Lapsellani diagnosoitiin anoreksia. :(
Mitäs nyt sitten? Miten minun pitäisi vabhempana suhtautua? Mitä teen kun nuori ei syö vaikka tekisin mitä?
Kommentit (34)
Syömishäiriöliitosta voisi saada apua, katso niiden sivut. Syyllistämällä lasta syömättömyydestä et saavuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö hoidosta puhuttu mitään? Jos lapsi ei syö kotona, sairaala on ainoa vaihtoehto.
Sairaalaan voi olla 3kk jonoa.
Yksityiselle lääkärille ja terapiaan.
Huomasitko oireet itse ennen virallista diagnoosia?
Tsemppiä! itse olin tosi tiukkana ja hoin vaan tyynesti, että ruoka on lääkettä ja sun pitää nyt syödä. Aamulla en päästänyt kouluun (mikä on hänelle lempiasia), ennekuin oli syönyt ja koulusta hänen piti tulla kotiin syömään. Liikuntaharrastus meni tauolle ja sinne oli pääsy vaan painonnousun kautta. Tosin meillä ehti olla jo yksi lyhyt sairaalajakso ensin ja opin vasta sitten, miten tarkkana syömisen suhteen pitää olla. Muuten rakastin, hellin ja kehuin kamalasti ja yritin keksiä iloisia asioita elämään.
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko oireet itse ennen virallista diagnoosia?
Tavallaan. Aina on kuulemma syönyt jossain muualla tai ei ole nälkä. Joskus käymme ihan kamalaa tappelua syömisestä, kun tyttö ei suostu edes maistamaan laittamaani ruokaa...Olen monta kertaa kysynyt, onko hänellä syömishäiriö, mutta vastaukseksi saan vain huutoa. Tyttö käy juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle, mutta minä en saa tietää hoidosta mitään, kun tyttö täytti juuri 18 vuotta... myönsi siis itse että hän on aaanut anoreksia -diagnoosin, mutta sen tarkemmin ei suostu kertomaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko oireet itse ennen virallista diagnoosia?
Tavallaan. Aina on kuulemma syönyt jossain muualla tai ei ole nälkä. Joskus käymme ihan kamalaa tappelua syömisestä, kun tyttö ei suostu edes maistamaan laittamaani ruokaa...Olen monta kertaa kysynyt, onko hänellä syömishäiriö, mutta vastaukseksi saan vain huutoa. Tyttö käy juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle, mutta minä en saa tietää hoidosta mitään, kun tyttö täytti juuri 18 vuotta... myönsi siis itse että hän on aaanut anoreksia -diagnoosin, mutta sen tarkemmin ei suostu kertomaan. Ap
Toi on kyllä hankalaa, täysikäisenä anoreksia ja nälkiintyminen eivät ole syitä päästä pakkohoitoon. Ja avuntarvitsijoita on paljon. Haluaako tyttö parantua?
Luulisin , että löytyy vertaistukihenkilöitä, tarkoitan muita lasten/nuorten äitejä , joiden lapsilla on anoreksia. Näitä anoreksia sairastavia nuoria on valtavasti, olen lukenut. Onko esim facebookissa joku ryhmä, kokeile. Kysy myös sairaalasta tietävätkö he. Taatusti löytyy.
Tämän nuoren mieli on aivan hukassa, ei tee sitä tahallaan, eikä voi itselleen mitään. Hän tarvitsee nyt ymmärrystä, rakkautta ja hoitoa. Tuomitseminen vain pahentaa tilannetta.
Kirjallisuutta kokemuksista löytyy paljon , kokeile vaikka netin kautta etsiä.
Hevosavusteinen lyhytterapia voi auttaa. Suosittelen.
https://areena.yle.fi/1-50591762
tämä on elokuvan joka kannattaisi tytön katsoa. Anoreksia kroonistuu puolella...
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/anoreksia-tappaa-enemman-kuin-muut-…
Hae kaikki mahdollinen tieto ja apu lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko oireet itse ennen virallista diagnoosia?
Tavallaan. Aina on kuulemma syönyt jossain muualla tai ei ole nälkä. Joskus käymme ihan kamalaa tappelua syömisestä, kun tyttö ei suostu edes maistamaan laittamaani ruokaa...Olen monta kertaa kysynyt, onko hänellä syömishäiriö, mutta vastaukseksi saan vain huutoa. Tyttö käy juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle, mutta minä en saa tietää hoidosta mitään, kun tyttö täytti juuri 18 vuotta... myönsi siis itse että hän on aaanut anoreksia -diagnoosin, mutta sen tarkemmin ei suostu kertomaan. Ap
Toi on kyllä hankalaa, täysikäisenä anoreksia ja nälkiintyminen eivät ole syitä päästä pakkohoitoon. Ja avuntarvitsijoita on paljon. Haluaako tyttö parantua?
