Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä, jotka valittaa ettei heillä ole kavereita, mutta...
19.02.2023 |
Eivät vaivaudu itse näkemään vaivaa kaverisuhteiden ylläpitoon.
Huomasin tämän taas kerran, kun kyselin pitkän ajan jälkeen eräältä kaverilta kuulumisia. Soiteltiin sitten pitkä puhelu. Hän kuulosti aidosti liikuttuneelta, kun kysyin kuulumisia koska "hän ei ole jaksanut pitää kehenkään yhteyttä". Kiitteli myös miten ihana ihminen olen, koska kukaan muu ei ole ottanut yhteyttä.
Kuitenkin huomasin, että olen edelleen se joka aloittaa keskustelut. Jos en laita mitään, ei tästä ihmisestä kuulu myöskään. Koitin hänelle myös kuulumisia soittaa, ei sillä hetkellä pystynyt vastamaan, mutta aikoi soittaa "huomenna". Odottelen vieläkin hänen huomista.
On todella rasittavaa olla ainut osapuoli, joka yrittää yhteyttä pitää. Näitä samanlaisia tapauksia ollut pari kertaa aiemminkin, harmittanut että hyvät kaverisuhteet menneet siksi, ettei jaksa yksipuolista keskustelua. Mutta samalla nämä valittaa kun ei saada kavereita/niitä ei ole.
Kertokaa, jos joku on tämä radiohiljaisuuden toinen osapuoli, miksi?
Minulla on kyllä muitakin ystäviä ja kavereita, joiden kanssa yhteydenpito toimii puolin sekä toisin. Harmittaa kuitenkin, että osan kohdalla välit vain hiipunut.
Kommentit (11)
Siis mun mielestä taas on taas huvittavinta jos jotkut ihmettelee tai oikein voivottelee joidenkin toisten ystävättömyyttä kovastikin keskenään, mutta eivät itse tee aloitetta ystävystymiseen, jos se niin huolettaa ja ihmetyttää. Tai olen jopa kuullut joidenkin haluavan väkisin olevan oikein avuksi ystävättömyyteen, mutta en oikein tiedä mitä tuo apu piti sisällään.
Yleensähän ystävystyminen on sellaista tosi mutkatonta ja yksinkertaista, perinteisin keinoin, moikkaillaan, kutsutaan kylään, eikä mitään salatiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On "kaveri" joka pitää yhteyttä mutta valittaa minulle siitä ettei hänellä ole yhtään kaveria ja odottaa olkapäätä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Siis mun mielestä taas on taas huvittavinta jos jotkut ihmettelee tai oikein voivottelee joidenkin toisten ystävättömyyttä kovastikin keskenään, mutta eivät itse tee aloitetta ystävystymiseen, jos se niin huolettaa ja ihmetyttää. Tai olen jopa kuullut joidenkin haluavan väkisin olevan oikein avuksi ystävättömyyteen, mutta en oikein tiedä mitä tuo apu piti sisällään.
Yleensähän ystävystyminen on sellaista tosi mutkatonta ja yksinkertaista, perinteisin keinoin, moikkaillaan, kutsutaan kylään, eikä mitään salatiedettä.
Tässä omassa tilanteessa kaverini ei oikein laita tikkua ristiin. Ei pääse kyläilemään, ei kutsu kylään, kysyn kuulumisia, niin vastaukset lyhyitä tai sitten tuo, ettei sillä hetkellä pysty vastaamaan. TIEDÄN ettei toinen ole aina tavoitettavissa, mutta miksi lupailla että ottaa yhteyttä heti kun pystyy, kun sitä ei kuitenkaan tee?
Sitä paitsi kirjaimellisesti meidän pitkän puhelun aikana muisti mainita monesti, miten ei ole kavereita, ei jaksa ottaa yhteyttä, toivoisi että muutkin ottaisi (kuin minä). Samalla hän sai puhua ja kertoa kuulumisensa pitkän kaavan mukaan, mutta minun kuulumiset eivät sitten kiinnostaneet. Tätä tarkoitin, ettei jaksa olla se osapuoli, joka aina ottaa yhteyttä ja toimii "olkapäänä". Ystävyys pitäisi olla tasavertaista.
- Ap
Jotkut ei vaan tykkää puhua puhelimessa vaan näkisi paljon ennemmin kasvokkain. Tapaaminen taas voi olla vaikeaa välimatkan, rahatilanteen, lasten tms takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun mielestä taas on taas huvittavinta jos jotkut ihmettelee tai oikein voivottelee joidenkin toisten ystävättömyyttä kovastikin keskenään, mutta eivät itse tee aloitetta ystävystymiseen, jos se niin huolettaa ja ihmetyttää. Tai olen jopa kuullut joidenkin haluavan väkisin olevan oikein avuksi ystävättömyyteen, mutta en oikein tiedä mitä tuo apu piti sisällään.
