Mikä on ollut teidän parisuhteen isoin kriisi ja miten pääsitte siitä yli?

Ylitsepääseminen vei oman aikansa, siinä auttoi kovasti minun henkilökohtainen kasvaminen aikuiseksi ja vastuun ottaminen omasta elämästäni. Samalla parisuhde tuli laitetuksi kuntoon ja moni asia muuttui. Vei kuitenkin aikaa sen pari vuotta joten mikään pikakriisi ei ollut kyseessä.

..olevansa yhdessä aivan totaalisen erilaisen ihmisen kanssa kuin itse. Ihastuneensa häneen hyvin nuorena (lue: ilman vertailukohtia tai arvostelukykyä, jolloin pystyi ihastumaan vaikka kaktukseen). Ja se että sitten löysi paljon sopivamman vaihtoehdon, joka kuitenkin hylkäsi.



Tältä pohjalta on ollut hyvin vaikeaa jatkaa eteenpäin. Vaan muitakaan vaihtoehtoja ei ole ollut kuin olla yksin tai kituuttaa suhteessa väärän ihmisen kanssa. Tämä kriisi on kroonistunut, eikä sitä kai voi enää kriisiksi kutsua.

Päästiin yli kun mies vihdoin myönsi ongelmansa ja oli valmis ottamaan apua vastaan. Sitä ennen rämmittiin suossa, josta ei näkynyt pääsyä pois. Tapahtuneesta on nyt vuosia ja olemme nyt hyvin onnellisia. Jalat on kuitenkin maassa ja tiedämme että uuden kriisin myötä masennus voi palata. Pidämme puheyhteyttä mahdollisimman hyvin yllä.

Mieheni on jäänyt kahdesti kiinni vakavasta valheesta. Räpiköin aikani itsesäälin syövereissä ja kidutin miestä vatvomalla asioita yhä uudelleen. Lopulta oli pakko joko antaa asioiden olla ja elää eteenpäin tai erota. Mielestäni valitsin oikein kun jätin asian taakseni (ja taisinpa samalla kasvaa itsekin ainakin vähän aikuisemmaksi).



Kuopuksen ylimaallisen vaikea vauva-aika venytti molempien jaksamisen äärimmilleen. Luultavasti ainakin osin sen seurauksena sairastuin itse keskivaikeaan-vaikeaan masennukseen. Yritimme synkimpänäkin hetkenä muistaa sen, mihin toisissamme ihastuimme ja muistaa, että tuo jokin on edelleen tallella, vaikka kaikki olikin yhtä suurta synkkää pimeyttä. Masennukseen sain lääkehoidon ja kävin terapiassa.

kolme lasta saatu ja mies jäänyt kiinni pettämisestä monta kertaa, valehtelu ja luottamuksen puute vaivaavat yhä. Liäski sairastuin vaikeaan masennukseen, johtuen väärästä miehestä ja raskaista vauva-ajoista. en ole vieläkään tervehtynyt, vaikka nuorinkin lapsi jo 5v. terpaiaan en ole päässyt, pelkkiä lääkkeitä rouhin.

Yli päästiin puhumalla, huutamalla, itkemällä ja raivoamalla, mutta myös korostetulla hellyydellä, toisen huomioon ottamisella, hyvien hetkien etsimisellä ja suurella, molemminpuolisella tahdonvoimalla. Pikkuhiljaa rakkaus voitti ja luottamus palasi.

Kyllä se pahin kriisi oli kun tieto miehen pettämisestä tuli päivänvaloon monen vuoden salailun jälkeen... tuosta ylipääseminen vaatii paljon työtä...luottamus palautuu pikkuhiljaa...