Työpaikkaihastukset ihania vaikka eivät johtaisi mihinkään

Ei. Kunnes vaimo saa tietää. Ei katsonut hyvällä että haaveilin jatkuvasti toisesta ja flirttailin. Ja kuten moni luulee, niin ei ainakaan meillä vaimo alkanut tehdä kaikkeaan että saa minut pidettyä. Päin vastoin. Itse sain tehdä kaikkeni ettei lähtenyt menemään.

Öö...kuka onnellisessa suhteessa oleva alkaa ruokkimaan ihastustaan tuolla tavalla? Yhteisiä lounaita, flirttiä ja koskettelua ym.eipä mene aikaakaan kun jo kettu käy kolossa. Sanoisin että aika vaarallista ja tahallista leikkiä.

Meneehän tuo mielestäni jo pettämisen puolelle.

Mut siinähän leikit suhteellasi, toivottavasti ei oo paljoa menetettävää.

Eli siis pitäis lopettaa työnteko koska oon minipettäjä koska ajattelin toisia naisia. Näin kai sit.

Ap

Melko tiukkapipoista porukkaa täällä kommentoimassa.

Itse ajattelen samoin kuin ap. Arkea piristävä flirtti ei ole keneltäkään pois. Päin vastoin, sopivasti virittynyt mielentila saattaa parhaassa tapauksessa piristää avioelämääkin.

N49

Vielä ihanampia ovat, jos johtacat johonkin. Se vähentää "hotellikuoleman" riskiä työmatkoilla, jos harrastaa seksiä työkaverin kanssa. Lisäksi se kummasti matkustushalukkuutta. Ei ole enää yhtään ankeaa herätä aamulla 05:00 ja lähteä kentälle, jos tietää mikä perillä odottaa 🥰

Ihastukset ovat ihania, mutta sitten kun tapahtuu jotain, niin töissä on sen jälkeen melko erilaista olla.. Meillä oli työkaverin kanssa vähän säätöä työpaikan virkistymispäivässä, ja sovimme sen jälkeen, että tämä jää tähän. (Molemmat varattuja) Mutta sen jälkeen on kyllä kieltämättä ollut vähän kiusallisia tilanteita töissä, sellaista pientä jännitettä aina ilmassa jos jutellaan kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Ihastukset ovat ihania, mutta sitten kun tapahtuu jotain, niin töissä on sen jälkeen melko erilaista olla.. Meillä oli työkaverin kanssa vähän säätöä työpaikan virkistymispäivässä, ja sovimme sen jälkeen, että tämä jää tähän. (Molemmat varattuja) Mutta sen jälkeen on kyllä kieltämättä ollut vähän kiusallisia tilanteita töissä, sellaista pientä jännitettä aina ilmassa jos jutellaan kahden kesken.

Jäikö muka yhteen kertaan? Niin mekin aluksi sovittiin, mutta oliskohan loppujen lopuksi jäänyt hieman alle sataan kertaan.

Mä oon harrastanut seksiä työkaverin kanssa, n.30 kertaa. Mut toisilla kerroilla useamman kerran eli ei noin montaa eri kertaa. Ihastuttu ei kumpikaan. Mutta seksi oli ihan huikeaa molemmin puolin. Mä varattu, mies ei. Mutta ihan hyvä että vaihdoin työpaikkaa ettei jatkunut loputtomiin. Meillä ei ollut vaivaantunutta sen jälkeen samassa tilassa olo. Oltiin ihan normaalisti. Kunnes sitte töiden jälkeen harrastettiin kiihkeää seksiä.

Ihastukset on todella kivoja jos ei mene överiksi. Niistä saa sellaista kivaa piristettä ja energiaa. Mutta se että ei mennä sen häilyvän rajan yli voi joskus olla tosi haasteellista. Siis että saa pidettyä jännitteen, mutta ei liian lähelle itseään henkisesti tuo. Varsinkaan fyysisesti. Kerran oli yksi 20 vuotta nuorempi naisihminen, jonka kanssa tämä onnistui todella pitkään, kunnes se jännite sitten vaan laukesi ja sitä ei saanut takaisin. Olin jo siinä kohtaa miettinyt moneen kertaan miten olisin halunnut tuntea sen nuoren naisen pehmeän ihon ihoani vasten ja halia peiton alla lämpimässä.

