Onko kellään muulla lapsi, joka ei syö mitään, jos ruoat koskee toisiinsa?

Joo, nykyään 22. ADD-dg:n sai 16-vuotiaana.

Täydellisyyden tavoittelija.

Vierailija kirjoitti:

Joo, nykyään 22. ADD-dg:n sai 16-vuotiaana.

Minkä vuoksi dg tuli noin myöhään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nykyään 22. ADD-dg:n sai 16-vuotiaana.

Minkä vuoksi dg tuli noin myöhään?

Ap

Ei kukaan epäillyt kuin jääräpäiseksi temperamentiksi. Yläasteella huomattiin koulunkäynnin vaikeus, siihen saakka kaikki meni hyvin neuvolan, terveydenhuollon ja peruskoulun mielestä. Nyt aikuisena edelleen vain opinnot tökkivät. Ravitsemustilassa on puutteita joita korjataan purkeista, sihtikurkku on edelleen.

Kyllä tuo nepsylle kuulostaa.

Minä olin sellainen lapsi itse.

En pystynyt syömään kun ällötti että ruoat koski toisiaan. Halusin maistaa eri ruoka-aineet erikseen. 

Nykyään ei ole enää ihan samanlaista ongelmaa vaikka huomaan että en "sotke" ruoka-aineksia keskenään jos itse laitan ne lautaselle, mutta jos ovat jo keskenään sekaisin niin ei haittaa. 

Ennen en syönyt kastikkeita juuri siksi että se sotki ruokaa mutta sekin on jo vähän muuttunut nyt aikuisena vaikka en nyt mikään kastikkeen syöjä olekaan.

Itselläni. Sain add diagnoosin myös myöhemmin kuin lapsena. Syynä oli se, että lukemattakin pärjäsin ja koululaitos suosi aikanaan hiljaisia ja kilttejä tyttöjä, jolloin ongelmat ilmeni vasta, kun asioita lukematon ei enää sillä tiedolla pärjännyt ja olisi pitänyt päntätä (vastasin, koska aiemnalta kysyit, että miksi vasta 16 vuotiaana).

Edelleen olen huono syömään. Ruokailu on lähinnä velvollisuus ja mielestäni kauhean tylsää. En enää erottele ruokaani, mutta olen tarkka, mitä syön ja lotä raaka-aineita saa olla sekoitettu keskenään. Aikuisena asian kanssa kykenee elämään, koska itse valitsee ja valmistaa, mutta puolison tehdessä meillä ruuat niin hän on oppinut kysymään sekä myös varmaan tunnistamaan aineet, mitä ei voi sotkea. Toisaalta, olen todennut neuroillakin olevan kaikenlaisia dieettejä, joiden mukaan jotain ei saa syödä ja sitten taas voivat syödä niin siihen verrattuna tämä ei ole normaalista poikkeavaa. Paino-ongelmia ei ole.

Kannattaa perehtyä nepsy - adhd -juttuihin, aistiyliherkkyyksiin ym. Lapsilla on ihan luonnostaan epäluulo kaikkea kohtaan, myös ruokaa, ja joskus se vaan voi mennä yli ilman, että olisi tarvetta millekään diagnoosille. Joillakin lapsilla se on vain "vaihe", toisilla taas liittyy johonkin nepsy -juttuun. Näistä voi oppia pois, mutta ei pakolla.

Esimerkiksi joku ei halua että ruuat koskettavat toisiaan, joku ei halua syödä mitään punaista (mansikkaa, paprikaa...), joku on sihtikurkku eikä siedä mitään kokkareista esim. perunamuusissa (sen kuuluu olla sileää) tai jugurtissa (syö mieluummin pelkkää banaanijugurttia).

Tyttärelläni (9v) on add ja hänen ruuat pitää erotella. Hänellä on ollut pienestä pitäen huono ruokahalu ja herkkä oksennusrefleksi. Ravitsemusterapeutin mukaan hänellä on jossain kohtaa nielua herkkyysalue ja joidenkin ruokien koostumus, tai maku ärsyttää voimakkaasti siinä kohdin. Erottelun ansiosta ei tule ikäviä yllätyksiä.

Näin joskus ravintolassa isän, joka otti lapsensa ruuat tämän lautaselta ja asetteli ne erilleen valkoiselle lautaselle kolmeen riviin. Katselin touhua sivusilmällä ja ihmettelin miten älytöntä passaamista. No, muutaman vuoden päästä tein itse samaa, sillä se oli saada lapsi syömään.

Aspergerille tai muulle autismin kirjolle tyypillistä.

Mun vanhemmilla. Olen muuten normaali, mutta hyi hele jos ruoka-aineet koskee toisiinsa. Pahinta on jos lämmin ja kylmä ruoka koskee toisiinsa. Siis salaatti ja kastike tai salaatti ja muusi esim.

Miten päiväkodissa on näihin suhtauduttu? Kun eihän tuo kotona ole isokaan vaiva laittaa ruoat erikseen ja valmistaa vaikka lihapullakastike niin, että ensin lihapullat, joista osa lapselle erikseen ja lopuksi kastike, jota pelkkää lapselle erikseen jne ja tarjota puuro ja hillo eri lautasilta. Mutta päiväkotiin meno on vähän kysymysmerkki. Lapsi täyttää juuri kolme. Ja ei tosiaan syö mitään, jos ruoat ei ole erikseen. Valitsee nälän silloin, ja tästä seuraa että tulee aliravitsemusta ja paino menee liian alhaiseksi, siksi olen tosiaan laittanut kaiken hänelle sitten. Ap

Eipä tuossa mitään ihmeellistä ap ole. Menee ajallaan ohi. Hän on vielä niin pieni.

Jostainhan hän on sen idean saanut.

Ihan selvä alkava WEF-syndrooma... Joko on alkanut laihtumaan ja juttelemaan jostakin Olavista ?

Myös leivontaharrastukseen liittyvä jauhomania voi ilmetä...

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuossa mitään ihmeellistä ap ole. Menee ajallaan ohi. Hän on vielä niin pieni.

ei tuo ole normaalia minkään ikäiselle. ei siitä kunnon kansalaista tule ikinä. joku erityisherkkä sossun elätti, joka asuu vuokrakämpässä kissan kanssa

Joku ADHAn tapainen diagnoosi annettiin pojalle, joka on juuri tällainen.Auta armias jos kaataa vaikkapa kastiketta lihapullien päälle. 

Ei ole, mutta kuulostaa hauskalta. Tuohan on helppo ratkaista käyttämällä sellaista lautasta, jossa on monta lokeroa ja laittaa eri ruoat eri lokeroihin. Päiväkotiin mukaan sellainen, jos siellä ei ole. 

Tuo vaihe oli pojalla yhdessä vaiheessa. Onneksi se meni ohi. Huomautin kerran, että se ketsuppi, jota hän laittaa kaikkiin annoksiin, koskettaa myös sitä ruokaa ja kaikki mitä siinä lautasella on, sekoittuu vatsassa joka tapauksessa. Pojalla meni jonkun aikaa pohtiessa. Siihen loppui se ruuan kanssa pelleily ja narina.

8 v:llä pitää olla kaikki erikseen jos on sellaista ruokaa, mitä ei muutenkaan mielellään syö (eli melkein mitä vain). Mutta voisilmä nyt saa sentään olla puuron päällä eikä eri lautasella :D En epäile, että on muuta kuin nirso.