Yleensähän ystävystyminen on sellaista tosi mutkatonta ja yksinkertaista, perinteisin keinoin, moikkaillaan, kutsutaan kylään, eikä mitään salatiedettä.Tässä omassa tilanteessa kaverini ei oikein laita tikkua ristiin. Ei pääse kyläilemään, ei kutsu kylään, kysyn kuulumisia, niin vastaukset lyhyitä tai sitten tuo, ettei sillä hetkellä pysty vastaamaan. TIEDÄN ettei toinen ole aina tavoitettavissa, mutta miksi lupailla että ottaa yhteyttä heti kun pystyy, kun sitä ei kuitenkaan tee?
Sitä paitsi kirjaimellisesti meidän pitkän puhelun aikana muisti mainita monesti, miten ei ole kavereita, ei jaksa ottaa yhteyttä, toivoisi että muutkin ottaisi (kuin minä). Samalla hän sai puhua ja kertoa kuulumisensa pitkän kaavan mukaan, mutta minun kuulumiset eivät sitten kiinnostaneet. Tätä tarkoitin, ettei jaksa olla se osapuoli, joka aina ottaa yhteyttä ja toimii "olkapäänä". Ystävyys pitäisi olla tasavertaista.
- Ap
Kuulostat marttyyriltä. Jos ystävyys ei ole kivaa niin se on helposti ratkaistu, älä pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei vaan tykkää puhua puhelimessa vaan näkisi paljon ennemmin kasvokkain. Tapaaminen taas voi olla vaikeaa välimatkan, rahatilanteen, lasten tms takia.
Juu! Ex-kaveri oli tätä sorttia, ettei mikään kelvannut. Ei tapaamiset, puhelut, viestit... vaikka samassa kaupungissa asutaan. Sitten saattoi tulla vuodatus kun ei ole kavereita, eikä ketään kenelle suoltaa murheensa.
Siksi onkin ex-kaveri. Ei aikuisen ihmisen valitusta jaksa tai tyhmyyttä. Kavereita olisi ollut hänellä.
No mulla johtuu se aloitekyvyttömyys siitä että koen jotenkin että olen häiriöksi, myös lapsuudessa tapahtuneet hylkäämiset ja porukasta ulkopuolelle jättö on aiheittanut huonommuuden tunnetta ihan aikuisiälläkin että en ikäänkuin uskalla itse yhteyttä pitää oma aloitteisesti. Olen myös viimeaikoina toki yrittänyt rohkaistua ja korjata asiaa mutta silti tullut myös torjutuksi, en vain osaa näitä ihmissuhteita näköjään muodostaa.. toisilla on kavereita ihan rutosti. Olen myös ilmeisesti yrittänyt kaveerata sellaisen kanssa joka ei mua tarvitse ku on jo hyviä ystäviä. En tiedä oisko näillä aloitekyvyttömillä tapauksilla samaa kuin minulla mutta syitä on monia itse kullakin. Mies tokaisi mulle yks päivä että te naiset teette siitä paljon vaikeampaa. Hänellä on siis paljon kavereita ja jatkuvasti löytää niitä lisää ja kuulostaa aktiivista olevan molemminpuolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat sosiaalisesti kömpelöitä, eivätkä yhtä ulospäinsuuntautuneita. Joko vain sitkeästi yrittää pitää kaveruutta yllä vaikka aloite lähtisikin sinusta tai sitten antaa välien hiipua, jos sen kokee raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Koska nämä ihmiset kuvittelevat ettei heitä koske mikään velvollisuus, vaan muut tekevät sen puolesta. Sitten heittäydytään marttyyriksi. Jättäisin suosiolla tuollaiset "kaverit".
En olisi noin jyrkkä. Kaikilla ei ole samanlaisia sosiaalisia taitoja. Huomaathan sen jo vaikka perhe-elämässäkin. Kaikki eivät tajua onnitella puolisoa tai lapsiaan syntymäpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mun mielestä taas on taas huvittavinta jos jotkut ihmettelee tai oikein voivottelee joidenkin toisten ystävättömyyttä kovastikin keskenään, mutta eivät itse tee aloitetta ystävystymiseen, jos se niin huolettaa ja ihmetyttää. Tai olen jopa kuullut joidenkin haluavan väkisin olevan oikein avuksi ystävättömyyteen, mutta en oikein tiedä mitä tuo apu piti sisällään.
Yleensähän ystävystyminen on sellaista tosi mutkatonta ja yksinkertaista, perinteisin keinoin, moikkaillaan, kutsutaan kylään, eikä mitään salatiedettä.
Ehkä siinä halutaan auttaa perhettä juoruamalla tai ehkä he ovat sitten niin ujoja että eivät uskalla ystävystyä vaikka kovasti haluaisivat auttaa ja ovat huolissaan tilanteesta.
Koska nämä ihmiset kuvittelevat ettei heitä koske mikään velvollisuus, vaan muut tekevät sen puolesta. Sitten heittäydytään marttyyriksi. Jättäisin suosiolla tuollaiset "kaverit".