Lue keskustelun säännöt.
Huoli viisivuotiaan kehityksestä
Huolestunut äitipuoli
26.01.2023 |
Olen huolissani puolisoni viisivuotiaan pojan (etenkin motorisesta) kehityksestä ja haluaisin vertaistukea, vahvistusta epäillyilleni sekä myös kannustusta.
Poika on siis viisivuotias ja aloittaa eskarin tulevana syksynä. Olen huolissani pojan käytöksestä sekä motorisesta kehityksestä. Itselläni on 13-vuotias tytär, joten lapsen kasvattaminen ei ole uutta ja on vähän vertailukohdetta, vaikka kaikki lapset ovatkin omia yksilöitään ja kehittyvät omaan tahtiinsa.
Poika on todella kömpelö: ei osaa kuperkeikkaa, ei seistä kunnolla yhdellä jalalla, ei hypätä yhdellä jalalla, ei osaa hypätä pituutta, ei uskalla kiipeillä leikkipuistossa, juoksee erikoisesti (tavallaan kädet puuskassa, polvet yhdessä ja kroppa vinossa, ei osaa vaihtaa suuntaa tai tahtia), ei osaa potkia tai heittää palloa kunnolla jne. Ja isoin ongelma mielestäni on, ettei poika edes suostu yrittämään. Hän on todella jääräpäinen ja kun saa päähänsä, että joku ei ole kivaa, siihen on turha houkutella edes kokeilemaan. Olen yrittänyt leikin kautta ottaa mukaan liikuntaa, menen itse kiipeilytelineisiin ja koitan puistossa saada lasta mukaan, mutta mikään ei auta! Poikaa ei myöskään kiinnosta piirtäminen, maalaaminen tai minkäänlainen askartelu. Joskus harvoin kun saan hänet innostumaan vaikka värittämisestä, poika väsyy heti ja sanoo että on liian raskasta. Neuvolassa oli kieltäytynyt tekemästä testejä ja tehtäviä.
Vaikka olen itse kovin liikunnallinen, en pakota tai painosta poikaa vaan yritän kaiken tehdä leikin varjolla ja pojan ehdoilla, mutta se on todella haastavaa kun poika ei suostu edes kokeilemaan tai ei osaa. Kyykkyyn meneminen on myös haastavaa.
Poika jaksaa kyllä kävellä pitkiäkin matkoja, oppi kesällä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, mutta meno on aika hurjaa ja holtitonta. Luistelu ei suju ollenkaan eikä hiihtäminen. Harrastuksiin on koitettu viedä, muttei hän suostu olemaan tekemisessä mukana edes ryhmässä jossa on kavereita.
Lisäksi pojan käytös on välillä huolestuttavaa: aggressiivista ja uhkaavaa riehumista, tavaroiden heittelyä ja karjumista. Sen vastapainona hän on kovin läheisyydenkipeä ja tarvitsee paljon syliä ja kainaloa. Hänellä on selkeästi vaikeaa säädellä tunteitaan. Saattaa yhtäkkiä juosta autotielle, huudella vieraille aikuisille kaupungilla tai heittäytyä aivan mahdottomaksi ruokakaupassa.
Lapsi on luonteeltaan huumorintajuinen, utelias ja herkkä, mutta uskomattoman levoton ja jääräpäinen. Hän ei pysy sekuntiakaan paikoillaan ja leikit jää aina kesken. Poika kiemurtelee paikallaan, vaihtaa asentoa ja heiluu koko ajan. Kirjojen lukemiseen kuitenkin pystyy keskittymään yhdessä meidän vanhempien kanssa.
Olen miettinyt, voisiko tässä olla taustalla ihan jotain diagnosoitavaa? Poika sai onneksi lähetteen toimintaterapiaan ja toivon sitä kautta tulevan vastauksia omiin huoliini. Pojan isä ja äiti eivät näe näitä ongelmia, vaan pitävät tätä normaalina vilkkaan viisivuotiaan käytöksenä.
Pojalla on vaikeuksia vaatteiden pukemisessa ja riisumisessa, kielellisiä haasteita (useita äännevirheitä ja epäselvä puhe) ja todella impulsiivista käytöstä (esim vessassa saattaa tahallaan pissata lattialle tai seinille, rikkoo tavaroita, tönii kavereita ja päiväkodin henkilökuntaa ja on todella äänekäs: karjuu ja kiljuu). Tilanteiden rauhoittaminen on todella vaikeaa ja uuvuttavaa.
Olen ollut paljon tekemisissä lasten kanssa ja yleensä viisivuotiaat ovat innokkaita kokeilemaan uusia asioita, tykkäävät tehdä käsillään ja liikuntakin sujuu. Siksi olenkin niin hämilläni ja huolissani. Mitä olette mieltä? En tiedä kuinka eskarin aloitus onnistuu näiden haasteiden kanssa.
Kommentit (13)
Kyllä tuo ainakin itseäni huolestuttaisi, jos kyseessä olisi oma lapseni. Jännä, että neuvolassa tai päiväkodissa ei ole aiemmin puututtu vaikka hyvä, että nyt pääsee toimintaterapiaan. Etenkin tuo, ettei osaa juosta tai istua kyykyssä kiinnittää oman huomioni. Ne ovat kuitenkin taitoja, jotka on yleensä jo ihan pienillä lapsilla. Jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti mutta onhan tässä aika paljon erilaisia juttuja, joista huolestua. Osa menee varmasti vilkkauden piikkiin mutta kyllä tuon ikäisen tulisi osata keskittyä jo hetkeksi tehtävien pariin. Oletko kysynyt miten askartelu sujuu esimerkiksi päiväkodissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt ovat erilaisia. Joku on kömpelö ja tarvitsee harjoitusta. Se toimintaterapia on harjoitusta. Ei sen ihmeellisempää.
