Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teidän mielestä onnittelut/toivottelut ehdollisia?
11.02.2023 |
Jossain vaiheessa aloin huomata olevani muutamassa ihmissuhteessa aina aloitteellinen ja aktiivisempi.
Meidän perheellämme on ollut hirveän raskasta (ja se tiedetään kyllä) pari vuotta ja voimavarani ehtyivät. Oli päästettävä irti aktiivisesta roolistani ja huomasinkin jääväni aika yksin.
Tein testin; en ensimmäisenä toivota jouluja ym. vaan katson, toivottaako muut. Eivät toivottaneet. Edes lapseni kummi lapselleni. Edes syntymäpäivätoivotuksia ei tullut. Itse olin aina toivottanut heidän takiaan, en siksi että minullekin sitten toivotettaisiin.
Luonnollisesti tosi pettynyt olo. Muilla tavoin nämä ovat ilmaisseet haluavansa olla tekemisissä, joten pohdin että ehdollisiako nuo toivotukset heille sitten on. Lapseni kummiin eniten petyin, hän ei edes lapselle ole toivottanut jouluja ym. Mitä tästä pitäisi ajatella ja mitä tehdä?
Moni varmasti tulee haukkumaan, että olisin itse ollut surkea ystävä, mutta siitä ei ole kyllä kyse. Olen aina kuunnellut ja tukenut kaikkia heistä, tehnyt toiselle ruokaa kissan kuollessa, pitänyt kutsuja, muistanut merkkipäivät jne.jne. Enkä todellakaan ole itse vienyt liikaa tilaa. Nyt mietin miksi pitäisin ihmissuhteita, joissa minulla ei ilmeisesti ole niin väliä.
Mitä te tekisitte minun asemassani? Laitan myös asiasta kyselyn ja toivoisin rehellisiä vastauksia. Vaatii vähän itsetutkiskelua vastaajilta, mutta kiitos jo etukäteen.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt samanlaisen havainnon. Nykyään muistan vain heitä jotka muistavat myös minua ja heitäkin muistan samalla tavoin kuin he minua. Yksipuoliseen muiden muistamiseen en enää anna itsestäni mitään.
Kieltämättä alkoi kyrpiä, kun vuodesta toiseen vain minä onnittelen ja otan osaa muiden elämänkulkuihin. Lopetin pari vuotta sitten, yksi toivotti nyt hyvät joulut ja syntymäpäivät.
En ole koskaan oma-aloitteisesti toivottanut esim. jouluja, enkä välitä muiden toivotuksista. Syntymäpäivinä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt samanlaisen havainnon. Nykyään muistan vain heitä jotka muistavat myös minua ja heitäkin muistan samalla tavoin kuin he minua. Yksipuoliseen muiden muistamiseen en enää anna itsestäni mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oma-aloitteisesti toivottanut esim. jouluja, enkä välitä muiden toivotuksista. Syntymäpäivinä kyllä.
Kiitos rehellisestä vastauksesta. Saako kysyä mistä johtuu? Olisi kiva yrittää ymmärtää tällaista erilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt samanlaisen havainnon. Nykyään muistan vain heitä jotka muistavat myös minua ja heitäkin muistan samalla tavoin kuin he minua. Yksipuoliseen muiden muistamiseen en enää anna itsestäni mitään.
Kiitos vastauksesta. Oma terapia kirvoitti mut ajattelemaan miksi siedän vuodesta toiseen kaikenlaista. Mietin olisiko nyt oma vuoroni olla terveesti itsekkäämpi ja toimia samoin kuin sinä; ei nähdä enää vaivaa välinpitämättömien ja/tai itsekkäiden tms. ihmisten eteen. Tavallaan rikon siinä omia periaatteita, koska aina olen toivotellut muiden takia, mutta nyt jotenkin tuntuu, että rajat ne mullakin on.
Vielä mietin tajuavatko nää ihmiset itse sitä, miten kaikki on aina ollut mun harteilla vai ovatko pitäneet niin itsestäänselvyytenä, että eivät edes ajattele tällaisia asioita minuun liittyen. Lisäksi mietin olisiko aikuismaisempaa ottaa asia puheeksi, mutta sekin olisi taas mun aloitteesta eikä mulla kerta kaikkiaan voimat riitä. Ehkä jätän jatkossakin toivottelematta ja katson heräävätkö he edes muutokseen vai eivät. En halua olla aina se epäitsekäs, aloitteellinen ja vastuullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oma-aloitteisesti toivottanut esim. jouluja, enkä välitä muiden toivotuksista. Syntymäpäivinä kyllä.
Kiitos rehellisestä vastauksesta. Saako kysyä mistä johtuu? Olisi kiva yrittää ymmärtää tällaista erilaisuutta.
No en vaan koe sitä mitenkään tärkeänä saada tai antaa jotain "hyvää joulua" -viestiä tai korttia. Syntymäpäivä on eri asia koska se on henkilökohtainen.
