Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon vanhempanne arvostelevat valintojanne?
26.07.2010 |
Keittiöremontti on lähes valmis. Vanhempani ovat olleen suurena apuna ja siitä olen (ja mieheni myös) kiitolinen. Järjestelin siivouskomeroa ja äitini totesi, että tästä taas opittiin paljon, että mitä virheitä ei sitten tehdä omassa keittiössä. Olivat kuulemma oppineet kodinhoitohuoneen remontistakin, siis omastaan. Jos itse aloittaisin alusta, en tekisi mitään toisin. Olis kai pitänyt sanoa ääneen, mutta jotenkin menin niin hämilleni kommentista.
Yksi kaappi on vielä tilaamatta. Itse olin alunperinkin sitä mieltä, että se tarvitaan. Muut vastustivat, myös mieheni. Hekin sitten huomasivat tarpeen ja päädyttiin miehen kanssa siihen, että laitetaan kyseiseen paikkaan yläkaapista tehty omilla jaloilla oleva laatikosto. Nyt sitten vanhempani olivat sitä mieltä, että 40 cm kaapin sijaan pitää laittaa 60 cm syvä ja hyvä ettei tilaus lähtenyt tehtaalle saman tien. Silloin sohva ei mahdu paikoilleen ja mulla ei ole paikkaa katsoa telkkaria, kun mies tykkää pötkötellä isommalla sohvalla. No heko heko, luuletko sinä ehtiväsi katsoa telkkaria, kun se vauva tulee, et kuule ehdi moneen vuoteen. Tämä oli siis äitini vastaus.
Voi herranjestas sitä neuvojen määrää. Ymmärrän kyllä, että haluavat parastamme, mutta kun kaikilla ei ole sama maku. Haluavat, että ei tarvitse tehdä samoja virheitä uudelleen, mutta eivät ymmärrä, että erilaiset tavat voivat olla oikein. Äitini erityisesti on sitä tyyppiä, että on hänen tapansa ja sitten ne väärät tavat. Itsekin tunnistan tämän asian joskus itsestäni ja se sapettaa.
Ollaan kai oltu tänä vuonna liian paljon saman katon alla, että alkaa ärsyttää pikkuasiatkin. Äidilläni on paljon kauniita astioita, lakanoita ja pyyhkeitä. Niihin on siis todella panosettu. Talvella kerroin ostaneeni kivituikkuja alennuksella. Meillä poltetaan paljon kynttilöitä talvella, muutama tuikku vähintään joka ilta. Ei kuulemma olisi kannattanut ostaa, kun entisiäkin oli ja oliko ne nyt niin halpojakaan. Ja omituista sellainen kynttilöiden kanssa pelaaminen. Nyt erehdyin kertomaan, että ostin 4 käsipyyhettä puoleen hintaa. Heillä olisi kuulemma joutavia, että ei kannata ostaa. Joo ihan kuin itselläni ei olisi myös 15 vuotta vanhoja pyyhkeitä, joskus vaan haluaa uutta. Jotenkin oletin, että nämä astia- ja lakana-asiat olisiva meidän yhteinen juttu. Alkaa olla jo samaa tasoa kuin anoppi. Pohdin, että taidan ostaa aurinkolasit omilla vahvuuksilla. Ei kuulemma kannata. Hänellä on kotona yhdet joutavat, osti ne Kanarialta ja vuosi taisi olla 1987. No ostin kuitenkin ihan omat, vaikka olishan ne 1987 ostetut Miami Vice -tyyliset lasit olleet lähes suoraan verrannolliset niihin varta vasten silmilleni tehdyille laseihin.
Pitäisi vaan olla välittämättä. Niin miehenikin sanoo, vaikka itsekin ärsyyntyy. Jotenkin sitä vaan haluaisi olla "jotain" vanhempiensa silmissä. Onko muilla samaa ongelmaa? Kai tämä jotain hyväksynnän kerjäämistä on ja sitä ei tule kai koskaan saamaan.
Kommentit (31)
Olet eka vastaaja, joka edes vähän ymmärtää mitä yritän selittää.
Kysehän on siitä, että sinä et ymmärrä, miten se äitisi valitsema paikka sille tavaralle on parempi. Hän haluaa suojella sinua vääriltä valinnoilta ja eihän lapsi osaa mitään itse tehdä. Meilläkin on monta taulua (miehelle rakkaita), jotka on niin kamalia, että "kai ne nyt lähtee kaatopaikalle?". Ja monta muuta asiaa, joita hän ei ainakaan tarvitse eli ei kenenkään muunkaan pidä.