Meillä kaikki lapset ovat olleet kohtuullisen vaikeita 5-6 -vuotiaita. Eli vaikeus kuuluu myös ikään. Meidän lapset ovat kuitenkin rauhoittuneet kouluikään mennessä ja esikoisella on esim. nyt päälle 9 keskiarvo.
Kuulostaa kyllä pitkältä listalta erilaisia haasteita. Muutkin aikuiset lapsen elämässä ovat varmaan nostaneet näitä vanhemmille esiin, kun toimintaterapia on alkamassa? Mitä viestiä päiväkodista on tullut? mIten hyvin vanhemmat ottavat huolia vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen puheen tuotto vaatii yli 100 lihaksen hienomotoriikkaa. Jos motorista viivettä on muutenkin, niin puheen tuottamisen vaikeutta voi olla. Mutta siihenkin auttaa harjoittelu. Tyyppi voi olla tosi älykäs, mutta puhe tulee motoristen ongelmien vuoksi vain vähän viiveellä. Ahkeraa harjoittelua vain!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän vanhemmat ymmärrä, että lapsella on näitä haasteita, kun on toimintaterapiaankin menossa. Vaikka näet lapsen läheltä olet kuitenkin sellaisessa asemassa, ettei sinun tehtäväsi ole näitä lapsen puutteita ruotia. Vaikka tarkoituksesi olisi hyvä sinun suunnasta kuultuna ne voivat tuntua arvostelulta. Autat parhaiten olemalla läsnä ja suhtautumalla lapseen myönteisesti.
No jos kyseessä on puolison lapsi ja mahdollisesti asutaan vielä saman katon alla, niin kyllä sen lapsen kasvatus kuuluu osittain myös ap:lle, koska tulee varmaan viettämään paljon aikaa hänen kanssaan.
Toki lapset kehittyvät eri tahtiin, mutta toisaalta, jos on jotain tiettyjä haasteita, niin usein aikaisempi puuttuminen on pitkän päälle parempi ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nepsyt (ainakin autismin kirjolla olevat) ovat usein kömpelöitä. Meillä on kolme autismin kirjolaista (isä + 2 lasta) ja yksi heistä ei ole kömpelö, kaksi muuta ovat.
Entäpä onko näkö tarkistettu? Tämä on varmasti tosi epätavallista, mutta yhden ystäväni lapsi oli erittäin kömpelö ja arka niin karkea- kuin hienomotoriikkaa vaativissa jutuissa. Ja sitten selvisi (6-vuotiaana!), että hän oli lähestulkoon sokea ja kuulossakin oli vikaa. Sai vahvat lasit ja kuulolaitteen, ja kömpelyys + arkuus katosi. Käsittämätöntä, että meni noin pitkään ennen kuin jäi tästä "kiinni".
Moneen kehitykselliseen viiveeseen auttaa aika ja harjoittelu. Eli että ihan konkreettisesti harjoittelette eri taitoja. Siinä se motoriikka (karkea- ja hienomotoriikka) kehittyy.
Eivät ne puhe- ja toimintaterapiat ole sen ihmeellisempää kuin harjoittelua, kehumista ja lisää harjoittelua. Tämä vanhemman kokemuksen mukaan.
Itse olen ollut onnellinen, että meilläpäin ei lyödä ensimmäisenä diagnoosia lapsen otsaan, vaan ensin harjoitellaan. Ystävän lapselle lyötiin diagnoosi, peloteltiin vaikka millä ja parin vuoden kuluttua lapsi oli kuitenkin ihan normi lapsi. Osasi lukea ennen kouluun menoa, vaikka peloteltiin, ettei opi koskaan lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän vanhemmat ymmärrä, että lapsella on näitä haasteita, kun on toimintaterapiaankin menossa. Vaikka näet lapsen läheltä olet kuitenkin sellaisessa asemassa, ettei sinun tehtäväsi ole näitä lapsen puutteita ruotia. Vaikka tarkoituksesi olisi hyvä sinun suunnasta kuultuna ne voivat tuntua arvostelulta. Autat parhaiten olemalla läsnä ja suhtautumalla lapseen myönteisesti.
No jos kyseessä on puolison lapsi ja mahdollisesti asutaan vielä saman katon alla, niin kyllä sen lapsen kasvatus kuuluu osittain myös ap:lle, koska tulee varmaan viettämään paljon aikaa hänen kanssaan.
Toki lapset kehittyvät eri tahtiin, mutta toisaalta, jos on jotain tiettyjä haasteita, niin usein aikaisempi puuttuminen on pitkän päälle parempi ratkaisu.
Varmasti olisikin parempi ratkaisu. Ap:n tekstistä saa käsityksen, että lapsen äiti ja isä ovat vain ihan eri käsityksestä lapsen tilanteesta. Kun ap pystyy tekemään näin yksityiskohtaista ja selvää raporttia lapsen kehityksestä ja taidoista ei kyse luulisi olevan tiedon puutteesta. Jos vanhemmilla ei ole voimavaroja tai kykyä ottaa vastaan tätä tietoa siitä ei ole apua.
Eiköhän vanhemmat ymmärrä, että lapsella on näitä haasteita, kun on toimintaterapiaankin menossa. Vaikka näet lapsen läheltä olet kuitenkin sellaisessa asemassa, ettei sinun tehtäväsi ole näitä lapsen puutteita ruotia. Vaikka tarkoituksesi olisi hyvä sinun suunnasta kuultuna ne voivat tuntua arvostelulta. Autat parhaiten olemalla läsnä ja suhtautumalla lapseen myönteisesti.