Rehellisesti odotan kyllä, että ADD-nuori muuttaa omilleen

Ja nyt tulee kaikki haukkumaan että ei kai sitä nyt kiinnosta mikään, jos vanhempi sättii ja jankuttaa joka asiasta. En todellakaan tee niin. Myönteisellä ja kielteisellä palautteella näyttää olevan ihan yhtä vähän vaikutusta käytökseen. Ap

Varmaan se nuori itsekin toivoo ja odottaa sitä. Olin itse ADHD-nuori, ja ihan valtavan ahdistunut niin kauan kuin piti asua vanhempien kotona. Äidin kanssa varsinkin tuli jatkuvasti ristiriitaa, koska olin sellainen kuin olin enkä muuta voinut. Ja koska silti vaadittiin, vastasin kapinoimalla vastaan, hermostumalla ja stressaantumalla, mikä pahensi oireilua entisestään. Sekä äiti että minä oltiin jatkuvasti hermot kireällä ja riitelemässä.

Ihana helpotus oli päästä muuttamaan omilleen. Omillani olen aina pärjännyt hyvin. Toki jotkut laskut on tullut maksettua vasta muistutuksen tultua, eikä aina siisteystaso ole kovin hyvä jos ei ole vieraita tiedossa, mutta eipä nämä ole elämää haitanneet.

Tsemppiä. Mun add-tyttöni oli karmea sottapytty kotona asuessaan, oma huushollinsa on kuin sisustuslehdestä. Ainoat ongelmat ovat opinnoissa, jopa raha-asiat ovat rullanneet kuten pitää. Se kaikki vetäminen ja työntäminen loppuu, ja sitten pyyhit tomut olkapäiltä, nostat pään pystyyn ja alat miettiä ihan uudella tasolla, että kukas minä olinkaan ja mitä teen tällä kaikella vapaa-ajalla. :)

Sinä olet laiska ja itsekäs. Et halua opettaa ja viettää aikaa lapsen kanssa. Sinua kiinnostaa enemmän somettelu. Olet keksinyt diagnoosin jotta sinun ei tarvitsisi olla aikuinen ja tehdä jotain.

Menee vähän ohi mutta käypäs teillä omituinen siivooja.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä. Mun add-tyttöni oli karmea sottapytty kotona asuessaan, oma huushollinsa on kuin sisustuslehdestä. Ainoat ongelmat ovat opinnoissa, jopa raha-asiat ovat rullanneet kuten pitää. Se kaikki vetäminen ja työntäminen loppuu, ja sitten pyyhit tomut olkapäiltä, nostat pään pystyyn ja alat miettiä ihan uudella tasolla, että kukas minä olinkaan ja mitä teen tällä kaikella vapaa-ajalla. :)

Ai hän parani sairaudestaan kun muutti omilleen? Taas esimerkki keksitystä sairaudesta, joka on keksitty vain siksi, että äiti on laiska ja itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se nuori itsekin toivoo ja odottaa sitä. Olin itse ADHD-nuori, ja ihan valtavan ahdistunut niin kauan kuin piti asua vanhempien kotona. Äidin kanssa varsinkin tuli jatkuvasti ristiriitaa, koska olin sellainen kuin olin enkä muuta voinut. Ja koska silti vaadittiin, vastasin kapinoimalla vastaan, hermostumalla ja stressaantumalla, mikä pahensi oireilua entisestään. Sekä äiti että minä oltiin jatkuvasti hermot kireällä ja riitelemässä.

Ihana helpotus oli päästä muuttamaan omilleen. Omillani olen aina pärjännyt hyvin. Toki jotkut laskut on tullut maksettua vasta muistutuksen tultua, eikä aina siisteystaso ole kovin hyvä jos ei ole vieraita tiedossa, mutta eipä nämä ole elämää haitanneet.

Siis mitä lähemmäksi täysi-ikäistä hän tulee, niin sitä vähemmän jaksan enää koettaa sopia, riidellä tai keskustella, kun mikään sovittu systeemi ei pidä kuitenkaan. Uskon että hän ei paljon tuon paremmin osaa ja sen takia välttelee nykyisin asioita mieluummin kuin yrittää tosissaan. Hän varmaan ymmärtää että olen harmissaan, kun edes perusasiat ei onnistu. Toivottavasti omassa kämpässä sujuu paremmin ja jotenkin kai luulisi että asiat on selkeempiä niin, että kaikki on "omaa" eikä hommat ole yhteisiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se nuori itsekin toivoo ja odottaa sitä. Olin itse ADHD-nuori, ja ihan valtavan ahdistunut niin kauan kuin piti asua vanhempien kotona. Äidin kanssa varsinkin tuli jatkuvasti ristiriitaa, koska olin sellainen kuin olin enkä muuta voinut. Ja koska silti vaadittiin, vastasin kapinoimalla vastaan, hermostumalla ja stressaantumalla, mikä pahensi oireilua entisestään. Sekä äiti että minä oltiin jatkuvasti hermot kireällä ja riitelemässä.

