Lähetättekö postikortin oman maun vai saajan maun mukaisesti?

pyrin tuossa kompromissiin. Eli omaa silmää miellyttävistä korteista valitsen sen, josta luulen saajankin pitävän.



Ruokaa teen pitkälti sen mukaan, mitä osaan. En kuitenkaan tee sellaista ruokaa, mitä en itse (tai vieras) syö.

kortin saajan mukaan, mummolle voi olla vaikka ruusukortti, ei minun tarvitse itse niistä erityisemmin pitää, riittää että mummo tykkää!

Ruoka tehdään sen mukaan, että kaikki tykkää. En tietenkään ala tekemään vieraille mitään sellaista ruokaa, josta en itse pidä.

Mutta vastaanottaja huomioiden. Eli haluan kortin tuovan minut mieleen saajalleen, ilman että hän joutuu ihmettelemään miten toinen on lähettänyt hänelle tällaisen kortin :)



Samoin tarjoilujen kanssa kuljen kultaista keskitietä. Ruoka sen tyylistä mistä tiedän vieraan pitävän, mutta (vain lähimmille sukulaisille jotka tuntee varmasti) mukana usein jotain sellaista mitä haluaa toisen maistavan. Esim appivanhemmille kahvitarjoilu sellainen mitä itse harrastavat, mutta laitan pöytään jotain sellaistakin mistä itse pidän erityisesti. (Meillä ohan eri maku, he harrastavat niin ylimakeita leivonnaisia että suuta kutittaa). Kavereille mitään ei tarviikaan ujuttaa ja syödään sellaista mistä tiedän kaikkien pitävän. Vieraammille vieraille taas mahdollisimman turvalliset tarjoilut.