Lue keskustelun säännöt.
Eikö yhden lapsen äiti saa "valittaa"?
26.07.2010 |
Ärsyttää, että kun joku yhden lapsen äiti sanoo olevansa väsynyt tai, että lapsen kanssa on raskasta, niin aina on joku kaksosten äiti -tai monen lapsen äiti muuten vaan- sanomassa, että "ei tuo raskasta ole, tietäisitpä vaan..."
lapset on erilaisia ja voi olla niinkin, että jonkun yksi lapsi on hankalempi tapaus, kun jonkun kolmoset!
Myös äidit ovat erilaisia!
sitten on vielä niitä, joilla on tullut keskenmeno ja hän sitten sanoo, että "ole onnellinen, että sinulla ylipäänsä on lapsi!"
se tekee mielen todella surulliseksi, koska tottakai on pahoillaan toisen puolesta, eikä varmasti vaihtaisi lastaan mihinkään mistään hinnasta, mutta voi se raskasta olla!
Miksi pitää verrata?!!
Minä pahoitin tästä aikoinaan mieleni ja olen itse nyt monen lapsen äitinä yrittänyt välttää sanomasta mitään tuollaista.. Jokainen äiti on äiti, oli sitten 1 tai 10 lasta! Ja jokainen tuntee myös parhaiten oman lapsensa!
Älkää vähätelkö yhden lapsen äitejä!:)
Kommentit (24)
Menepä valittamaan niin kakkaa sataa niskaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskinpa kysessä on vähättely, vaan negatiivisten tunteiden pelko, ei niihin ihmiset osaa suhtautua.
En itsekään tunne oloa normaaliksi, kun joku alkaa kitisemään elämänsä rankkuutta tms, se on erittäin kökköä, ei voi mitään.
Yhden lapsen äiti ei saa valittaa, koska joillakin on hoidettavanaan kolme lasta.
Mutta kolmenkaan lapsen äiti ei saa valittaa, koska joillakin lapsia on viisi. Viiden äiti ei saa valittaa, koska joillakin on 10 lasta jne.
Itse asiassa kukaan suomalainen äiti ei saisi valittaa, koska Etiopiassa lapset näkevät nälkää. Ja mitäpä sitä etiopialaiset valittamaan, koska Haitilla koko perhe kuolee maanjäristyksessä jne jne.
mulla oli vaativa vauva esikoisena ja olin ihan poikki. Kakkonen olikin toista maata ja mulla on ollut kahden kanssa kaikin puolin helpompaa. Varsinkin kun mun vaativasta vauvasta tuli ihana ja helppo lapsi.
Kolmatta odotellessa ja jännittäen millainen tulossa.
Minulla meni niin, ekan kanssa oli raskainta, kolmannen kanssa helpointa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kanssa paljon hankalampaa ykden lapsen kanssa kuin kahden. Yhden lapsen äitinä kaikki on uutta. Ja sinä itse koet kaiken, se on _sinun_ elämääsi. Ei kukaan muu saisi arvostella, onko siinä jotain valittamista vai ei. Itse sen tiedät.
jos valitat 4 lapsen äidille, niin voi olla aika hiljasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos valitat 4 lapsen äidille, niin voi olla aika hiljasta..
tehtyä lasta!! Meillä oli aikoinaan ongelmia raskautumisessa ja kerroimme siitä läheisillemme, jotka kovasti iloitsivat vauva-uutisesta ja elivät mukana raskausajan. Mutta kun kovasti odotettu ja rakastettu vauva oli 3kk vanha ja itkenyt 2 viikkoisesta joka ilta klo 17-23 oli olo melko väsy ja toivoton. Mutta enhän minä saanut valittaa, että väsyttää ja ahdistaa, kun sitä lasta niiiiiin paljon toivottiin ja tehtiin!!
Nyt olen oppinut pitämään suuni kiinni, jos tiedän paikalla olevan superäitejä ja viisaampia. Onneksi lähipiiristä löytyy pari sielunkumppania näissä asioissa, joiden kanssa voi purkaa oloa ja valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ainakin toisen synnyttyä helpotti. Eka lapsemme ollut paljon vaativampi muutoinkin (nukkumiset, syömiset yms.) eikä ihan heti toista uskallettu yrittääkään.
mut mä valitan vaan harvoille ja valituille. ja joo, luulisin et 4 lapsen äiti ei jaksais kuunnella 1 lapsen äidin valitusta, ellei sitten todella ois aiheellista, (tai ellei kyseessä olisi erittäin hyvä ystävä)
t.1 lapsen harvoin-valittava äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden lapsen äiti ei saa valittaa, koska joillakin on hoidettavanaan kolme lasta.
Mutta kolmenkaan lapsen äiti ei saa valittaa, koska joillakin lapsia on viisi. Viiden äiti ei saa valittaa, koska joillakin on 10 lasta jne.
Itse asiassa kukaan suomalainen äiti ei saisi valittaa, koska Etiopiassa lapset näkevät nälkää. Ja mitäpä sitä etiopialaiset valittamaan, koska Haitilla koko perhe kuolee maanjäristyksessä jne jne.
aina on jollain vieläkin rankempaa.
