Miksi en kiinnosta ikinä kenestäkään?

Sama vika kuin 95% muistakin naisista. Kaikkien standardit on hollywood komistuksissa.

Sinussa.

Ketä se vika kuka hän?

Ehkä sinulla on estrogeenin kanssa ongelmia. Kannattaa käydä gynellä.

Onko sinulla edes ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?

Ap

Trollauksen lopettaminen.

Täällä taas ongelmana se, että kiinnostun kyllä, mutta..noh. Olisihan se piristävää, jos kiinnostusta olisi myös vastapuolelta, eikä jäisi yksipuoliseksi. He taasen, jotka yleensä lähestyvät kaupungilla eivät herätä kiinnostustani millään tasolla. Rakastun harvoin ja on sääli ettei rakastumisista kehity pysyvämpää suhdetta. 

Siinä ettet osaa kirjoittaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?

Ap

Joku tuollainen taas, ilmoittakaan yp:lle ja käskekää blokkaamaan, minä tein sen jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?

Ap

Joku tuollainen taas, ilmoittakaan yp:lle ja käskekää blokkaamaan, minä tein sen jo.

Tämä. Tein sen myös sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla on estrogeenin kanssa ongelmia. Kannattaa käydä gynellä.

Sairastan pcossää, eli hormoneissa on kyllä vikaa.

Ap

Masentaa tämä yksinäisyys. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Tilanne on laaja, mutta lyhykäisyydessään:

Meillä oli alusta asti upea suhde. Ensimmäinen suhde jossa ei tarvinnut kyseenalaistaa mitään ja mulle tuli kaikki toivomani kuin tarjottimella. Tuo mies oli hyvällä tavalla jotain aivan muuta kuin kukaan muu.

Koronan aikana tavattiin siis ja suhde muutenkin sitten oli erilaista sen myötä. Paljon yhdessäoloa ja muutenkin omia haasteitaan. Ensimmäinen vuosi oli silti ihanaa kaikin puolin. Toinen vuosi sen sijaan on ollut elävä helvetti tunnepuolella. Yhtäkkiä eräänä päivänä mieheni ilmaisi ettei hänen oo hyvä olla ja suhde tuntuu siltä ettei ole enää mihin tarttua. Tätä puitiin hetken aikaa, mutta emme päätyneet eroon. Jokin aikaa myöhemmin mies alkoi ottaa töistä vapaata enemmän ja yhtenä aamuna murtui kyyneliin sanoen, ettei hänellä ole kaikki hyvin. Tajusin että hän on masentunut, tai muutoin pahasti uuvuksissa henkisesti. Kehotin häntä hakemaan apua ja hän oli yhtä mieltä siitä, että näin on tehtävä.

Miehellä on taustalla menneisyys, jossa on ollut perheväkivaltaa ja tilanteita, joita ei lapsen pitäisi koskaan nähdä. Mieheni sanoin, näitä ei koskaan käsitelty perheen kesken eikä kukaan koskaan huolehtinut jälkikäteen oliko hänellä kaikki hyvin. Tämän jälkeen miehelläni on ollut tyttöystäviä, jotka ovat pettäneet luottamuksen pahasti ja tuottaneet syviä pettymyksiä miehelleni.

Huomasin jo suhteen alussa ettei mieheni ole tottunut käsittelemään tunteitaan ja pahoja asioita vaan sysää ne sivuun ja myllää ne itsekseen oman päänsä sisään. Koskaan tuomatta mitään ulos. Yrityksistäni huolimatta mies ei puhunut tunteistaan, eikä halunnut palata menneitä miettimään missään kohtaa. Eikä tuota ehdottamaani terapiaa koskaan tapahtunut vieläkään.

Nyt hetki sitten mieheni jälleen kertoi, että on pohtinut asioita itsekseen ja hän kokee että hänen kanssaan olo on minulle pahaksi. Hän sanoi ettei näe toivoa pystyä olemaan suhteessa tai edetä naimisiin koskaan, koska on niin sekaisin itsensä kanssa. Hän sanoi haluavansa mun lähtevän omaksi parhaakseni.

Vaikka tuo itsestäni pahalta tuntui, näin miehestäni, että hän kärsii. Hän on koko elämänsä joutunut kasvattamaan itseään yksin, hoitanut asiansa yksin ja tottunut mylläämään päänsä yksin läpi. Ja tässä oltiin. Minut on kasvatettu suurella rakkaudella, ja ymmärtämään olla toisen tukena hyvässä ja pahassa ja antamaan rakkautta toisille. Näin ettei mieheni sitä ole koskaan saanut, vaan hänet on hylätty ja jätetty kaikkeen aina vaan yksin. Se, että hän pyysi minua lähtemään jotta jäisi jälleen yksin huolineen, ei sopinut minulle. Sanoin etten aio häntä kuunnella, vaan aion opettaa hänelle mitä on rakkaus. Että toisen kanssa ei olla vain hyvässä, vaan kärsitään yhdessä myös toisen pahat ja huolet. Haluan auttaa häntä. Hän ei laittanutkaan edes vastaan jäämiselleni, vaan sen sijaan piristyi kuin silmissä. Hän puhuu, mitä ei koskaan ennen ole tehnyt ja hän ei ole yhtä väsynyt. Hän on nyt myös varannut itselleen keskusteluapua ja se on alkamassa juuri. Tiesin, että tuki on se mitä hän tarvitsee, eikä yksinäisyys. Tämä kaikki on toki kuitenkin kuormittavaa vahvasti myös itselleni, ja omalta osaltani myös kärsin tilanteen myötä.

Onko jotain, mitä voin tällaisessa tilanteessa tehdä, jotta auttaisin tilannetta eteenpäin mahdollisimman hyvin ja että olen tukena, mutten kuitenkaan tiellä liialla huomiolla mahdollisesti.

Ap

Miksi tarvitset johonkin asiaan kiinnostusta?

Vierailija kirjoitti:

Masentaa tämä yksinäisyys. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Menisitkö pois pilaamasta kun ihan asiallisia kysyin.

Ap

Ah..hän, joka tykkää esiintyä ketjujen ap:nä traumoineen on jälleen palannut.

Auttaako jos olet miehen seurassa vahvassa humalassa?     pidätkö siten helpommin jostain. 

alkoholi voisi auttaa tässä jos pystyt olemaan koko ajan humalassa mutta se on vaativa laji toi juopon tie.

Meidän monen miehen taso on aika kylmää puuroa. Sinun kai sitten vain täytyy olla yksin t: m33

Vierailija kirjoitti:

Masentaa tämä yksinäisyys. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Olet todennäköisesti vaan lukossa. Sinulla on vahvaa näyttöä siitä, ettei muihin ihmisiin voi luottaa. Kyky ihastua ja rakastua edellyttää perusturvallisuuden tunnetta.

Tuo ei liity niinkään PCOSiin vaan tunnepuolen juttuihin. Kovista oloista lähteneenä on vaikea rakastua saati rakastaa. Anna itsellesi aikaa ja rakenna merkityksellisiä ihmissuhteita ystävistä, mistä löydätkin. Kun toivut, alat nähdä muut ihmiset eri tavalla. Jossain vaiheessa joku mies iskee tuhannen voltin voimalla ja saa sukat pyörimään jaloissasi. Pelkkä miehen läsnäolo saa naurun kuplimaan ulos suusta ja piristää kuin litra kahvia. Kyllä se siitä!

t. Saman kokenut

Ei täällä Suomessa miehet erityisen kiinnostavia olekaan. Flegmaattisia, androgyynejä jne. Eli olet ihan normaali.