Ahdistaa

Minulla on ollut teini-iästä asti ihan samanlaista oloa. Lapsuudessani olin kiusattu ja kotona oli epävakaata narkki/alkoholistivanhempien kanssa. Muistan noin 10-vuotiaana kun aloin keksimään tekosyitä että saisin jäädä kotiin eikä tarvisi mennä kouluun kiusattavaksi, milloin keksin että päätä särki tai oli kuumetta, oksennustautia jne. Teini-iässä alkoi ahdistamaan sitten ihan kaikki, koulussa kyllä kävin mutta opiskeluun en pystynyt keskittymään ja sain todella huonoja numeroita eri aineista. Vapaa-ajalla en käynyt ikinä ulkona ja kesät olin lukittautuneena omaan huoneeseeni. Tätä jatkui vuosia kunnes 19-vuotiaana lopetin koulun käynnin kokonaan ja tein erohakemuksen kun ahdisti liikaa lähteä ovesta ulos. Vähän yli parikymppisenä pääsin töihin vuosien kotona istumisen ja ahdistumisen jälkeen, mutta sekin ilo loppui lyhyeen kun aloin saamaan ahdistus- ja paniikkikohtauksia ensin ennen ja jälkeen työpäivien ja lopulta keskellä työpäiviä. Jouduin sairaslomalle ja sairasloman jälkeen otin loparit. Nyt olen ollut kotona työttömänä yli vuoden, työkkäri laittoi minut kurssille mutta sielläkin alkoi ahdistamaan ja sain paniikkikohtauksia joten oli pakko lopettaa. Nyt kun en kursseille enää suostu, on pakko hakea töitä mutta sekin ahdistaa ihan helvetisti. Muutama kuukausi sitten kävin lääkärissä, josta sain masennuslääkkeet ja diapameja ahdistukseen mutta en koe masennuslääkkeiden auttaneen mitenkään. Diapamit kyllä rauhoittaa mukavasti mutta niitä käytän vain jos on aivan välttämätön pakko lähteä jonnekkin. Kävin myös yksityisellä terapeutilla muutaman kerran, mutta en koe että "hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään ja sitten puhalla ilma ulos suun kautta" auta ollenkaan tai vanhojen menneisyyden asioiden penkominen. Varsinkaan kun koko lysti maksaa 100 euroa per kerta enkä julkiselle pääse. Kyllä välillä käy pahin mielessä kun haluaisin elää kuin normaali ihminen ja käydä töissä mutta kun en helvetti pysty.