Odotan esikoistani eikä lähipiirissäni ole ketään kummiksi sopivaa

Olen 28-vuotias nainen. En tiedä suhtaudunko kummin valintaan liian vakavasti, mutta haluaisin hänen olevan joku, jolta lapsi voisi ottaa vanhempien ohella esimerkkiä siitä miten maailmassa pärjätä ja millaiseksi aikuiseksi kasvaa. Ongelmana on, että en keksi lähipiiristäni ketään, jonka toivoisin olevan esimerkkinä lapselleni.

Olen kärsinyt nuorempana yksinäisyydestä eikä läheisiä ystäviä ole vieläkään elämässäni kovin montaa. Eräästä ystävästäni ajattelin pitkään, että hänen anteeksipyytelemätön asenteensa ja kykynsä selvitä elämän kriiseistä ovat ihailtavia piirteitä, ja hän olikin pitkään lähes selvä valinta niin morsiusneidoksi kuin kummiksi. Nyt en tiedä haluanko lapseni kummiksi OF-tähteä, jonka sisältö ei rajoitu edes sinne kaikista viattomimpaan päähän. Ukkomiehen iskeminen ei sekään varsinaisesti pisteitä nostanut silmissäni, kun itseäni on aiemmassa suhteessa petetty. :(

Toinen ystäväni olisi muuten hyvä, mutta hän on erittäin kärkäs mielipiteiltään ja puolustaa kovaan ääneen mm. lasten oikeutta korjata sukupuolensa. En ole aiemmin pitänyt erilaisia poliittisia mielipiteitä ongelmana ystävyyden osalta, mutta raskaus on saanut miettimään että mikä vaikutus hänellä olisi jälkikasvuuni.

Loput ystävät makaavat kotona ja ovat syrjäytyneitä tai masennuksen kourissa sitä kohti valuvia. Työkaverit eivät ole niin läheisiä, että kehtaisin heistä ketään kysyä. Jos valitsen jomman kumman sisaruksistani, joudun valitsemaan kahden alkoholistin välillä.

Tarvitseeko lapsi oikeasti kummeja? Isänsä on kyllä kuvioissa ja hänen puoleltaan kummi olisi tiedossa, mutta suoraan sanottuna pelkään sukulaisten ja tuttujen supinaa, jos minä en valitse ketään.

En ole itsekään täydellinen, mutta yritän kovasti taata lapselleni parhaan mahdollisen kasvuympäristön ja panostaa omaan olemiseeni, jotta hänellä olisi hyvä tulevaisuus.