Mutta tuskinpa kukaan muu (ainakaan jos ei itse ole juuri pilkulleen samassa tilanteessa) jaksaa minkaanlaista valitusta pitkaan kuunnella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useampi lapsi, mutta muistan vieläkin hyvin ajan, kun esikoinen oli vauva. Kyllä minä ainakin välillä valitin. Olin aika kipeä, oli rintatulehduksia, vauva oli melko vaativa, yöt resuisia. Ja eka lapsella ei ole muuta seuraa kotona kuin vanhempansa, ja usein enimmäkseen seurana on äiti. Jos siis isä on töissä. Nyt useamman lapsen kanssa on ehkä toisenlaiset asiat, mistä sitä valittaa (mm. siivouksen tolkuton määrä). Tiedän myös 1-lapsisia perheitä, jossa vauva on ollut todella vaativa. Paljon vaativampi kuin oma esikoisemme. Että en ihmettele yhtään, jos väsyttää. Valittaminen on ainakin itellä usein semmoista 'tuulettamista', ja kun saa asiat valitettua, niin sitten taas yrittää jaksaa sitä arkea maailman rakkaimpien lastensa kanssa.
ja ainakin itse teen niin, jos on vaikea kausi menossa. Yleensä itsellä valituksen aihe on se, että mun pitäisi koko ajan antaa huomiota ja vain leikkiä ja leikkiä tuon tytön (5v) kanssa..se on todella raskasta ollut itselleni. Itseasiassa monet useamman lapsen vanhemmat ovat mulle alkaneet puhumaan kuinka he eivät jaksaisi yhden lapsen kanssa millään, että säälivät mua. Tämä siksi, kun on useampi lapsi niin niistä on seuraa toisilleen ja ei itse tarvitse esim. leikkiä.
Jokaisella on mielestäni oikeus valittaa. Ihmiset kun ovat erilaisia ja jokainen jaksaa erilailla asioita :)
Toki sitä miettii, kenelle mitäkin valittaa. Kyllähän jokainen tietää, että vaikeudet on suhteellisia ja monella on vielä paljon vaikeampaa. Sitten minusta on eri asia ihmiset, jotka valittaa aina ja joka asiasta ja ovat negatiivisia, kuin ne, jotka silti näkevät asioiden valoisamman puolen vaikka välillä sanovatkin, että nyt tästä ei kyllä tule yhtään mitään.
jatkuvaa kitinää ja narinaa ei jaksa kuunnella aikuiseltakaan. Olihan se ensimmäisen kanssa tosi rankkaa ja väsyttävää ja muutenkin ihan kamalaa, myönnetään. Nyt näitä on neljä ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että tällä kokemuksella yhden lapsen kanssa on sata kertaa helpompaa (vaikkei tämä ole läheskään niin kamalaa...) Vaan eipä ollut tätä kokemusta silloin, kun oli se yksi lapsi...
Mutta jos nyt annetaan lupa sille yhden äidille valittaa mulle väsymystään, niin eikös munkin pitäisi saada valittaa samaa ilman, että joku älypää toteaa, että itsepä olet niitä noin monta tehnyt, mitäs teit.
Mutta jos nyt annetaan lupa sille yhden äidille valittaa mulle väsymystään, niin eikös munkin pitäisi saada valittaa samaa ilman, että joku älypää toteaa, että itsepä olet niitä noin monta tehnyt, mitäs teit.
Jos yhden lapsen äiti valittaa niin hänelle sanotaan joko:
1. et sä ymmärrä mistään mitään kun sulla on vain yksi lapsi
tai
2. hankkisit toisen lapsen koska niistä olisi toisilleen seuraa, meillä oli vaikeinta kun lapsia oli vain yksi
Jos kolmen -> lapsen äiti valittaa niin sanotaan: No pakkoko niitä lapsia oli tehdä liuta. Itse hankit ne niin voi voi vaan nyt kärsit. Olisi ehkä pitänyt miettiä sitä omaa jaksamista etukäteen.
Vain ja ainoastaan kahden lapsen äideillä on oikeus valittaa elämän raskautta (joskin heihinkin voi käyttää argumenttia "olisko pitänyt vaan jättää se lapsiluku yhteen jos noin vaikeeta on"). Ja valitusoikeushan on vain niillä äideillä joiden lapsilla on 2,5 vuoden ikäero lapsien välillä. Ei liian iso eikä liian pieni.
valittaa en viitsi enkä uskalla. Siihen on kaksi syytä: en viitsi kertoa mitään raskasta kokemusta, jos en tasan tarkkaan tiedä toisen elämäntilanteesta. Toiseksi oikeesti yhden lapsen äitien valitukset menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. He valittavat turhasta, EIVÄT OIKEASTI TIEDÄ mitä on olla väsynyt. Toiseksi jos valittaisin vähäähään saisin vastaukseksi:Mitä oot tehny noin monta lasta!
Hurjan moni yhden lapsen äiti on aivan kauhuissaan, kun lapsi ei yhtenä päivänä nuku päiväunia "oikeaan aikaan" ja kiukkuaa sitä. Äitiparalla on niin vaikeaa että. Ja osaa sitä myös valittaa.
Moni yhden lapsen äiti ei oikeasti ole lastaan aikuisempi.