Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden mielestä opiskelu "aikuisena" on ihan raastavan p*stä
17.02.2023 |
Lukiossa oli motia, amk meni kun pusersin. Yliopisto ihan tuskaa ja itkua päivästä toiseen. En jaksa liikkua tai jaksaisin mut sitten en saisi sitäkään vähää opiskeltua koska väsyisin, en saa nukuttua, tai nukun max 6h ja tuntuu että hommaa on liikaa ja en tajua mitään. Melkein valmis mutta vähän puuttuu.
Kommentit (15)
Kyllä mä nukuttua saan, mutta mulla se venyy aina myöhään yölle ja aamusta herään viim. 9 maissa. Mulla ei toi kaverien puute, niinkään haittaa. Oon yli 40 ja oon löytänyt jopa omanikäisiäkin kavereita yliopistossa ja jonkin verran nuorempia, eikä mua haittaa yksinolokaan. Mä vaan koentän kaiken niin kuivaksi.
Aapee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ollut, luin ylioppilaaksi ja siitä 10 vuoden kuluttua jatkoin opintoja yliopistossa. (Sain paikan jo siis yo-kevättä seuraavana.)
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut, luin ylioppilaaksi ja siitä 10 vuoden kuluttua jatkoin opintoja yliopistossa. (Sain paikan jo siis yo-kevättä seuraavana.)
Jaha, aloituksesta saa sen kuvan, että teit nuo kaikki putkeen.
Kyllä varmasti jo yli 4-kymppisenä on haastavaa, tuolloin 3-kymppisenä kyllä sujui.
Ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Yliopistossa siis nyt aloittanut 30-vuotiaana. Vaikka en tämän ikäisenä ostanutkaan ihan kaikkia yliopiston markkinointilupauksia "elämäni parhaista (opiskelu)vuosista" samalla tavoin kuin nuoremmat, kyllä silti ketuttaa. Erittäin p*skaa opetusta aiempiin koulutusasteisiin verrattuna ja ei ne työllistymismahdollisuudetkaan olleet niin laajoja ja huippuja kuin hehkutetaan mutta samaan aikaan tästä tulisi olla muka hirveän kiitollinen. Todennäköisesti päädyn vain takaisin kortistoon tai vanhoihin röihin aiemmalla amk-tutkinnolla.
Minulla on 1,5 maisteritutkintoa. Eka meni jotenkin kestäen parikymppisenä, mutta kun kolmikymppisenä pääsin sisään suorittamaan toista tutkintoa oli pakko lopulta puolen välin jälkeen keskeyttää. Pelkkiä massaluentoja ja kirjatenttejä, nekin koronan takia etänä. Ihan hirveän puuduttavaa ja tylsää vain yksin kotona lukea ja kuunnella hiljaa. Sanaakaan en pariin vuoteen kenellekään opintoihin liittyen sanonut vaikka olen sosiaalinen luonne, koska ei ollut mahdollisuutta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijaa mun mielestä opiskelu on aikuisena todella paljon helpompaa kuin lukioikäisenä.
Minusta opiskelu aikuisena oli kyllä paljon helpompaa ja mielekkäämpää kuin nuorempana, kun ei tarvinnut olla koko ajan bilettämässä ja kavereiden kanssa luuhaamassa, vaan saattoi keskittyä itse opiskeluun. Toki oli välillä myös stressaavaa, mutta enemmän oli positiivisia puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aijaa mun mielestä opiskelu on aikuisena todella paljon helpompaa kuin lukioikäisenä.
Siis helppoahan se on, mutta motivaatio ainakin itsellä pyöreä 0. Kaikki on puuduttavan tylsää eikä missään ole mitään haastetta. Olenkin tehnyt kursseja noin 80 op vuositahtiin, että pääsisi nopeammin pois.
- ei ap, mutta toinen vanhempana aloittanut
Nooh jos opiskelet jotain tyyliin sosiaalityö, niin en ihmettele kuivuutta. Mutta on niitä kiinnostaviakin opintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa mun mielestä opiskelu on aikuisena todella paljon helpompaa kuin lukioikäisenä.
Siis helppoahan se on, mutta motivaatio ainakin itsellä pyöreä 0. Kaikki on puuduttavan tylsää eikä missään ole mitään haastetta. Olenkin tehnyt kursseja noin 80 op vuositahtiin, että pääsisi nopeammin pois.
- ei ap, mutta toinen vanhempana aloittanut
Sama vika Rahikaisella. Boring!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta opiskelu aikuisena oli kyllä paljon helpompaa ja mielekkäämpää kuin nuorempana, kun ei tarvinnut olla koko ajan bilettämässä ja kavereiden kanssa luuhaamassa, vaan saattoi keskittyä itse opiskeluun. Toki oli välillä myös stressaavaa, mutta enemmän oli positiivisia puolia.
Nuorena oli mukavaa opiskella mitä vaan. Nyt vanhana pitää miettiä työllistymisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä muisti, erinomainen kirjoitustaito ja puutteellinen kunnianhimo tekivät minusta laiskan opiskelijan. Ei tarvinnut päntätä, kun kaikki painettuna nähty jäi kohtalaisen hyvin mieleen jo kerrasta. Jopa ajokortin hankin opetusluvalla niin, että luin teoriakirjan noin puoli kertaa ja kävin sitten läpäisemässä kokeen virheittä. Missään ei ollut haastetta, joten luikertelin helpoimman kautta.
Yliopistolla haukkasin sivuaineekseni liian ison palasen. Tylsyyden lisäksi kärsin suorituspaineista ja häivyin töihin. Takaisin oli mentävä, ja tein gradun ja liudan sivuaineeni opintoviikkoja pikapikaa ja valmistuin vastoin omia odotuksiani. Ei tällainen laiskiaismaisteri oikeasti saisi olla.
Viisikymppisenä pyörähdin ammattikorkeakoulussa nauttimassa lisää pakkopullaa. Kaikki tuntui hirveän turhalta ja tyhmältä. Edelleen oli selvää, että kun kirjoittaa hyvin, sisällöllä ei ole suurtakaan väliä. Nyt olen silmäillyt avoimen yliopiston perusopintokokonaisuuksia, vaikka tiedän tarkalleen, että en kuitenkaan tykkää itse opiskelemisesta. En ole koskaan tuntenut sitä uuden oppimisen riemua, joka niin monella muulla on. Oppiminen tapahtuu itsestään, opiskeleminen on mälsää.
Mulla kanssa gradu kesken ja sen jälkeen jää ensi syksylle muutama sivuaineen kurssi. Oon ihan täynnä tätä ja kuolen kateudesta kun kaverit selittävät töistään. En olis halunnut tulla kesätöistä enkä työharkasta takaisin yliopistolle enää ollenkaan, mutta ala ei työllistä pelkillä kandin papereilla.
Mulla ei liity mitään univaikeuksia tai muuta tähän, en vaan ole koskaan sopeutunut yliopistoon. Mun alalla suurin osa tuli suoraan lukiosta enkä oikein ystävystynyt kenenkään kanssa, kun biletysvaihe mennyt ohi jo ajat sitten ja sain lapsenkin kesken opiskelujen. Onneksi oli sosiaalinen verkosto kaupungissa olemassa jo ennen tätä.