Pyrkisin tuossa tilanteessa välttelemään ko. henkilöä. Jos työasiat vaativat kanssakäymistä, niin ne hoidetaan neutraalisti, muutoin ei kannata olla tekemisissä.

Tuossa on vaarana, että jompikumpi rakastuu ja siinä kuviossa jonkun sydän särkyy. Toinen vaara on tietysti, että ylitätte rajanne ja harrastatte seksiä tai petätte muulla tavoin. Sen jälkeen oma liitto ei olekaan enää samanlainen, vaikkei kiinni jäisikään.

Rohkeaa toimia kumppanin selän takana. Ja vielä onnellisessa suhteessa.

Respect!

Vierailija kirjoitti:

Öö...kuka onnellisessa suhteessa oleva alkaa ruokkimaan ihastustaan tuolla tavalla? Yhteisiä lounaita, flirttiä ja koskettelua ym.eipä mene aikaakaan kun jo kettu käy kolossa. Sanoisin että aika vaarallista ja tahallista leikkiä.

Itse leikin varattuna tulella. Minua 15v  nuorempi yrityksessä kiertävä siivooja, ikisinkku.  Iloinen luonne ja hyvä pylly. Ajattelin ensin, että isken sen ja pääsen kokaisemaan. Pitkä parisuhde takana, enkä ole saanut vierasta. Näin sitten tein ja meidän kemiat sopi vähän liiankin  hyvin yhteen. Tilanne alkoi kuumentua ja johti siihen, että tyttö olisi halunnut viedä mun vapaa-ajan kaiken maailman ehdotuksilla. No sehän ei varatulle käynyt ja alkoi tulla tunne, että menee liian vaaralliseksi hänen ihastuksensa minua kohtaan. Sekin oli liian vaarallista, että meidän kemiat sopi liian hyvin yhteen. Seksiä, eikä suuteloita harrastettu kertaakaan. Kerran erehdyin sanomaan tilanteen ollessa kuumana,  että hänestä tulisi sopiva kakkosvaimo. Hänelle se olisi käynyt mainiosta ja sanoi, että häntä saa panna kaikkiin kolmeen reikään. Oli ihan pakko puhaltaa peli poikki ennen kuin olisin polttanut sillat kotona. Tyttö ei oikein tykännyt. 

Vaimo saattoi jotain aavistaa, kun olin puhunut tytön kanssa käymistäni yrityksen sisäisistä asioita ja politiikasta mistä hän oli kiinnostunut. Mutta onneksi vaimo rauhoittui aika nopeasti, kun olin samanlainen kuin aina.  Vaimolleni en toki ole puhunut mitään ja harmittaa tytönkin puolesta, vaikka olinkin hänen pillustaan alunperin kiinnostunut.  Mutta ehkä perimmäinen syyni oli siinä, että halusin todistaa itselleni pystyväni vielä pokaamaan naisen halutessani.  Väärin tehty, myönnän ja otin opikseni. 

Pariin vuoteen ei johtanut mihinkään, mutta sen jälkeen on naiskenneltu jo useampi vuosi aina kun löytyy sopiva tilaisuus. Nykyään ei olla enää samassa työpaikassa. Sellaisen havainnon tein, että alun pidättyväinen flirttailu lisäsi vaan painetta kattilaan.

Työpaikalla oli helppo ihastua, kun siellä ennen pandemiaa vietettiin pitkät päivät. Oppi tuntemaan ihmiset hyvin. Taitaa nykyinen etätyö vähentää työpaikkaromanssien määrää reippaasti.

Minulla kävi aikanaan niin että kun puoliso kävi kaukana töissä eikä kotona jaksanut paljon muuta kuin nukkua, aloin sitten keskustella syvällisiäkin työkaverin kanssa. Ja niinpä siinä sitten ihastuin häneen ja luulen ettei ollut yksipuoleista se. Mitään fyysistä ei tapahtunut, mutta puoliso aavisti asian, eikä ollut kovin tyytyväinen. Yhteiset työt loppui, mutta jatkoimme yhteydenpitoa viestein ja viestien sävy meni usein sellaiseksi, joita ei työkavereille tai ystäville lähetellä. Itse en myöntänyt edes itselleni ihastusta ja sitten kun jäin noista viesteistä puolisolle kiinni, meinasi tulla ero. Kesti toista vuotta kun lopulta myönsin itselleni ihastuneeni ja sitten yhteydenpito vasta hiipui, kun ymmärsin loukkaavani puolisoa. Siihen saakka pidin kiinni siitä että kyseessä on vain hyvä ystävä.