Heräsin elämässäni samanlaiseen huomioon ihmissuhteissani. Siitä opin vetämään rajat omalle jaksamiselleni ja olemaan tekemisissä vain sellaisten kanssa,joista koen saavani myös itse.
Tekee aina kipeää tajuta, miten paljon kannattelee turhiakin ihmissuhteita. Totuus on kuin märkä rätti naamalle.
Tärkeintä olisi antaa anteeksi kaikille ja antaa ajan hoitaa. Ihmiset oppivat kyllä muutokseesi ja osa herää ottamaan yhteyttä. Älä tee liian nopeita johtopäätöksiä liian lyhyessä ajassa, vaan ota rauhassa. Lapsesi kummi voi joku päivä tajuta, että ai hemmetti, se joulu meni ihan ohi kummilapsen kohdalla ja ehkä hän pahoittelee teille unohdustaan vuoden aikana tai muistaa runsaammin synttäreillä.
Usein aktiivisilla, kaikkea kannattavilla ihmisillä voi myös olla vähän määräileväkin asenne ympäristöönsä kuin kuuntelisivat, mitä muut toivoisivat. Ehkäpä lapsesi kummilla on ollut paljon kivempi idea lapsesi suhteen, mutta ei ole ehdottanut mitään sinun hallitessasi joulun muistamisen protokollaa hänenkin puolestaan. Se on nyt sinun oppimisesi paikka tutustua ihmisiin,jotka olet opettanut olemaan riippuvaisia sinun aktiivisuudestasi. Ainakin minulle kaikki uusi, mitä muilta alkoi tulemaan, olli suorastaan ihania juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärrä tällaista toivottelua. Joulukortit laitan, koska olen keski-ikäinen, ja on kuulunut aina elämääni, mutta muuten en toivottele ihmisille mitään. Lahjat alaikäisille kummilapsille menee synttäreinä ja jouluna, vanhemmille kummilapsille laitan sitten tekstareita synttäreinä. Aikuisille saatan Facebookissa onnitella jos huomaan. En mieti, kuka on toivottanut minulle mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä; yksi mitä mietin on some. Tuntuu, että somen aikana viestitse tai puhelimitse onnittelut on jääneet, kaikki hoidetaan nykyään somessa. En käytä itse enää somea, joten humpsahdinko auttamatta ulkopuolelle? Vai onko tämä ongelma ollut "läsnä" jo alkujaankin... Kun käytin somea, laitoin silti henkkoht viestit kaikille lähimmille suoraan.
Ap
Minäkään en ole somessa ja luultavasti moni toivottelee jouluja yms. siellä kaikille yhdellä kertaa. Mutta kyllä mulla vielä whatsapp on sekä myös posti kulkee: kortteja lähettelen niille jotka yleensä lähettävät mulle tai joiden tiedän pitävän erityisen paljon korteista.
Tärkeimmille henkilöille tulee lähetettyä onnittelut. Muakin kyllä sattuu johonkin sydämeen, jos lapseni syntymäpäivän unohtaa ne kaikista lähimmäiset. Joskus käynyt niin että on pidetty syntymäpäivät ennen oikeaa synttäripäivää ja tietenkin on onniteltu ja jjuhlittu sitten jo etukäteen ja sitten varsinaisena päivänä kukaan ei enää laita onnitteluja. Ehkä sitten kun ne on tavallaan jo annettu.. Kuka tietää mitä ihmisten päässä liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä en onnittelisi muita niin en saisi koskaan mitään viestejä keneltäkään. Aiemmin tuli pari viestiä koko vuonna jos vaan jäin itse odottamaan yhteydenottoa. Tuntuuhan se ikävältä että muistamiseen tarvitsee aina sen oman viestin ensin.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin elämässäni samanlaiseen huomioon ihmissuhteissani. Siitä opin vetämään rajat omalle jaksamiselleni ja olemaan tekemisissä vain sellaisten kanssa,joista koen saavani myös itse.
Tekee aina kipeää tajuta, miten paljon kannattelee turhiakin ihmissuhteita. Totuus on kuin märkä rätti naamalle.
Tärkeintä olisi antaa anteeksi kaikille ja antaa ajan hoitaa. Ihmiset oppivat kyllä muutokseesi ja osa herää ottamaan yhteyttä. Älä tee liian nopeita johtopäätöksiä liian lyhyessä ajassa, vaan ota rauhassa. Lapsesi kummi voi joku päivä tajuta, että ai hemmetti, se joulu meni ihan ohi kummilapsen kohdalla ja ehkä hän pahoittelee teille unohdustaan vuoden aikana tai muistaa runsaammin synttäreillä.