Ihana helpotus oli päästä muuttamaan omilleen. Omillani olen aina pärjännyt hyvin. Toki jotkut laskut on tullut maksettua vasta muistutuksen tultua, eikä aina siisteystaso ole kovin hyvä jos ei ole vieraita tiedossa, mutta eipä nämä ole elämää haitanneet.

Tuttua näin äidinkin näkökulmasta :D

Kannattaisi opetella nyt helpot muistisäännöt, eli että lemmikin ruokakippoon valitaan sopivankokoinen kauha tms, ja aina annetaan tietty määrä kauhallisia, tai kuppiin piirretään viiva mihin kohtaan asti saa ruokaa olla.

Toki ehtii nuo myöhemminkin. Oma lapseni kyllä konttailee aika railakkaasti ihan normaaleissa asioissa kun ei viitsinyt itse opetella vaikka kuinka opetettiin, vaan oli mieluummin napit vastakkain. Nyt sittne reilu parikymppisenä soittelee harva se viikko ja kysyy miten joku asia kannattaisi tehdä, tai valittaa siitä miksi mikään ei onnistu :D

Pikkuhiljaa. Neuroepätyypilliesethän myös monesti ovat henkiseltä kehitykseltään pari vuotta ikäisiään jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä. Mun add-tyttöni oli karmea sottapytty kotona asuessaan, oma huushollinsa on kuin sisustuslehdestä. Ainoat ongelmat ovat opinnoissa, jopa raha-asiat ovat rullanneet kuten pitää. Se kaikki vetäminen ja työntäminen loppuu, ja sitten pyyhit tomut olkapäiltä, nostat pään pystyyn ja alat miettiä ihan uudella tasolla, että kukas minä olinkaan ja mitä teen tällä kaikella vapaa-ajalla. :)

Ai hän parani sairaudestaan kun muutti omilleen? Taas esimerkki keksitystä sairaudesta, joka on keksitty vain siksi, että äiti on laiska ja itsekäs.

En viitsi vastata tähän kuin "ei".

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet laiska ja itsekäs. Et halua opettaa ja viettää aikaa lapsen kanssa. Sinua kiinnostaa enemmän somettelu. Olet keksinyt diagnoosin jotta sinun ei tarvitsisi olla aikuinen ja tehdä jotain.

Add:hen kuuluu se, että virheistä ei opita. opettaminen ei auta kun ei se opittu kestä seuraavaan kertaan. Diagnoosi on psykologin ja lääkärin "keksimä" ja vahvistama. Lapsen huolimattomat tavat on olleet jatkuva valituksen aihe myös koulusta. Ap

Onkos muista lapsista ollut hyötyä? Hyi hitto mitä puhetta. Hyödyn takiako niitä muut tekee...

Meillä on 11 vuotias Add poika joka on ollut aina erittäin siisti. Hän ei siedä sotkua eikä epäjärjestystä. Johtuuko siitä että hänen elämänsä on selkeämpää kun on tietty järjestys. Diagnoosi tehty jo ennen esikouluikää. Aikatauluja ja tekemisiä harjoiteltiin jo 2 vuotiaana kuvataulujen avulla. Lähtee kouluun ajoissa. Tekee läksyt omatoimisesti ja laittaa seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Kun valmistaa ruokaa, siivoaa jälkensä itse. Se Add näkyy lähinnä siinä että tarvitsee sen tietyn järjestyksen niin ajatukset pysyy selkeämpänä. Saa koulussa tarvitsemansa tuen ja menestyy siellä normi luokalla kiitettävästi. Kotona autetaan koulutöissä tarvittaessa. Seuraa itse Wilmasta läksynsä. Urheiluvälineissä tarvitsee muistutuksen.

Vanhemmat hoitavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet laiska ja itsekäs. Et halua opettaa ja viettää aikaa lapsen kanssa. Sinua kiinnostaa enemmän somettelu. Olet keksinyt diagnoosin jotta sinun ei tarvitsisi olla aikuinen ja tehdä jotain.

Add:hen kuuluu se, että virheistä ei opita. opettaminen ei auta kun ei se opittu kestä seuraavaan kertaan. Diagnoosi on psykologin ja lääkärin "keksimä" ja vahvistama. Lapsen huolimattomat tavat on olleet jatkuva valituksen aihe myös koulusta. Ap

Eli ei saa riittävää tukea kotona eikä koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet laiska ja itsekäs. Et halua opettaa ja viettää aikaa lapsen kanssa. Sinua kiinnostaa enemmän somettelu. Olet keksinyt diagnoosin jotta sinun ei tarvitsisi olla aikuinen ja tehdä jotain.

Add:hen kuuluu se, että virheistä ei opita. opettaminen ei auta kun ei se opittu kestä seuraavaan kertaan. Diagnoosi on psykologin ja lääkärin "keksimä" ja vahvistama. Lapsen huolimattomat tavat on olleet jatkuva valituksen aihe myös koulusta. Ap

Eli ei saa riittävää tukea kotona eikä koulussa?

Diagnoosin saamiseen meni monta vuotta

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onkos muista lapsista ollut hyötyä? Hyi hitto mitä puhetta. Hyödyn takiako niitä muut tekee...