Minulle tämä oli hyvä oppi siitä, ettei tunteille kannata antaa valtaa, ainakaan jos on jo parisuhteessa. Meillä on pitkä suhde puolison kanssa takana, enkä sitä halua rikkoa. Ja näin jälkikäteen olen melko varma siitä, ettei tuon ihastuksen kanssa kovin pitkää yhteiseloa varmaan olisi syntynyt, sen verran erilaiset elämät ja kiinnostuksen kohteet meillä on. Joten onneksi en pilannut suhdettani.

M44 kirjoitti:

Minulla kävi aikanaan niin että kun puoliso kävi kaukana töissä eikä kotona jaksanut paljon muuta kuin nukkua, aloin sitten keskustella syvällisiäkin työkaverin kanssa. Ja niinpä siinä sitten ihastuin häneen ja luulen ettei ollut yksipuoleista se. Mitään fyysistä ei tapahtunut, mutta puoliso aavisti asian, eikä ollut kovin tyytyväinen. Yhteiset työt loppui, mutta jatkoimme yhteydenpitoa viestein ja viestien sävy meni usein sellaiseksi, joita ei työkavereille tai ystäville lähetellä. Itse en myöntänyt edes itselleni ihastusta ja sitten kun jäin noista viesteistä puolisolle kiinni, meinasi tulla ero. Kesti toista vuotta kun lopulta myönsin itselleni ihastuneeni ja sitten yhteydenpito vasta hiipui, kun ymmärsin loukkaavani puolisoa. Siihen saakka pidin kiinni siitä että kyseessä on vain hyvä ystävä.

Minulle tämä oli hyvä oppi siitä, ettei tunteille kannata antaa valtaa, ainakaan jos on jo parisuhteessa. Meillä on pitkä suhde puolison kanssa takana, enkä sitä halua rikkoa. Ja näin jälkikäteen olen melko varma siitä, ettei tuon ihastuksen kanssa kovin pitkää yhteiseloa varmaan olisi syntynyt, sen verran erilaiset elämät ja kiinnostuksen kohteet meillä on. Joten onneksi en pilannut suhdettani.

Siis vaimosi halusi jatkaa kanssasi vaikka jatkoit toisen naisen kanssa viestittelyä monta vuotta ja olit ihastunut häneen?

Kyllä se mukavasti piristi työpäiviä kun viitisentoista vuotta itseäni nuorempaa kaunotarta sai aina silloin tällöin katsella,tummia silmiä,valloittavaa hymyä ja uskomatonta vartaloa...

Sellaista pikkutuhmaa juttua välillä,silmäni usein tosin samalla nauliintuivat hänen kookkaisiin rintoihinsa.

Usein riisuin häntä mielessäni katsellessani,tuo kiusoitteleva hymy,kun hän tiesi vahvuutensa oli todella seksikästä.

Viestittelyt työpäivien aikana ja jälkeenkin piristivät mukavasti ja saivat koko kropan välillä kihelmöimään... joskus jo hieman ajattelin että voisikohan joskus sopivassa tilanteessa edetä pidemmälle,haluaisiko hänkin,vai kiusoitteleeko vain...

Juttu hiljalleen kuihtui hänen jäätyään perhevapaille, eikä olla enää työkavereita.valitettavasti.ymmärrän kyllä että hän on alkanut keskittyä perheasioihin varmaan niinkuin kunnon ihmiset tekevätkin,minun himoni häntä kohtaan sensijaan tuskin sammuu...

Olisin milloin vain valmis antamaan hänelle unohtumattoman kokemuksen!