Usein aktiivisilla, kaikkea kannattavilla ihmisillä voi myös olla vähän määräileväkin asenne ympäristöönsä kuin kuuntelisivat, mitä muut toivoisivat. Ehkäpä lapsesi kummilla on ollut paljon kivempi idea lapsesi suhteen, mutta ei ole ehdottanut mitään sinun hallitessasi joulun muistamisen protokollaa hänenkin puolestaan. Se on nyt sinun oppimisesi paikka tutustua ihmisiin,jotka olet opettanut olemaan riippuvaisia sinun aktiivisuudestasi. Ainakin minulle kaikki uusi, mitä muilta alkoi tulemaan, olli suorastaan ihania juttuja.
Kiitos vastauksesta. Hyvää pohdintaa. Sen verran pakko silti todeta, että en ole ikinä ollut määräilevä enkä muutenkaan dominoiva. Pikemminkin päinvastoin. Aktiivinen voi olla määräilemättäkin. Olen ollut kyselevä ja kuunteleva ja tilaa antava. Itse ajattelen, että ehkä se onkin juuri ollut ongelma, että en ole koskaan pyytänyt mitään, ollut terveesti itsekäs. Sitten minua on ollut kenties helppo kohdellakin itsestäänselvyytenä. Mutta olet oikeassa, kipeää silti tekee huomata tällaisia asioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä tällaista toivottelua. Joulukortit laitan, koska olen keski-ikäinen, ja on kuulunut aina elämääni, mutta muuten en toivottele ihmisille mitään. Lahjat alaikäisille kummilapsille menee synttäreinä ja jouluna, vanhemmille kummilapsille laitan sitten tekstareita synttäreinä. Aikuisille saatan Facebookissa onnitella jos huomaan. En mieti, kuka on toivottanut minulle mitäkin.
Kirjoitinkin tuossa, että omassa terapiassa käydään ihmissuhteita läpi. Siitä alkanut analysointi jne.
Sinä vaikutatkin juuri sellaiselta, joka myös tekee aina muiden takia ja mielestäni se on ihailtavaa. Toivottavasti myös muut tekevät sinun takiasi.
Juuri olen kamppailut miettiessäni katkaisenko muutaman yksipuolistuneen kaverisuhteen ja sitä käsitellessäni löysin tällaisen: "Anna poissaolosi lahja niille, jotka eivät välitä sinun läsnäolostasi". Tuosta sain voimaa ja ajattelen että se sopii tähänkin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Juuri olen kamppailut miettiessäni katkaisenko muutaman yksipuolistuneen kaverisuhteen ja sitä käsitellessäni löysin tällaisen: "Anna poissaolosi lahja niille, jotka eivät välitä sinun läsnäolostasi". Tuosta sain voimaa ja ajattelen että se sopii tähänkin hyvin.
Kiitos tästä. Voimaa on vaikea kokea saavani, kun olen vasta herännyt kivuliaaseen todellisuuteen ja pelottaa miten yksin lopulta jään. Mutta toisaalta en halua vetää perässäni kivirekiäkään.
Ei ne mitenkään ehdollisia ja velvoittavia ole, mutta kohteliaisuussyistä toivotan niille, jotka toivottavast minulle. Olishan se nyt hiton tökeröä jos mummo toivottaa hyvää joulua ja vastaat siihen "...ei!" tai jotain :D mutta en pyri olemaan koskaan ensimmäinen tai hirveästi mitään jouluja toivottelemaan. Tai no joo, sähköpostit pyrin päättämään jotenkin "mukavaa viikkoa!" "hauskaa viikonloppua!"... mutta niissä tapauksissa kyllä pyrinkin siihen ettei enää vastailtaisi kuin korkeintaan että "sitä samaa, heippa hei!" Ja siis perheenjäsenten synttärit muistan, tykkään onnitella ja juhlia niitä. Muiden synttäreitä en huomioi tai muista jos itse eivät. Jotkut onnittelee minua, jotkut ei. En pidä kirjaa.
Olin ennen ahkera toivottelija, synttärit ja nimpparit. Samoin kaverit. Vain pieni piiri. Muutama vuosi sitten huomasin, että,yksi ikiaikainen ystävä ei minulle toivottele mitään. On kyllä elossa. Mietin nyt, että onko dementia vai vaiva muu. Seuraavat synttärit ja nimpparit saattaa jäädä toivottelematta.
Läheisten muistaminen on jonkinlaista yksinkertaista viestintäkanavan aukipitoa ja huomaavaisuutta. Mutta jos yhteyttä ko. ihmiseen ei tarvita / ei toivota, niin sitten kanava saa sulkeutua.
Alue: Aihe vapaa
Jatkan vielä; yksi mitä mietin on some. Tuntuu, että somen aikana viestitse tai puhelimitse onnittelut on jääneet, kaikki hoidetaan nykyään somessa. En käytä itse enää somea, joten humpsahdinko auttamatta ulkopuolelle? Vai onko tämä ongelma ollut "läsnä" jo alkujaankin... Kun käytin somea, laitoin silti henkkoht viestit kaikille lähimmille suoraan.
Ap