AP
käyvät kerran pari vuodessa. Vierailun aikana äitini sisustaa talomme uusiksi. Ei ole esinettä, jota ei siirtäisi. Hänellä on oikea pakkomielle siihen. Joka ikistä tavaraa on siirrettävä ainakin sentti, ennen kuin se on "hyvällä" paikalla. Hän kommentoi huonekalujamme ja lamppujamme, että tuon voisi kyllä heittää menemään ja tuo on kyllä kauhea, viskatkaa nyt jo pois. Nojatuolit pitäisi viedä verhoilijalle. Tekniikasta ei tajua mitään, kiskoo johtoja irti ja saa laitteet sekaisin. Menee päivä vieralun jälkeen, että saan tavarat takaisin niille paikoille, joilla me niiden haluamme olevan. Ja ei, sanominen ei auta. Hän kuuntelee ja samaan aikaan toisella kädellä siirtää jotain kippoa jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti on 60v. nyt eikä ole koskaan arvostellut minun valintojani tai tekemisiäni. Hän ei myöskään puutu perheen sisäisiin asioihin, vaikka lapsemme sieltä joksus yrittää hakea "vahvistusta". Sama toimii myös toisin päin. Arvostan tätä periaatetta tosi paljon. Aiheesta on joskus puhuttkin.
Toinen on sitten anoppi, joka arvostelee varsinkin minua lapsillemme. Tämä on tosi inhottavaa ja ikävää.
Ex-mies on alkoholisti, monissa liemissä ollut. En moiti, en hauku lapsille. Kyllähän ne tajuaa itsekin miten asiat on. Pidän itseäni paremmassa "arvossa" kun pystyn olla arvostelematta tai mustamaalaamatta totuuksilla.
Minua taas järkyttää äitini pihiys, hän ei ostaisi MITÄÄN uutta. Ompelee pyyhkeitä vanhoista pöytäliinoista ja käyttää samoja vanhoja astioita kuin 30-40 vuotta sitten. Olemme sisarusteni kanssa ostaneet vanhemmillemme uusia astioita yms. Äitini paheksuu ostoksiamme, mutta kattaa ne pöytään kun olemme käymässä. Itse käyttävät edelleen vanhoja. Minusta saisivat käyttää rahansa itselleen, mitä niitä perinnöksi säästävät!
kun se suuttuu hirveästi rahan tuhlauksesta. Huutaa ja haukkuu äidin siis. Äiti kanssa kauhistelee ja kieltää kertomasta kellekään, kun "luulevat teitä rikkaiksi". Ihan tavishommia tehdään ja matkatkin on yleensä kerran vuodessa noin viikon kaupunkiloma.
Ja jos sanon äidille, että käydään lasten kanssa joku päivä vaikka kiinalaisessa syömässä, niin heti kuuluu iso "EI" ja "miksei kotona voi tehdä ruokaa?". Juu, ulkona syödään ehkä kerran kuukaudessa.
Minäkin käytän mökillä meidän entisen naapurin lautasia noin 90 vuoden takaa. Ja kotonakin kaikki astiat ovat 30 vuotta vanhoja ainakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä teidän kannattaisi olla vähemmän tekemisissä, toi kuulosti jotenkin ihan teinin kapinoinnilta sun kirjoituksesi.
Vanhempani eivät ole aina samaa mieltä tietenkään valinnoistani ja joskus sanovat sen ääneenkin, mutta kyllä tukevat minua niissä silti.
Ja off topic: meilläkin suurin osa astioista on vanhaa Arabiaa. Perintöinä tullutta.
Miksi sun pitäisi saada hyväksyntä vanhemmiltasi sun valintoihin? Entä jos tekisit vain sellaisia valintoja, joihin olet itse tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät arvostele valintojani. Kerran äiti yritti, en puhunut hänelle moneen kuukauteen.
Siis älkää käsittäkö väärin, otan mielelläni NEUVOJA vastaan vanhemmiltani, mutta en halua päsmäröintiä. Sitä vanhempani eivät olekaan kohdallani harjoittaneet. Ehkä siitä äärimmäinen reaktio, en ollut tottunut.
