisti, jonka kautta maailmaa havainnoidaan.