Miten jaksatte nepsylasten kiukuttelua tai muuta toistuvaa huonoa käytöstä, joka ei ole ikätasoista?
Virallisestihan sitä pitää vaan YMMÄRTÄÄ loputtomiin, mutta minulta alkaa mennä voimat. Meillä on vaikea kausi menossa esimurkun kanssa, ja koko ajan yrittää syyllistää minua kaikesta. Esim. jos hän on huonolla tuulella ja puhuttelen häntä, äksyilee että minun takiani meni nyt läksy/piirros/leikki pieleen. Kun muistutan käytöstavoista, marisee olevansa väsynyt. Aina, nyt ja kaikkialla. Väsymystä on tutkittu, liittyy oireyhtymäänsä, eli siinä mielessä kyllä ihan oikea syy mutta...
En ole saanut minkäänlaista toimivaa neuvoa näitä tilanteita varten, aina vaan täytyy olla sietämässä ja ymmärtämässä. Puhuisin asiat poikki mielelläni, mutta kun lapsi ei itse ole samanlainen, vaan sulkeutuu ja suuttuu entisestään (myös jälkikäteen yritettäessä). Koulussa sujuu hyvin ja tulee muiden kanssa juttuun, mutta kotona kaikki kaadetaan minun niskaani. Saattaa aloittaa aamun valittamalla siitä, että yskin kuuluvasti hetkeä aiemmin, minkäänlaista kykyä asettua toisen asemaan ei ole.
Kommentit (8)
En mitenkään. Minnehän ne aikuisena laitetaan? Esim. matemaattisesti lahjakas mutta väkivaltainen henkilö.
Aloin pitää kuria meidän nepsylapselle, jolloin huono käytös väheni ihmeesti. Tänäänkin nepsylapsi seisoi jäähyllä, ja palasi jäähypaikasta pois huomattavasti vähemmän uhmakkaana. Lähipiiri on kyllä ihmetellyt tätä kovasti, kun kaikkien olettamus on se, että nepsylasta ei voi kasvattaa ja että nepsydiagnoosi hankitaan juuri siksi, että ei tarvitse kasvattaa.
Nämä nepsyjutut on taas yksi tekosyy hyväksyä poikien ja miesten huono käytös. Aikaisemminhan se oli sotatraumat. 90-luvullakin syntyneiden miesten väkivaltaisuutta ja muuta huonoa käytöstä selitellään sillä, että isoisän isä oli joskus sodassa. Nyt sitten on keksitty uusi selitys: nepsyongelmat! Koskaan ei tule sellaista päivää, että pojilta ja miehiltä vaadittaisiin perushyvää käytöstä. AINA keksitään jokin tekosyy, miksi poikia ja miehiä pitäisi hyysätä ja ymmärtää loputtomasti.
Mikä on nepsyilyyn liittyvää ja mikä muuta temppuilua? On helppo kiukutella ja vängätä kun huomaa saavansa tahtonsa läpi. Erityislapsen etuoikeudet. Ei käy! Sama kuri perheessä kaikille lapsille. On laiskuutta vanhemmilta antaa periksi.
Millaisia nepsylapsista tulee aikuisina?
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nepsylapsista tulee aikuisina?
Nepsyaikuisia. Ja sen jälkeen nepsyvanhuksia.
Sisaruksena en jaksa. Äidille kiukuttelee juurikin kun tämä yrittää olla ymmärtäväinen, mutta isä tai minä kun sanotaan samalla mitalla takaisin niin hiljenee ja on yleensä ihan kiltisti loppupäivän.
Autismi siis 10 vuotta nuoremmalla veljelläni. En tiedä mitä sitten pienessä päässään ajattelee mutta ei sillä ole vaivoistaan huolimatta oikeutta muita terrorisoida koko elämänsä ajan.