Sehän tässä juuri harmittaakin. Meidän mielestä meillä on nyt täydellinen keittiö. Jos aloittaisin remontin alusta, en tekisi mitään toisella lailla. Vanhmepani tietävät tämän, mutta kun he tekisivät itse toisenlaisia ratkaisuja, niin he eivät voi käsittää, että olemme itse tyytyväisiä. Ihan tosissaan olivat sitä mieltä, että pitää purkaa ja palauttaa ja tehdä toisella tavalla. Jos arvostella pitää, niin minusta asenne pitäisi olla enemmänkin tyyliin: hyvä että tykkäätte, mutta me aiotaan laittaa niin ja näin.
Miksi sun pitäisi saada hyväksyntä vanhemmiltasi sun valintoihin? Entä jos tekisit vain sellaisia valintoja, joihin olet itse tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostelet tapaa jolla he arvostelevat.
Jos äitini on ostanut mielestään vaikkapa kauniit lakanat, saatan sanoa, että hyvä kun löytyi mieleiset. Vaikka itse en ostaisikaan sellaisia. Päinvastaisessa tilanteessa äitini sanoisi, että hyi miten kamalat, vie takaisin kauppaa, ette te mitään uusia tarvitse, minä en ainakaan tuollaisia huolisi.
Arvostelet tapaa jolla he arvostelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olivat lähinnä surullisia kun olin aikamoinen "hulttio" vuosikaudet, alkoholiongelmaa, opiskelujen keskeyttämisiä, miesongelmia ym.
Eivät enää, ovat vain tyytyväisiä kun sain yli kolmenkymppisenä elämäni takaisin radalleen ja saavat olla nyt lastenlastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko ihmiset tosiaan sitä mieltä, että vanhempien arvostelusta ei saisi loukkaantua ja kaikki on vaan otettava vastaan kiitollisena? Jos olet jotain kivaa hankkinut ja mainitset siitä ja vastaus on sitä lajia, että voi hyvä lapsi mitä sinä nyt olet mennyt tekemään, et sinä tuosta voi tykätä, vie se pois, niin tästäkin pitäisi olla kiitollinen. Että kaikenlainen lyttääminen on hyväksyttävää, kun se tulee vanhempien taholta aikuisille lapsille.
ja vastaa arvosteluihin noin tai sitten hän nielee ne arvostelut saatuaan vanhemmiltaan apua sinne keittiöön.
Kaikkea ei voi saada. Sitä joko on itsenäinen tai ei ole.
AP
Kyllä sinä arvostelet tapaa, jolla he arvostelevat.
vuodesta toiseen.
AP
ja vastaa arvosteluihin noin tai sitten hän nielee ne arvostelut saatuaan vanhemmiltaan apua sinne keittiöön.
Kaikkea ei voi saada. Sitä joko on itsenäinen tai ei ole.
ja 28, älä roiku niissä vanhemmissasi! Tee itse omat hommasi kuten muutkin aikuiset.
ja vastaa arvosteluihin noin tai sitten hän nielee ne arvostelut saatuaan vanhemmiltaan apua sinne keittiöön. Kaikkea ei voi saada. Sitä joko on itsenäinen tai ei ole.
Siis kyllä me ainakin autetaan puolin ja toisin, sekä vanhempien, sisaruksien että myös ystävien kanssa. Eikö tämä itsenäisyyden tavoittelu mene jo välillä liian pitkälle? Paljon mukavapi tehdä remppaa porukalla ensin meillä ja ensi vuonna teillä. Jos jonakin vuotena jollain on sellainen elämäntilanne ettei pysty, esim. vauva, niin se ymmärretään. Jos joku auttaa huomattavan paljon, tarjoudutaan maksamaan palkkaa. Ei ketään voi vaatia auttamaan, mutta jos niin haluaa tehdä, sehän on hienoa. Eikä siihen auttamiseen minun tietääkseni kuulu oikeus arvostella tai vaatia että tehtäisiin kaikki sen auttajan tavalla?
Miettikääpä vaikka jotain muuttoa. Olisitte lupautuneet ystävänne muuttoavuksi ja teillä olisi oikeus arvostella kaikki ystävän huonekalut ja tavarat?
eikä mitenkään vastemielistä. Vaikka eivät olisi olleetkaan apuna, se ei estäisi heitä sanomasta, että kyllä nää laatikot sentään on ihan huonoja, että kyllä teidän nyt täytyy palauttaa nää ja laittaa sillai miten me laitettais.