On tietenkin siinä mielessä hyötyä että normaalisti nuori voi kuitenkin ottaa esimerkiksi ruuanlaittovuoron ja vastuuta lemmikistä niin, että se vähentää toisten työtaakkaa eikä lisää sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkos muista lapsista ollut hyötyä? Hyi hitto mitä puhetta. Hyödyn takiako niitä muut tekee...

On tietenkin siinä mielessä hyötyä että normaalisti nuori voi kuitenkin ottaa esimerkiksi ruuanlaittovuoron ja vastuuta lemmikistä niin, että se vähentää toisten työtaakkaa eikä lisää sitä. Ap

Kyllä Add lapsi voi laittaa ruokaa ja hoitaa lemmikit, näin ainakin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 11 vuotias Add poika joka on ollut aina erittäin siisti. Hän ei siedä sotkua eikä epäjärjestystä. Johtuuko siitä että hänen elämänsä on selkeämpää kun on tietty järjestys. Diagnoosi tehty jo ennen esikouluikää. Aikatauluja ja tekemisiä harjoiteltiin jo 2 vuotiaana kuvataulujen avulla. Lähtee kouluun ajoissa. Tekee läksyt omatoimisesti ja laittaa seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Kun valmistaa ruokaa, siivoaa jälkensä itse. Se Add näkyy lähinnä siinä että tarvitsee sen tietyn järjestyksen niin ajatukset pysyy selkeämpänä. Saa koulussa tarvitsemansa tuen ja menestyy siellä normi luokalla kiitettävästi. Kotona autetaan koulutöissä tarvittaessa. Seuraa itse Wilmasta läksynsä. Urheiluvälineissä tarvitsee muistutuksen.

Lisää tuohon "HD" ja ei onnistu mikään enää noin yksinkertaisesti ja helposti :D

Kasvatus kysymys. Kyllä terveestäkin lapsesta voi kasvattaa itsekkään kusipään tai sitten toiset huomioivan osallistujan. Vammaiseen pätee sama teoria. Kokemusta on. Onneksi sain kasvatettua molemmista kelpo aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä. Mun add-tyttöni oli karmea sottapytty kotona asuessaan, oma huushollinsa on kuin sisustuslehdestä. Ainoat ongelmat ovat opinnoissa, jopa raha-asiat ovat rullanneet kuten pitää. Se kaikki vetäminen ja työntäminen loppuu, ja sitten pyyhit tomut olkapäiltä, nostat pään pystyyn ja alat miettiä ihan uudella tasolla, että kukas minä olinkaan ja mitä teen tällä kaikella vapaa-ajalla. :)

Ai hän parani sairaudestaan kun muutti omilleen? Taas esimerkki keksitystä sairaudesta, joka on keksitty vain siksi, että äiti on laiska ja itsekäs.

Ei siitä varsinaisesti parane, mutta monet asiat vaikuttaa siihen, miten pahasti häiritsee elämää. Esim. minulla vanhempien kodissa asuessa tuli paljon stressiä siitä, että oli äidin kanssa niitä ristiriitoja koko ajan, ja aistin että hän on tyytymätön minuun. Lisäksi siellä oli myös jatkuvasti hälyä ja melua, kun monta ihmistä siellä asui. Nämä stressi ja hälinä pahensivat keskittymisvaikeuttani, kun taas sinkkukodin rauha ja hiljaisuus helpottivat. Ei se keskittymisvaikeus siltikään mihinkään kokonaan poistunut, mutta sen verran helpotti että ihan hyvin pystyin itsenäisesti asumaan, vaikka siitäkin oli vanhemmilla huolta että mahtaako koskaan onnistua. 

Mutta esim. töissä oli johonkin 35 vuoden ikään asti vaikeita haasteita keskittymisongelmien takia. Sain usein töitä tehtyä vasta, kun oli kova deadline-paine, ihan viime tingassa, ehkä kun jo uhkailtiin seuraamuksilla ellei homma valmistu. Minulle tuli maine, että olen laiskuri, joka vetelehdin päivät kunnes teen jotenkuten sitten pari päivää ennen takarajaa. Jouduin paristsa paikasta lähtemäänkin ja hakemaan uuden työpaikan, kun tiesin että jos en itse lähde, saan kohta potkut. Monta kertaa päätin, että nyt alan tekemään ajoissa, mutta kun kerran oli se neuroepätyypillisyys, ei se oikein onnistunut. Aina se oli "huomenna" jolloin uusi elämä alkaa. Nykyään olen saanut ongelmaa paremmin hallintaan, ja siihen suurin tekijä on ollut vuosikausien meditaation harjoittaminen, se on auttanut tiedostamaan harhailevan mielen ja lempeästi ohjaamaan sen ikään kuin lempeänä aikuisena takaisin tehtävän pariin. Se on auttanut myös, että en ole enää niin ylivilkas, iän myötä alkanut liiat höyryt vähän laskea, osaan jopa olla paikallani ilman että tulen levottomaksi.

- 3, nyt jo keski-ikäinen ADHD-aikuinen