Rehellisesti sanottuna en tiedä... Jos yritän kysyä mitään syömishäiriöön liittyen, tyttö vain huutaa. Olen aivan huolesta sekaisin. :( ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko oireet itse ennen virallista diagnoosia?
Tavallaan. Aina on kuulemma syönyt jossain muualla tai ei ole nälkä. Joskus käymme ihan kamalaa tappelua syömisestä, kun tyttö ei suostu edes maistamaan laittamaani ruokaa...Olen monta kertaa kysynyt, onko hänellä syömishäiriö, mutta vastaukseksi saan vain huutoa. Tyttö käy juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle, mutta minä en saa tietää hoidosta mitään, kun tyttö täytti juuri 18 vuotta... myönsi siis itse että hän on aaanut anoreksia -diagnoosin, mutta sen tarkemmin ei suostu kertomaan. Ap
Toi on kyllä hankalaa, täysikäisenä anoreksia ja nälkiintyminen eivät ole syitä päästä pakkohoitoon. Ja avuntarvitsijoita on paljon. Haluaako tyttö parantua?
Rehellisesti sanottuna en tiedä... Jos yritän kysyä mitään syömishäiriöön liittyen, tyttö vain huutaa. Olen aivan huolesta sekaisin. :( ap
Tyttäresi tulee kuolemaan. Totuttele ajatukseen.
Anoreksiasta on täysin mahdollista parantua.
Hyvä, että diagnosoitiin. Se on ensimmäinen askel kohti parantumista.
Itsellesi saat tukea esim. FinFamin kautta. Tarvitset sitä ehdottomasti. Omasta kokemuksestani, tosin eri sairaus, tiedän että psykiatriset sairaanhoitajat ovat tosi innokkaita järjestämään perhetapaamisia. Mitä jos siis ehdottaisit tytölle, että joku kerta menisitte yhdessä? Tästä täytyy tietysti sopia hoitajan kanssa etukäteen, ja sillä käynnillä ei tarvitse käsitellä sellaisia asioita mistä tyttö haluaa puhua luottamuksellisesti.
Millaista ruokaa teet kotona? Anoreksia ei parane voin ja kerman tyrkyttämisellä. Ja muista, että anorektikko osaa olla todella ovela feikatessaan syömistä tai painonnousua.
Onko perheessä muita mielenterveysongelmia? Terapia auttaisi varmaan sinuakin käsittelemään tätä kriisiä, tyttöä et voi parantaa mutta hänen toipumistaan voit tukea. Ota yhteyttä potilasjärjestöihin, lue kaikki kirjallisuus aiheesta jne.
Ja muista että tyttäresi on aikuinen ja vastuussa itsestään, sinä et pysty valitsemaan elämää hänen puolestaan. Jos hän haluaa kuolla nälkään/ anoreksian aiheuttamiin komplikaatioihin, se on tyttäresi valinta, ei sinun vastuullasi.
Vierailija kirjoitti:
Itsellesi saat tukea esim. FinFamin kautta. Tarvitset sitä ehdottomasti. Omasta kokemuksestani, tosin eri sairaus, tiedän että psykiatriset sairaanhoitajat ovat tosi innokkaita järjestämään perhetapaamisia. Mitä jos siis ehdottaisit tytölle, että joku kerta menisitte yhdessä? Tästä täytyy tietysti sopia hoitajan kanssa etukäteen, ja sillä käynnillä ei tarvitse käsitellä sellaisia asioita mistä tyttö haluaa puhua luottamuksellisesti.
Millaista ruokaa teet kotona? Anoreksia ei parane voin ja kerman tyrkyttämisellä. Ja muista, että anorektikko osaa olla todella ovela feikatessaan syömistä tai painonnousua.
Toi kuulostaa kyllä hyvältä idealta, vaikka tyttö tuskin suostuu... Teen ihan tavallista kotiruokaa, nyt olisi tarjolla jauhelihakastiketta ja perunaa. Tyttö tuli juuri koulusta ja meni suoraan omaan huoneeseensa. Saa nähdä saanko hänet tänään edes maistamaan ruokaa... miten voin äitinä vain katsoa vierestä kun oma lapsi kuihtuu pois? :(
Haluaako tytär joskus itse lapsia? Kannattaa kertoa esimerkkejä, kuinka anorektikot jäävät ilman lapsia. Näitä löytyy julkkiksista mm. Ally McBeal-näyttelijä, eräs SDP:n poliitikko, moni urheilija jne. Käytännön esimerkkien kautta asia voi avautua.
Munasolujen pakastusta kannattaa miettiä jo nyt, eikä sitten kun anoreksia on jo tehnyt paljon tuhoa.
Eikö hoidosta puhuttu mitään? Jos lapsi ei syö kotona, sairaala on ainoa vaihtoehto.