Dark Babe of my daydreams

Vierailija kirjoitti:

M44 kirjoitti:

Minulla kävi aikanaan niin että kun puoliso kävi kaukana töissä eikä kotona jaksanut paljon muuta kuin nukkua, aloin sitten keskustella syvällisiäkin työkaverin kanssa. Ja niinpä siinä sitten ihastuin häneen ja luulen ettei ollut yksipuoleista se. Mitään fyysistä ei tapahtunut, mutta puoliso aavisti asian, eikä ollut kovin tyytyväinen. Yhteiset työt loppui, mutta jatkoimme yhteydenpitoa viestein ja viestien sävy meni usein sellaiseksi, joita ei työkavereille tai ystäville lähetellä. Itse en myöntänyt edes itselleni ihastusta ja sitten kun jäin noista viesteistä puolisolle kiinni, meinasi tulla ero. Kesti toista vuotta kun lopulta myönsin itselleni ihastuneeni ja sitten yhteydenpito vasta hiipui, kun ymmärsin loukkaavani puolisoa. Siihen saakka pidin kiinni siitä että kyseessä on vain hyvä ystävä.

Minulle tämä oli hyvä oppi siitä, ettei tunteille kannata antaa valtaa, ainakaan jos on jo parisuhteessa. Meillä on pitkä suhde puolison kanssa takana, enkä sitä halua rikkoa. Ja näin jälkikäteen olen melko varma siitä, ettei tuon ihastuksen kanssa kovin pitkää yhteiseloa varmaan olisi syntynyt, sen verran erilaiset elämät ja kiinnostuksen kohteet meillä on. Joten onneksi en pilannut suhdettani.

Siis vaimosi halusi jatkaa kanssasi vaikka jatkoit toisen naisen kanssa viestittelyä monta vuotta ja olit ihastunut häneen?

Niin. Melkoisen luottamuskuopan tuo kyllä liittoon aiheutti. Mutta kun yhteistä polkua oli takana pitkästi, ei se kerrasta loppunutkaan. Eikä useammastakaan. Puoliso kyllä oli sitä mieltä, että pelkkä paneminen toisen kanssa olisi ollut helpompi sulattaa kuin henkinen pettäminen, johon syyllistyin. Tuosta on nyt kohta vuosikymmen aikaa ja yhä ollaan yhdessä, perhe-elämää eletään. Tuo ihastus on yhä somekaverini ja elää omaa elämäänsä, muuta yhteyttä kuin somessa seuraamista en ole häneen enää vuosiin pitänyt.

Työpaikkaromansseissa on kiehtovat puolensa ja ongelmansa. Kun näin ikämiehenä muistelee tätäkin osaa varhaisaikuisuuttaan, muistaa sekä hekuman että ongelmat. Jälkimmäisiä:

- vaikka olin isossa organisaatioissa jossa monenlaista vipinää ja työpaikkasuhteitakin (joille pääosin naureskeltiin ja joista juoruiltiin), jotkut työkuviot vaikeutuivat

- pelkkään panosuhteeseen hiipui kiintymystä, joskus jopa rakkautta - ja mustasukkaisuutta. Missä ja kenen kanssa salakumppani oli kun itse olit perheen kanssa? Eikä rakastajattaren avioelämäkään aivan neutraali asia ollut, hieman kiihottava ja ahdistava 

- puoliso aavisti ja tiesikin ennen pitkää ainakin osin, missä mennään. Ja tieto vaikutti niin parisuhteeseen ja lapsiin

- jossakin vaiheessa piti pohtia katkaistako aviosuhde - vai salasuhde. Kumpikaan ei ollut helppoa valita, etenkään oman perheen hajoamista - vaikka läheltä piti. 

- huono omatunto kalvaa edelleen näistä nuoruuden synneistä, joskus toki kiihottaa ja naurattaakin kun ajaa tutun lemmenpaikan ohitse. Muutakin pientä iloakin: Viagraa ei tarvita kun muistelee näiden syntien parhaita hetkiä...

Itse katkaisin (tai toinen osapuoli) muutaman vakavan ja pitkäaikaisen työpaikkasuhteen. Mukavia muistojakin jäi mutta myös kivuliaita. Aviosuhde säilyi mutta siihen jäi arpia, jotka vieläkin vuosikymmenien jälkeen ajoin kiristävät ja rumentavat.